Kesäduunareiden Megablogi

Niko Peltonen (YLE Uutiset): "Viikonloppu tulossa"

Näin perjantaiaamuna on kiva miettiä, että mitä onkaan viikon aikana tullut tehtyä. Tosin miettimisessä menisi koko työpäivä, koska täällä on tehnyt ja nähnyt niin paljon mitä ei olisi kuvitellut. Eilisen sateisen ja pitkän päivän jälkeen voi silti tulla töihin pirteänä ja innostuneena kun tietää, että tiedossa on jotain jännittävää ja uutta. Silloin ei väsymyskään paina.

Onnistuneen alun kesätöille mahdollisti mukavat ja lämpimät ihmiset ja tietenkin oma "tutorimme" Ilona, kuka on ohjannut ja auttanut työnalkuun. Hän on suunnitellut meille mitä mahtavimpaa ohjelmaa ja työtä mm. toimittajien mukana.

Työniloa kaikille ja lämmintä kesää (toivottavasti)! :)

 

Alexandra Ylihuttula (opettaja.tv):

Ensimmäinen viikko takana ja pää on ihan täynnä kaikkea uutta. Omituista, että aika kuluu näin nopeasti, vaikka niinhän se aina kuluu, kun on hauskaa. Vastahan lähetin YLElle hakemuksen, jännitin kutsuttaisiinko minut edes haastatteluun, kävin haastattelussa ja jännitin vähän lisää. Sitten jännitinkin jo ensimmäistä työpäivää... Ja nyt olen täällä oppimisen ja tieteen puolella Kallen kanssa kehittelemässä Koulutuubia.

Niin kuin aikaisemmat kirjoittajat ovat jo maininneet, niin YLE on ihan valtavan kokoinen. Jos ei pysy vanhalla ja tutulla reitillä, niin eksyy takuulla! Senpä vuoksi ainakin allekirjoittanut käyttää aamulla aina sitä samaa portaikkoa/hissiä, jottei eksyisi turhanpäiten minnekään - Vaikka täytyy myöntää, että on sitä tullut vähän seikkailtua. Valtavan kokonsa ja salaperäisten loputtomien käytävien takia YLE muistuttaa melko lailla modernia versiota Tylypahkasta. Vielä tosin portaat eivät ole kadonneet salaperäisesti alta tai taulujen ihmiset alkaneet puhua.

Ekan viikon aikana on ehtinyt hyvin tutustua oman osaston ihmisiin. Työkaverit on tosi mukavia ja auttavat mielellään, jos tulee ongelmia. Täällä todellakin saa tehdä hyvin erilaisia tehtäviä: Itse olen tutustunut litteroinnin (eli kuvausnauhoilta puheen purkamista tekstiksi) mielenkiintoiseen, tosin puuduttavaan, maailmaan. Sen lisäksi on tullut suunniteltua Koulutuubia, metsästettyä vapaita kameroita, mikkejä, kameroiden hävinneitä akkuja ja latureja, sekä käännettyä Tiedelinkoon tulevia uutispätkiä englannista suomeen. Olenpahan päässyt sormeilemaan vähän tulevaa Kotikutuakin ideoillani...

Tiivistettynä: Kaikkea jännää on tapahtunut ja tulevat viikot vaikuttavat lupaavilta tämän ensimmäisen viikon perusteella. Harmittaa vähän, kun ei ole muiden kesätyöntekijöiden kanssa törmäillyt kuin satunnaisesti ehkä hisseillä ja ruokatunneilla, mutta maanantainahan meidän porukka kerääntyy taas kasaan. Toivonmukaan myös ehtii painamaan mieleen muiden täällä kesäkuuta viettävien nimiäkin!"

 

Kalle Saarikangas (opettaja.tv): "Ensimmäinen viikko lähenee loppuaan"

Työ YLEllä on ollut yhtä unelmaa heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Parasta täällä on ehkä se, että ihmiset luottavat meihin nuoriin niin paljon ja vastuuta saa paljon.
Työt ovat tällä myös todella oma-aloitteisia.

Tälläinen kesätyön pitääkin olla, että saa itse tehdä, eikä joku kokoajan ole niskassa kiinni katsomassa.
Pitää toki myös pitää huolta siitä, että hommat myös onnistuvat!
Työt saattavat olla hieman tylsiä välillä tietokoneella näpytellen, mutta sekin on asennekysymys.

Ihmiset ovat olleen todella ystävällisiä meitä kohtaan ja aina uskaltaa kysyä, mikäli eksyy (näin pääsi sattumaan heti tiistaiaamuna) ja meni muutama minuutti ja minulta kysyttiin:"oletko eksynyt?, mene tuosta tonne vaan, ja huoneenne jää vasemmalle".

