Loppublogi

Mitäs tässä nyt voi sanoa, fiilikseni ovat tällä hetkellä t o d e l l a kaksijakoiset! Toisaalta on mahtavaa päästä lomailemaan; saa nukkua pitkään, nauttia loistavista keleistä ja mennä miten tahtoo. Toisaalta taas tuntuu aika tosi hirveältä jättää tämä paikka taakseen! Kuukausi on hujahtanut ohi silmänräpäyksessä, vaikka toki joukkoon on mahtunut myös hetkiä, jolloin on väsyttänyt aivan liikaa, ollut pienoista pulaa työtehtävistä tai naurattanut niin paljon, että mahaan on alkanut sattua.

KIITOS kummitätini Jaana, joka vinkkasit paikasta minulle viime hetkillä kuultuasi siitä radiossa. KIITOS mamageri-Ulla ja Sonja, jotka autoitte käytännön asioissa ja piditte meistä hyvää huolta. KIITOS Jusu, Tarja ja Mursu, jotka kaikki toimitte meidän tutoreinamme jonkin aikaa. KIITOS Kalle ja Minttu hulvattomista arkiaamuista Pihlajamäessä ja myöhäisistä iltapäivistä toimistolla (Mintulle erityiskiitos kouluvinkistä!) KIITOS koko muu Summeri-porukka rennonletkeästä työilmapiiristä. KIITOS Radio Millennium-tiimi hauskoista hetkistä Vanhassa lähetyskeskuksessa. KIITOS Mikko etenkin viimeisen viikon ”pomona” (….) toimimisesta. KIITOS Ylen alueen useiden ravintoloiden keittäjät maittavista ruoista. KIITOS Silja neljän viikon vertaistuesta. KIITOS, kiitos, kiitos, kiitos.

Jatkankin tästä eteenpäin kallisarvoista työkokemusta hankkineena ja ennen kaikkea unelmieni alaan paljon paremmin tutustuneena. Ken tietää, jos YLE ei vielä minusta eroon pääsisikään… Kun muutaman tunnin kuluttua kuitenkin luovun kulkukortistani, lähtee sen mukana paitsi pääsyluvat niihin moniin mielenkiintoisiin paikkoihin täällä Ylellä, joissa olen pyörinyt, myös ne monet kunnioittavat katseet aamuisessa Pasilan ruuhkabussissa (ainakin kuvitelmani sellaisista), loistava tunne herätä aamulla odottaen uutta päivää töissä, vaikka sataisi kaatamalla ja väsyttäisi enemmän kuin koskaan, lukemattomat kerrat kun kortin vilahtaessa jostain saa kertoilla ylpeänä työstään kavereille ja sukulaisille, ja oikeudet tehdä työtä mitä mainioimmassa työilmapiirissä mukavine työkavereineen, -ympäristöineen ja -tehtävineen. Nyt tiedän entistä varmemmin, että tämä on ala, jolla tahdon työni tulevaisuudessa tehdä.

Seuraava etappini on kuitenkin alakerran Radio Cafe, jossa pääsen ostamaan viimeisen ruokalappuni arvon (9,20€) edestä karkkia!

ps. Sinä, joka puoli vuotta nuoremman minun tavoin lueskelet tätä blogia etsiäksesi tietoa koko jutusta ja siitä, kannattaako tänne kesäduuniin hakea: heitä heti pois kaikki ennakkoluulot, kirjoita selkeä, itsesi näköinen hakemus ja hurmaa yleläiset omana itsenäsi haastattelussa - toivottavasti sinulla käy yhtä hyvä tuuri kuin meikäläisellä, jolla on ollut kuukauden ajan siistein kesäduuni ikinä!

 

Joonas Lehtonen on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Finnautissa.

 

Viimeinen päivä

 

Viimeinen päivä ja muutaman tunnin päästä alkaa kesäloma! Kyllähän mukavan työn päättyminen periaatteessa harmittaa, mutta onhan nyt loma aina loma, eli ei erityisemmin sureta. Tunti päättäjäisiin tällä hetkellä, käytiin juuri syömässä. Eipä tässä paljoa muuta sanottavaa olekaan paitsi, että tulin tänään tyylikkäästi puolitoista tuntia myöhässä (pyöristyy akateemiseen varttiin(?)), koska herätyskello irtisanoi itsensä puoli tuntia ennen herätystä. Antaa varmaankin hyvän loppuvaikutelman.

