Ihan ylen siisti tunne on se, kun oma juttu julkaistaan

Apua. Mun piti kirjottaa kaikesta, mitä me ollaan ehditty nähdä ja kokee kahessa, melkeen kolmessa viikossa. Siitä olis tullut niiiiin pitkä juttu. Mutta työparini Telma ehti ensin, ja kertoi aika tosi kattavasti kaiken, mitä me ollaan tehty. Mä siis vietän kesäkuiset päiväni Yle Klassisen toimituksessa mukavan työparini Telman seurassa.

Kuten jo Telman tekstistä luultavasti huomasitte, me ollaan tehty kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä tässä kahden viikon aikana. Koska meillä Klassisessa kesä on aika hiljaista aikaa, on meitä kierrätetty ympäri Yleä. Jokainen päivä on ollut täysin erilainen ja koko ajan tulee vastaan uusia ihmeellisiä juttuja. Eikä mikään ihmekään, Yle on ihan valtavan iso keskus kaikkea!

Aivan mahtavaa on ollut se, kun on päässyt itse kirjoittamaan ja tekemään juttuja. Useimmissa paikoissa kesätyöntekijät ovat lähinnä kahvinkeittäjiä, mutta me ollaan päästy ihan oikeesti tekemään kaikkea! Ihan ylen siisti tunne on se, kun oma juttu julkaistaan. Ja sen jälkeen ihmiset vieläpä jakaa sitä Facebookissa ja Twitterissä!

Porukka Ylellä on ihan mahtavaa. Vaikka tää onkin just se juttu, josta oon haaveillu (musiikkia ja kirjottamista ja mediaa, vieläpä yhdistettynä), niin ei Yle varmastikaan olisi yhtä ihana ilman siellä vallitsevaa mahtavaa ilmapiiriä. Joka aamu, kun tulen töihin, astun suureen ja kiireiseen keskukseen. Kaiken kiireen keskellä ihmiset jaksavat silti olla iloisia ja innostuneita! Tai ehkä ne vaan esittää meidän kesäduunareiden läsnä ollessa… who knows.

Tänään, torstaina, juhannuksen lähestyessä mulla on vapaapäivä, koska teimme viime keskiviikkona kaksi työpäivää. Ja arvatkaapas vaan, kuka heti pienen loman alkaessa makaa kotona kipeänä. Noh, toivotaan paranemista! Haluan nimittäin olla täysin valmiina vielä viimeisen viikon tehtäviin.

Pakko kyllä myöntää, että mulla tulee tota työpaikkaa ikävä. Enää viikko, nyyh.