Kaikinpuolin todella kivaa ja varsinkin mielenkiintoista hommaa!
Ainut huono puoli on, että työtä on jäljellä enää noin 3 viikkoa.

Toivottavasti muillakin kesäduunareilla on ollut yhtä mukavaa kuin minulla!!

 

Vilma Jussila (YLE Uutiset):

JEEJEE hyvä me, 30:n eliittijengi jotka päästii tänne;) haluun ensiks vaa onnitella teit kaikkia! Ite ainaki oon nii ilone ja ylpee meist et ollaan tääl!
Terkkuja uutistoimistosta! Mun lisäks täällä on 2 muuta nuorta, jotka raatavat (läppä) täällä.. Työ on ihanaa, aika rentoo ja joka päivä hauskaa!
Meidän tutor, Ilona on aivan ihana! <3 Ollaan tehty kaikkii haastatteluita ja oltu keikoilla toimittajien kanssa! Olin eilen lasten kesäleirillä
parin toimittajan kanssa ja oli kyllä tosi kivaa!
Muuten, oon miettinyt parin duden kans, että ois kiva että me 30(vai onko meit 32??) tutustuttais vähä toisiimme?? Ois kiva et täält jäis jotain klivoja kavereita :)
mun s-posti on siis vilma.jussila@yle.fi , ois kiva jos sua kiinnostais nähä isommalla porukalla nii meilaisit mulle! =)
Hyvii työpäiviä ja ihanaa viikonloppuu evribadi<3

 

Hanna Stenhammar (lakiosasto):

Nyt on sitten ensimmäinen viikko YLEllä kohta takanapäin. Minä ja toinen kesätyöläinen Samuli, olemme viettäneet sen täällä lakiosastolla. Työnkuvaamme on pääasiassa kuulunut tietokoneella tehtäviä töitä, jotka eivät ole olleet mitenkään erityisen hehkeitä, mutta varmastikin todella hyödyllisiä näille vakituisille yleläisille :)

Tämä YLEn valtaisa koko tuli minulle aivan yllätyksenä maanantaina. Vaikka olen nyt työskennellyt vain tässä päärakennuksessa, on tämän sokkeloiset käytävät ollut minulle tarpeeksi monimutkaisia :D Olenkin nyt vasta viime päivien aikana oppinut hahmottamaan tätä suurta rakennusta ja sen monia käytäviä. Oikeastaan vasta toissapäivänä opin kunnolla tulemaan tänne työhuoneeseemme eksymättä matkalla! Tätä ennen olin vain ottanut hissin 5. kerrokseen ja haahuillut siellä, kunnes ihmeen kaupalla huomasin jossain vaiheessa olevani työhuoneemme edessä.

Odotan kovasti jo maanantaita ja meidän Summeri –retkeämme. On varmasti todella mielenkiintoista nähdä miten tv-ohjelmaa käytännössä tehdään, sitä kun ei täällä lakiosastolla valitettavasti näe...

Tsemppiä kaikille kesäduunareille ja maanantaina nähdään! :)

 

Samuli Lyytikkä (lakiasiat):

Hejsaaan!

Ensimmäisen työviikon vikaa päivää viedään, kauheen nopeesti aika mennyt! Nyt tuntuu jo siltä että on päässyt omaan työkuvaan paremmin sisälle ja alkaa tuntua jo rutiininomaiselta. Saatiin työparin kanssa oma työhuone kivalla ikkunanäkymällä (vaikka viimepäivinä onkin tullut kateltua vaan sateista maisemaa) kun löytyy jo niin paljon ihmisiä jotka ovat aloittaneet kesäloman. Tuntuu mukavemmalta tehdä töitä kun on kiinteä paikka jossa niitä tehdä ja mihin palata aina aamuisin ilman käytäville eksymistä :D
Elikkäs olemme täällä Lakiosastolla toimistotöissä, lähinnä tietokoneilla työskentelyä. Olemme ahkeroineet YLE-Wiki sivuston parissa ja lisänneet sinne lähes 300 uutta sanaa ja käsitettä, elikäs jos YLE:n talossa kuullut sanat ja käsitteet ihmetyttävät, sieltä vaan tarkistamaan tai ihan mielenkiinnosta lukemaan ;). Lisäksi olemme päivitelleet YLE:n järjestelmäkansioita uusille sivustoille ja ohjelmille joista työntekijät ne helpommin löytävät. Ainakin näin luulen että asia on :D
Tänään tai viimeistään lähipäivinä olisi määrä aloitella "MUSA" projektia (jos muistan oikein) joka taitaakin olla sitten edellisiä töitä laajempi. Pitäis YLE:n toiminnassa käytettyjen biisien nimiä rekisteröidä johonkin tietokantaan, ja niitä biisejä varmaan riittää uskoisin näin :P Eli ihan mielenkiintoista, kunhan vain oppii käyttämään siihen tarvittavia ohjelmia. Saadaan kyllä perusteellinen opetus ja ohjaus siihen.