-Santeri Hänninen

 

Santeri Hänninen on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE UP:ssa.

 

Mahtava kuukausi

 

Nyt on sitten koittanut viimeinen päiväni Ylellä, kun tänään täältä lähden en välttämättä enää koskaan palaa. Se tuntuu hieman haikealta, tai ei oikeastaan juuri nyt tällä hetkellä, mutta sitten kun muutaman vuoden kuluttua muistelen tätä kesääni täällä siistissä kesäduunissa. Tällä hetkellä olen kuitenkin vain erittäin iloinen, että pääsen kotiin ja voin nähdä kavereita ja olla vain lomalla.

Kohta lähden viimeisen kerran syömään ja sieltä palattuani kävelen viimeisen kerran sisään puvuston ovista. On outoa ettei näitä ihmisiä näe enää päivittäin jos edes koskaan. Kuitenkin muistan heidät kaikki aina ja toivon kaikille loistavaa jatkoa elämään .

Tämä kuukausi on ehdottomasti selventänyt sitä mitä haluan tehdä lukion jälkeen ja olen siitä erittäin iloinen. Erityisesti pitkät pyöräilymatkat ovat olleet hyviä itsensä tutkistelu matkoja. Suosittelen niitä lämpimästi kaikille jotka tarvitsevat aikaa olla vain yksin omien ajatusten parissa.

Suuri kiitos kaikille työkavereille mahtavasta kuukaudesta täällä Ylellä, olette tehneet siitä hienon kokemuksen. Kiitos myös Ullalle siitä että minut valittiin tähän ja tietysti, erityisesti kaikille muille siisteille.

Toivottavasti ilmat pysyvät nyt hyvinä ( helteisinä) nyt kun vihdoin meidänkin lomat alkavat. ( Joskin väliin toivoisin kunnon ukonilmaa, rakastan ukkosta koko sydämestäni)

Hyväää kesää!!!
Liisa

 

Liisa Saali on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Tuotannon puvustossa.

 

 

Joo, mulla oli vähän tylsää.

Y htäkkiä huomaan, että neljä viikkoa on kulunut.
L ähdenpä siis tästä Isoon Pajaan vetämään kakkua naamaan.
E nsin kuitenkin hieman viimeisiä tunnelmiani.
N opeasti on kesäkuu mennyt.

S aattaisinpa haluta olla vielä pari viikkoa.
I nnokkaasti minä silti lomaa odotan!
I hmiset ovat täällä Ylellä olleet todella mukavia.
S anoivat, että kesäkuusta tulisi ikimuistoinen.
T aisivat tietää olevansa oikeassa!
I hanaa, ettei aamuherätyksiä enää tarvitse kestää.

K ellon voi heittää mäkeen, sillä aikatauluja ei enää ole.
E rityisesti odotan matkaani Hollantiin, johon sainkin Ylen duunissa mukavat taskurahat.
S ateenvarjoa ei toivottavasti kesällä tulla tarvitsemaan.
Ä llistyttävän hyvää Ison Pajan ravintolan ruokaa tulee hieman ikävä.
D esilitroittain limua on tullut Pajan ruokien lisäksi myös nautittua.
U lkona en ole kovin paljon päässyt olemaan, sillä olen työskennellyt joko työpisteelläni tai äänitevarastossa.
U skon, että viihtyisin Ylellä tulevaisuudessakin.
N uorille "Ylen siisti kesäduuni" on mainio tapa tutustua Ylen toimintaan.
I lmiömäisen suuret kiitokset tämän kaiken järjestäneille ihmisille, ja etenkin Ylen äänilevystölle.

 

Aku Isotalo on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina Ylen levystössä.

 

 

NaapNap

Viikot YLEllä ovat kuluneet hetkessä, juurihan aloitin ensimmäisenä päivänä kera kahvin ja sämpylän. Erityisesti tämä viimeinen viikko ja viimeinen päivä kuluivat liian nopeasti. Täällä yksinäni ViMan editissä olen viettänyt päivän, saanut hommat valmiiksi ja kohta onkin aika sen päättäjäis-jutun. Halailen spiikkaus- mikkiä, maccia ja kaunista koskettimistoa, joiden kanssa leikkimistä tulee suunnaton ikävä. Jätän jäähyväistejä myös rumalle, Salvador Dalin kasvoin koristellulle hiirimatolle.

