Teknisiä ongelmia ja tekijänoikeuksia
"Ensimmäinen viikko Ylen siistinä on nyt takana, enkä vieläkään oikein ole sisäistänyt sitä että ylipäätänsä olen kesätöissä. Aika on mennyt sen verran siivillä, kun tekemistä on ollut. Näin pintaraapaisua Ylelle tehneenä ilmapiiri vaikuttaa mukavalta. Olen melkein ollut yllättynyt siitä kuinka jokainen ihminen tuntuu tervehtivän ja jää juttelemaan mielellään. Apua löytyy kaikkeen, kunhan sitä kysyy.
Alkuun olemme lähinnä työparini Ilonan kanssa suunnitelleet haastatteluja, sopineet kuvauksia ja yrittäneet sisäistää kampanjaa, jonka parissa työskentelemme – unohtamattakaan pieniä tappeluitamme tekniikan kanssa. Olemme ehtineet tutustua moniin ihmisiin, sekä viettämään aikaa kiitettävän paljon sähköposteja kirjoitellessa. Liikaa työtä ei ole, ja rentous heijastuu kaikkeen tekemiseen.
Tänään kävimme ensimmäisellä 'kenttäreissullamme', vilkaisemassa minkälaista menoa löytyisi Vastuullinen kesäduuni –kampanjan rekrytointitilaisuudessa. Ensimmäiseksi haastatteluksi aloitimme vaatimattomasti Jani Toivolan kanssa. Sen, ja muutaman muun tänään tekemämme haastattelun pohjalta sanoisin että kunhan pääsemme vauhtiin, ja oikeasti kuvaamaan niin siitä riemu pääsee vasta alkamaan kunnolla. Seuraavien parin viikon aikana tulemmekin kiitämään ympäri pääkaupunkiseutua kuvausten perässä!"
Aada Harju työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Nuorille nyt! -projektissa.
"Voi juuteri… Ensimmäinen viikko täällä Ylen Elävässä arkistossa on vierähtänyt kerta kaikkiaan liian nopeasti. Toinen viikko enää edessä, ja sitten uhkaa siirto Etusivulle ja Yle Areenaan. Eihän tässä ajassa saa mitään aikaan! Yhden artikkelin olen saanut julkaistua, liian monta on vielä tekeillä. Viihtyisin hyvin koko neliviikkoisen ajan täällä arkistossa. Noh, ikävä kyllä asia ei ole minun päätettävissäni. Ei kai tässä auta kuin kärvistellä. No ei sentään. Mutta kuitenkin.
Mitä työntekoon tulee, niin tämä on kyllä ollut erityisen mukavaa ja mielenkiintoista. Toisin sanoen pidän duunista enemmän kuin paljon. Aluksi kun istui tähän työpöydän ääreen ja laittoi koneen tulille, oli vähän sellainen olo, että mitähän ihmettä täällä nyt sitten pitäisi tehdä. Artikkelit kun pitää ideoida alusta alkaen itse. Tuntui hetken siltä, että sopisin paremmin uutisiin, siellä kun olisi määrätty aihe mistä kirjoittaa. Mikäli siellä siis saa kirjoittaa artikkeleita/juttuja/uutisia/mitä ikinä lienevätkään. En ole ollut muihin siisteihin kesäduunareihin missään tapauksessa liikaa yhteyksissä, joten en tiedä. Noniin, takaisin työn mielekkyyteen. Kun erilaisten ohjelmien käyttö alkoi pikkuhiljaa valjeta (meni siihen se pari päivää kyllä), alkoi homma tuntua jo huomattavasti simppelimmältä. Nyt kun noita arkistoja on oikein kunnolla päässyt tonkimaan, pää suorastaan pursuaa juttuideoita. Kaikkea vaan ei millään ehdi tekemään. Suostuisivatkohan, jos anoisin työsuhteen jatkamista heinäkuulle?
Kun sain kuulla tulevani Elävään arkistoon mietin hetken, että mitähän ihmettä täällä nyt sitten tehtäisiin. Olin käyttänyt Elävää arkistoa häviävän vähän (tai itse asiassa vieläkin vähemmän, jos ihan rehellisiä ollaan), eikä minulla ollut harmainta aavistustakaan siitä miten homma täällä toimii. Viettäisinkö kuukauden jossain harmaassa ja tunkkaisessa kellarissa ajan hapristamien filminauhojen ynnä muiden seurassa? Joutuisinko pölyttämään mappeja? Vai kenties mapittamaan pölyjä? Noh, voin sanoa, että työ ei vastannut näitä (kenties hieman kärjistettyjä) ennakko-odotuksia. En ole joutunut mapittamaan enkä pölyttämään mitään. En myöskään ole joutunut itse pölyyntymään missään homeisessa filmikellarissa. Elävä arkisto on kuin mikä tahansa muukin toimitus. Avokonttori (tässä tapauksessa aika pieni sellainen), jossa porukka istuu ja naputtelee tietokoneilla. En osaa sanoa, miten tämä eroaisi vaikkapa jonkun kuukausittain ilmestyvän aikakausilehden toimituksesta. Paitsi että heillä on deadline, meillä ei. Hähää!
Työporukka on ottanut meidät kaksi siistiä kesäduunaria hyvin vastaan. Mitään jupinaa suuntaan tai toiseen en ole kuullut, kaikki ovat olleet hyvin ystävällisiä ja mukavia. Ja tietysti avuliaita. Välillä ehkä itseä hävettää kun pitää ravata koko ajan kyselemässä yhtä sun toista, kun ei ole talon tavoista selvillä. Eikä oikeastaan mistään muustakaan. Siis kerta kaikkiaan yhtään mistään. Noh, toivottavasti en ole pahasti häirinnyt vakituisten ihmisten työntekoa…
Osaan mainita työstä yhden huonon puolen. Nimittäin sellaisen asian kuin tekijänoikeudet. Ne rajoittavat eivät vain paljon vaan hyvin paljon erilaisten klippien julkaisemista ninternätin ihmeelliseen maailmaan. Tässä pari päivää taaksepäin kaivoin arkistoja pari tuntia, ennen kuin löysin sellaisen klipin, jonka saa varmasti julkaista. Ja kun näitä sääntöjä ja vääntöjä on niin järjettömän paljon, että ei näitä voi kukaan osata ulkoa! Toki näitä ei kai voi olettaa osaavansa ihan viikon harjoittelulla, mutta silti niitä on liikaa. Elävän arkiston oppaan lopussa on vaatimaton 17 sivun 'muistio' tekijänoikeussotkuista. Ei niitä ymmärrä Erkkikään! Olisi muuten kiva nähdä missä se Erkki… noniin. Noh, kolikolla on aina kääntöpuolensa. Olisihan tämä ihan liian helppoa, jos kaiken saisi suoraan tuutata nettiin sen kummempia miettimättä. Vähän haastetta elämään.
Teille tuleville siisteille kesäduunareille, jotka luette tätä blogia juuri tällä(kin) hetkellä, voin sanoa Elävän Arkiston puolesta: Tämä on todellakin siisti (sisä)kesäduuni. Toimitus on pieni, ja täällä on erittäin leppoisa ja rauhallinen tunnelma, ja työ on oikeasti mielenkiintoista. Arkistoissa on vaikka mitä kaikkea, joten tekemisestä ei tule pulaa. Joten kun Ulla Ervo ilmoittaa sinulle puhelimitse, että sinut on valittu ja sijoitetaan Elävään arkistoon, älä masennu. Päinvastoin; innostu!"
Jesperi Lauhio työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Elävässä arkistossa.