Aurinkoisempia säitä ja maanantain Summeri käyntiä odotellessa terveisiä täältä vitos kerroksesta :)

 

Niko Peltonen (YLE24): "Työtätekevä ei pisaraa pelkää"

Eilisenä sateisena päivänä pääsin toimittajan matkaan mielenkiintoiselle reissulle. Ideana oli saada juttua ja kuvaa siitä, että linnut törmäilevät autoihin. Noh, toimittaja oli sitten saanut korviinsa tiedon, että jossain, vissiinkin Pernaisissa päin olisi moottoritiellä kyltti, missä kehotetaan ajamaan hiljempaa lintujen pesimisaikana.

Pienen haahuilun ja tarkkailun jälkeen bongasimme kyltin ja ajoimme viereisen ABC:n pihaan. Tämähän oli vielä helppoa hommaa, toisin kuin se että kömmimme alas mäkeä päästäksemme motarin kupeeseen kuvaamaan kylttiä ja nopeasti kulkevia autoja vesisateessa. Aikamme siinä kuvasimme ja sitten tuli ajatus ottaa pieniä haastatteluita ihmisiltä, jotka siihen ABC:lle sattuivat ajamaan. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka helposti/vaikeasti ihmiset suostuvatkaan haastatteluihin.

Ei se hohdokasta ollut, mutta tekemisen meininki siinä ainakin tuli.

 

Reko Mäenpää (YleX nettitiimi):

Perjantai-iltapäivä, ja kello on vähän vaille 12. Itse asiassa Hustlerkin tuli toimitukselle tuossa eilen. Tehtävänä festarikuvien laittaminen YleX Pop 2008 -artikkelisarjaan. Toissapäivänä työn välissä ehti jo kuvattavaksi kaasunaamari päässä YleX:n Kesäkumi-kampanjaa varten, mutta sen verran peittävä maski oli, että kukaan ei onneksi varmaan tunnista.

YleX uudisti nettisivunsa äskettäin, ja tärkeää on saada uutta ja vanhaa sisältöä uudelle alustalle. Edellisinä päivinä on tehty ainakin vanhempia biisilistoja, YleX:n nettietsiviä, ja tietysti etsitty linkkejä niihin. Viikon aikana on päässyt tutustumaan läheltä nopeaan nettijulkaisuun: YleX:n sisältö päivittyy nimittäin aika hyvään tahtiin radio-ohjelmien mukana.

Työilmapiiri on kunnossa - meininki on sopivan rento, mitä voikin YleX:ltä odottaa. Tsekkaa viikonloppuna ainakin ylex.fi!

 

Atte Heikkinen (Vetamix, svenska Yle):

YLEn "megasiisti" kesäduuni on ensimmäinen "oikea" kesätyöni. Siksi jännitin aika paljon sitä, kuinka pärjään töissä. Työ on kuitenkin ollut tosi rentoa eikä stressaavaa.
Olen esim. digitoinut (eli siirtänyt kasetilta tietokoneelle) vanhoja lastenohjelmia (aikaväliltä 1982-2009). Työ ei siis ole mitenkään rankkaa, mutta kuitenkin olin eilen niin väsynyt että menin nukkumaan 19:05!!! (Joo, ihan oikeesti.) Harmi vaan etten ole oikeastaan missään yhteydessä muiden kesätyöntekijöiden kanssa. (Nähdään maanantaina!) :) Tällä viikolla olen pääosin digitoinut ja laittanut videoita YLEn Elävän Arkiston ruotsinkieliseen osioon.

 

Maria Luukkonen (YLE Tuotanto, kuvausjärjestely): "Valot? Ääni? Kamera? Käy!"

Rekvisiittavarasto... Voiko pahempaa enää olla? Kun työympäristö vaihtelee päivittäin moneen otteeseen, pääsee näkemään monen moista pelkän yhden viikon aikana. Kun ensimmäisenä päivänä sain aloittaa hommat Studio 1:llä, tiesin, ettei paluuta takaisin enää olisi. Studioissa on sitä jotain. Sitä voisi kutsua vaikka viehätysvoimaksi. Kaikki ne valot, johtokilometrit, jotka risteilee lattialla, koko mielettömän suuri studio täyteen ängettynä lavasteita, pienet kujat lavasteasuntojen välissä, joita pitkin kulkemalla pääsee studion päästä päähän, kuiskutukset kameroiden takana, ohjaajan ääni neuvoessa näyttelijöitä... sitä vain yksinkertaisesti ei voita mikään.

