Kuulumiset tekniikasta, etusivutoimituksesta ja rekvisiitasta
Terve taas!
Toinen viikko Ylen kesäduunissa oli todella mukava. Olin koko viikon laitevarikolla, jossa kerättiin erillaisia laitteita eri tapahtumiin esimerkiksi Provinssirockiin ja jukolan viestiin ja myös purettiin keikoilta tulleita tavaroita sekä haettiin 1958 luvun mikseripöytä radio iskelmän kuvauksia varten. Olen myös lajitellut tuotteita sekä korjannut erillaisi laitteita. Työtoverit ovat olleet todella mukavia ja ovat auttaneet, jos on tullut jotain ongelmia. Vielä en tiedä mihin olen menossa kolmannella viikolla, mutta eiköhän sekin selviä ja toivottavasti on yhtä kivaa kuin muina päivinä on ollut. Kolmannella viikolla pääsemme myös tutustumaan Ylen torniin. Suosittelen kaikille tälläistä kokemusta!"
Jesse Pitkänen on kesäkuun ajan Ylen Siistinä Kesäduunarina Ylen tekniikassa.
"Noniin - nyt ollaan siis jo puolivälissä tätä kuukaden kestävää urakkaa, ja tässä kohtaa täytyy kyllä sanoa että parempaa kesätyötä ei varsinkaan näin nuori työnhakija olisi voinut toivoa! Työ on siistiä sisätyötä, päivät kuluvat nopeasti, työympäristö ja työkaverit ovat mukavia ja mikä tärkeintä - työ itsessään on todella kiinnostavaa ja tarjoaa joka päivä jotain uudenlaista.
Kuten jo toissa viikolla blogipostissani sanoinkin, olen töissä yle.fi:ssä. Huomenna toimenkuvani muutttuu hieman kun siirryn Yle Etusivu -toimituksesta Yle Areenaan hommiin - siinä samassa vaihtuvat myös työtehtävät. Luulen että Areenassa tehtäväni ovat pääosin "pinnan alla" olevia näkymättömiä asioita, mutta sekin osa-alue on kiehtovaa käydä läpi sen jälkeen kun on viettänyt pari viikkoa hyvinkin pitkälle visuaalisuuteen ja käyttäjäkommunikaatioon perustuvassa Etusivu -toimituksessa.
Työkokemuksen lisäksi Ylellä on myös saanut vähän vihiä siitä miten suuret organisaatiot toimivat päivittäisine kokouksineen ja tuhansine työntekijöineen, ja siinä samassa myös ammatinvalintakin on selkeytynyt huomattavasti."
Aapo Kiiso on kesäkuun ajan Ylen Siistinä Kesäduunarina Ylen etusivutoimituksessa.
"Siistiä olla Ylellä töissä!
Aloitin työt Ylellä reilu kaksi viikkoa sitten, ja tämä alkaa luonnistua parhaaksi työpaikakseni. Onhan tämä jo varmaan seitsemäs niistä, niin on ainakin vertailun varaa.
Vielä kaksi viikkoa sitten, jos olisit kysynyt minulta, että mistä löydät vanhat maalaukset ja taulut, vaikka nyt jonkun lapsiaiheisen taulu, olisin katsonut sinua silmät pyöreinä ja sanonut etten tiedä. Mutta nyt, jos etsit vaikka Hulahula- vanteita, luurankoja ja tekohampaita, niin tiedän tasan tarkkaan monenneltako käytävältä, ja miltä hyllyltä löydät kaiken.
Työni Ylen Rekvisiitassa sisältää kaikkea mitä odotin. Ehkä enemmänkin. En ole katsellut kuinka ohjelmat tehdään, mutta olen sen sijaan päässyt tekemään rekvisiittaa, ja näkemään kuvaus "kodin" konkreettisesti, että miltä siellä näyttää. Oli muuten aikas hienoa :D Olen päässyt niin sanotusti "kulissien taakse" näkemään esimerkiksi mikä on oikeaa kuvauksissa, ja mitkä eivät. Suurimmaksi osaksi hämmästyin siitä että miten paljon kuvauksiin tarvitaan rekvisiittaa. Ja kuinka pieni osa loppujenlopuksi niistä on oikeaa.
Rekvisiitan varastiosta löytyy kaikkea mitä voi kuunaan tarvita. Matoista lähtien, kukkiin, lamppuihin, ja luurankoihin ja ei saa unohtaa kampaamotuotteita, naamareita ja koulutarvikkeita. Varastomme on siis pullollaan kaikkea mitä ikinä voisi edes ihminen kesiä tarvitsevansa. Baarijakkarat ja viinapullotkin löytyivät varastosta. Yhtenä päivänä löysin vanhan päiväkirjan, joka oli annettu " Paulille syntymäpäivänä 14.5.-59." Se kyllä pysäytti minut hetkeksi miettimään, että kuinka vanhoja myös vähä esineet ovat, ja kuinka monelle henkilölle ne ovat olleet tärkeitä.
Itse olen päässyt ompelemaan tyynynpäällisiä, maalaamaan kuvausrekvisiitaksi pizzoja, järjestelemään astioita, järjestämään styroksikirjat erilleen oikeista kirjoista, ja pehmoleluvarasto piti myös järjestää, jolloin pääsin vähän leikkimään naamareilla. :D
Eli työni täällä on todella monipuolista, ja pidän siitä. Eipähän tarvitse joka päivä istua samassa työpisteessä tietokoneen ääressä, naputtelemassa vaan. Vaihtelu virkistää. Se ehkä on parasta työssäni. En ikinä tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Tänään voin järjestellä rekvisiittoja ja huomenna voin olla kiipeämässä lähetystorniin.
Loppujenlopuksi tää kuukaus on kyllä todella lyhyt aika. Vaikka herätyskello soikin 7.20 ja päivä päättyy klo 15, se menee nopeasti. aamulla, 3h töitä täytyy rutistaa, sitten on ruokatauko, ruuan jälkeen 2h, sitten kahville ja kahvittelun jälkeen viimeinen 45min menee kevyesti.
Päivät sujuvat letkeästi kun aina kuuluu jostain Maaritin ja Tapsan nauru. Todella hyvä työ ilmapiiri on mainittavan arvoista. Täällä jopa ihmetellään, kun joskus työskentelen hiljaisesti vain, kuunnellen musiikkia. Ja nauretaan etten malta pitää taukoja :D Täällä ollaan todella kannustavia. Aina ikun saan uuden projektin, joku huikkaa että "kyllä sää osaat, elä ny hulluja puhu" Se saa minulle aina hymyn huulille.
Toivottavasti loputkin päivistä olisivat yhtä siistejä kun edelliset! Ei kyllä millään haluaisi lopettaa töitä tähän. Olisin hyvin voinut kirjoittaa sopimukset vaikka loppu vuodeksi. :)
Aurinkoista kesää kaikille lukijoille ja tietenkin Siisteille kesäduunareille :)"
Noora Heikkilä on kesäkuun ajan Ylen Siistinä Kesäduunarina Ylen rekvisiitassa.