Kun en ole ravannut pitkin YLEn valtavaa rakennuskompleksia kameran kanssa, olen viettänyt tunteja editissä aina tuon tuosta unohtaen lounasajan. Homma tosiaan on itsenäistä, mutta ei yksinäistä. Kaikki ViMassa ja muualla ovat olleet suureksi avuksi ja aivan käsittämättömän ystävällisiä. Työpisteeni muut työntekijät ovat innoittaneet minua ja aina tuon tuosta infonneet omista hämäristä työpuuhistaan ja toimenkuvistaan. Olen saanut apuja kehittäessäni taitoani sparrailla projekteista, löytäessäni oman työskentelyrytmini sekä rakastuessani audioraidan editointiohjelmiin.

Olen saanut uutta tietoa YLEstä yhtiönä ja sen toimintatavoista, en halua pois täältä. Rehellisesti sanottuna aikani YLEllä on ollut elämäni parasta työelämässä. Kenties tuohon toki vaikuttaa fakta aikaisemman työkokemuksen puutteesta, muttapa silti en vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Erityisen mieleenpainuvaa on ollut Uutis- käynti muiden siistien kanssa, sekä vaarallinen matka puvustoon, jossa EI SAANUT KOSKEA mihinkään...

YLE on antanut minulle liikaa, ei sitä tähän sieluttomaan blogimerkintää voi vuodattaa. Nyt sanon muille siisteille nähkäämme seuraavassa elämässä ja Yleisradio, minä palaan vielä :)

Forsén Laura

 

Laura Forsén on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Viestinnässä ja Markkinoinnissa.

 

 

Paras kesäduunipaikka

On ollut aivan mahtavaa täällä Ylen SIISTIssä kesäduunissa! Tämä on valehtelematta kaikista kesätyöpaikoistani paras!

Olen päässyt tekemään juttuja ja kurkistamaan yleläisten elämään. Olen tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin ja viettänyt hauskoja ruokahetkiä. Omat juttuni on julkaistu Ylen netissä, mikä on aivan mahtavaa! Linkit löytyvät alta. Käykää toki tsekkaamassa ja jättämässä kommenttia!

Släkkaus on paras tapa nähdä maailmaa:

”Vähän evästä mukaan ja släkkaamaan”:

Viettäisin täällä mielelläni pidempääkin, ja vähän harmittaa kun tämä loppuu jo nyt. Olen ollut täällä kuukauden ja se on tuntunut tosi lyhyeltä ajalta! Täällä jaksaisi vielä toisenkin kuukauden! Mutta on tietysti kiva päästä lomailemaan, vaikka ensi viikolla onkin lisää töitä ravintolassa. Vähän erityyppistä työtä kun täällä Ylellä, siis.

Olen nauttinut täällä olosta todella paljon. Joskus tekniikan pettäminen on ärsyttänyt, ja verokortinkin kanssa oli vaikka minkälaista sekoilua. Olen eksynyt Ylen käytäviin ja kärsinyt aikaisista aamuista. Tämä on ollut kuitenkin kaiken sen arvoista ja vielä parempaa ja haluaisin tulla tänne vaikka ensi vuonna uudelleen. Tämä myös helpottaa hieman ammatinvalintaa, kun pääsi tutustumaan ihan lähietäisyydessä toimittajan työhön.

On ollut siistiä, että meihin luotettiin ja annettiin vastuuta. On tuntunut hienolta, kun on oma kulkukortti jolla pääsi ovista sisään. Kun voi astua sisään tänne henkilökunnan ovesta. On tuntunut arvokkaalta!

Kiitos TODELLA paljon kaikille yleläisille, että minut otettiin niin hyvin vastaan. Että minua neuvottiin vaikka kysyinkin tyhmiä kysymyksiä. Kiitos myös kaikki muut kesäduunarit jotka viihdyttivät aina tauolla!

Sofia on puhunut… (Haha :D)

 

Sofia Huttunen on ollut kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE24:ssa.