Voit vain kuvitella, miltä tuntui palata maan pinnalle tuollaisen jälkeen. Sana 'rekvisiittavarasto' kaikui korvissani samalla tavalla kuin syytetyllä kaikuisi oikeussalissa sana 'elinkautinen'. Rekvisiittavarasto kaikessa "ihanuudessaan" tarkoittaa käytännössä naurettavan suurta varastotilaa, tai no oikeastaan varastotiloja, jotka sijaitsevat hieman ylt'ympäriinsä koko rakennusta. Varastot ovat täynnä hyllyjä toisensa jälkeen, josta löytyy kaikkia mitä ihminen voi elämänsä aikana tarvita. Enemmänkin. Löytyy astioita, vaatteita, mattoja, kirjoja, tauluja, lääkkeitä, tiputuspusseja, radioita ja cd-soittimia kuluneiden 20 vuoden ajalta vähintääkin, lamppuja, kiviä, leluja, kukkia, ruokaa, hyllyllinen erilaisia tyhjiä pulloja ja korkkeja, pyöriä, baarikalusteita ja tavallisia kalusteita, kattiloita ja peltisiä purnukoita. Sano mitä tahansa, sen löytää kyllä varmasti rekvisiittavaraston joistain hämärästä nurkasta. Sen lisäksi, että kaikkea tätä on, sitä on myös valtavat määrät. Voit kuvitella minut epätoivoisena keskellä hyllyköitä, jotka pursuavat tuhansittain erikokoisia ja -värisiä lasipurkkeja, kädessäni lista, jossa lukee "3 kpl kivannäköisiä lasipurkkeja". Valitse siinä nyt sitten joku "kivannäköinen" purkki, mielellään vielä sellainen, joka sopisi ohjemaan hyvin. Voin vain sanoa, että minun ja rekvisiittavaraston ensitapaaminen ei ollut kovin miellyttävä puolin ja toisin.

Mikään ei kestä ikuisesti, eikö niin. Minun onnekseni rekvisiittavarastokaan ei ole lopullinen tuomio. Voit olla varma, että sillä sekunnilla, kun Kotikatu palaa kuvaustiiminsä kanssa studiolle, olen ensimmäinen, joka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi keittämään kahvia, ja vaikka siivoamaan paikkoja. Mitä tahansa, niinkauan kun vain saan viettää aikaa paikassa, jonka vertaista ei löydy mistään muualta.
Studio 1... ...will you marry me?

 

Henni Aaltonen (ja Eemeli Erkkilä),YLE Urheilu: "Urheilujournalismia opetellessa"

Minä ja Eemeli ollaan täällä YLE:n urheilosastolla ja on ollu mahtava ensimmäinen viikko. Päästiin jo heti ensimmäisenä päivänä hyvin kiinni täällä työskentelyyn, kun saimme tehdä "ihanan isoveljemme" Jyrin ( terkkuja!) opastuksella ensimmäiset urheilujuttumme YLEn nettisivuille. Työskentelymme runko onkin urheilu-uutisten bongailua netistä ja niistä teemme sitten juttuja. Pikkuhiljaa alkaa oppia iskevää uutissanastoa, vetovoimaisia otsikoita yms. Olemme jo fiilistelleet facebook statuksissa laittamalla linkkejä tekemmiimme juttuihin. Juttujen teon lisäksi olemme päässeet seuraamaan urheilutoimituksen kokouksia ja tutustumaan radiotyöhön. Itse olin eilen mukana suomen korismaajoukkueen tiedotustilaisuudessa, josta sain kameraani kivoja muistoja. Eemeli lähtee tänään puolestaan fudismaajoukkueen tiedotustilaisuuteen ja siks kirjotan tän blogin senkin puolesta. Ekan viikon aikana olemme kätelleet lukuisia uusia ihmisiä ja ei voi kuin todeta että täällä on mahtava tunnelma ja rentoa väkeä ! Aikomoinen hehkutus juttu, mutta siitä ainaki näkee että hyvin ollaan viihdytty :) Tulevia kokemuksia odotellessa...

