Apua kohta tää loppuu!
Aamusin sitä on tottunut raahautumaan jopa neljällä eri joukkoliikennevälineellä Pasilaan työpisteen ääreen, päivisin suunnistamaan Isoon Pajaan syömään hyvää ruokaa ja leimaamaan ittensä joka ikisen oven kohalla ja iltapäivisin huikkaamaan heipat toimitukselle kotiin lähdettäessä, mutta muutaman päivän päästä nämäkin tutut rutiinit rikkoutuvat, nyyh!
Kuukausi Ylellä on ollut täynnä yllätyksiä: ruokalaan mennessäsi voit törmätä vaikka Summerin juontajiin, Aku Hirviniemeen tai johonkin muuhun tunnettuun tyyppiin, ja kesken esittelykierroksen joku voi tulla ottamaan selfien koko kesäduuniryhmän kanssa. Pasilan alue on myöskin yllättävän iso ja koostuu monista eri taloista ja sokkeloisista käytävistä joihin on toosi helppo eksyä.
Oon myös pannu merkille että Ylellä on käytössä noin miljoona eri järjestelmää jotka kaikki tukevat eri nettiselainta (joku ei toimi Chromella, joku vaatii Firefoxin ja toinen Explorerin) ja joiden nimien keksimisessä joku on ollut luova: on Metroa, Faaraota, Plasmaa, Venetsiaa, Ylermiä, Medwaytä ja Deltaa. Ja jos jokin artikkelin koostamisessa tarvittavista ohjelmista päättää ryhtyä hankalaksi, voi ongelman selvittämiseen upota tovi jos toinenkin (mut silloin voi käydä hakemassa vaikka kupin kaakaota).
Työskentelen siis Elävän arkiston toimituksessa, jossa olen päässyt tekemään samaa kuin vakituiset tyypit eli penkomaan Metro-tietokantaa ja koostamaan artikkeleita Metrosta löytyneiden klippien pohjalta.
Lisäksi olen saanut tehdä kuvituksia Elävän arkiston audioklippeihin ja päässyt työskentelemään myös viereisissä toimituksissa Areenan ja Yle Etusivun puolella. Areenan toimituksessa koostin ”Viikon valinnat” -nimisen videon TV1:n Aamu-TV:seen ja näin miten klippi laitettiin Areenaan. Etusivun puolella pääsin tekemään ohjelmanostoja, eli päättämään mitä ohjelmia yle.fi:n etusivulla näkyy tiettynä päivänä.
Työkaverit on ollu ystävällisiä ja hauskoja, enkä ole pelännyt kysyä neuvoa jos oon unohtanut miten jokin juttu tehdään. Työtahti on myös ollut sopiva, ei ole ollut kiire mutta hommia on riittänyt. On myös ollut hauskaa huomata että toimistojen sisäinen huumori kukkii eri puolella Yleä toimituksiin teipattujen kuvien muodossa. Ylen siistien yhteisten maanantaiden kautta olen päässyt seikkailemaan viime vuoden blogissakin mainituissa huoltotunneleissa (jotka legendan mukaan jatkuvat Helsingin läpi Suomenlinnaan asti!), lähetystornin huipulle, uutisstudioon ja seuraamaan suoraa radiolähetystä.
Maanantaina koittaa vika työpäivä ja haikeana poistun Ylen porteista varmasti hyödyllisen työkokemuksen ja uusien muistojen kanssa, mutta toivottavasti en lopullisesti!