 

Sonja Vojnovic (YLE Uutiset): "Työ, johon sää ei vaikuta"

Tänäänkin taas, kuten myös eilen ja toissapäivänä, pääsin toimittajan mukaan keikalle. Näillä keikoilla tarkoitetaan sitä, että mennään tekemään uutisia. Uutisiin (omasta mielestäni) sisältyy haastattelu, tai haastattelut, riittävän paljon kuvamateriaalia ja näpsäkät kysymykset, jolla toimittaja yrittää saada haastattelemaansa ihmisen vastaaman tiettyjä asioita.

Olen päässyt siisteihin paikkoihin näkemään ja kuulemaan siistejä juttuja ja mikä tärkeintä päässyt tekemään sitä, mitä parhaiten osaan, eli olla siisti kesäduunilainen.
Jo tänä aamuna, kun ihastelin upeaa lentokonesimulaattoria, mietin kuin usein minä pääsisin tälläisiin paikkoihin "taviksena". Se, että YLEn kulkukortti riippuu kaulasta jo herättää ihmisissä jonkinmoista kunnioitusta minua kohtaan.
Olen tällä hetkellä YLEn Uutisissa, Kotimaan puolella, mutta olen päässyt tekemään jo vaikka mitä ensimmäisen viikon aikana. Tämä työ on sellaista, mitä haluaisin tehdä melkein aina (melkein sen takia, että ihmisen pitää levätä joskus) enkä varmaankan silti saisi siitä tarpeeksi. Tällä osastolla kaikki ovat kiireisiä, koska uutisia on paljon tehtävänä, mutta jos kuitenkin menee kysymään heiltä neuvoja, he vastaavat iloisin hymyin ja auttavat. Ylipäätänsä kiittäsin kaikkia työntekijöitä, jotka ovat joutuneet kärsimään kysymyksistäni, mutta hekin ovat vasrmasti joskus ollee tavallisia aloittelijoita :)

Kuten huomata saattaa, nyt on kesäkuu. Ja ulkona sataa. Tyypillinen suomalainen kesä, sanoisin minä, mutta paljoa ei tuo sää vaikuta työhöni, sillä minä olen YLEn siisti kesäduunilainen ja ylpeä siitä!

 

Erkki Haavisto(YleX, mediatiimi): "Kato äiti, mä blogaan!"

Terveiset YleX:ltä kaikille! Vaikka alkuviikosta oli aurinkoiset kelit,
on loppuviikon säät olleet erittäin mainiot työntekoon - mitä enemmän sateisia työpäiviä, sitä enemmän
aurinkoisia lomapäiviä.
Ekana päivänä jännitti ihan hirveästi tulla, mutta onneksi mut ja Reko otettiin tosi hyvin vastaan.
Olin ihan varma etten osaa tehdä mitään mitä pyydetään, mutta onneksi softat paljastuikin melko helppokäyttöisiksi
vaikka ongelmiakin on eteen tullut. Ja apua saa kun vaan pyytää.
Täällä on hyvä, kotoinen fiilis koko ajan ja ihmiset on tosi mukavia - hyvä ilmapiiri!
Vähän yleisesti mun hommista:

Toimin siis media-assistenttina YleX:n monimediatiimissä ja mulle nakitetaan suht helppoja hommia näin alkuun, työnkuvaan on kuulunut matskujen sisäänajo(kasetti sisälle dekkiin, kirjotan aikakoodit softan kenttiin ja laitan tietsikan kaappaamaan kuvaa ja audiota kasetilta). Homma on hyvä koska voi kattoa ja kuunnella sitä sisäänajettavaa videota koko kaappauksen ajan, ja kun on YleX kyseessä niin
bändit on todella kovia! Ja tietokone on melko kohmeessa siinä kohtaa, joten ei voi oikeen muitakaan duuneja tehä. :D
Sitten kun data on siirretty kasetilta kovalevylle niin mä siirrän sen samantien Metro -arkistopalveluun.Tai ainakin yritän - Medway, ohjelma jota käytetään tohon ohjelmien laittamiseen Metroon on kenkkuillu aika ilkeästi tässä nyt
tän ja eilisen päivän. Onneks TEBITin pojat ja tytöt on asiasta tietosia ja yrittää ratkasta sitä koko ajan.

Äsken katottiin Lauran, YleX Areena-tuottajan, kanssa aika ekslusiivia matskua joka tulee ulos YleX:n nettistreamina
suoraan Provinssirockista. Kannattaa kattoa - videot oli tosi hyviä!

Eipä tässä kai sen ihmeempiä, hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos kun jaksoitte lukea loppuun! :D

 

Laura Olkkonen (X3M):

Ensimmäinen viikko Radio Extremillä on ollut aika jännä. Enimmäkseen olen istunut yksin leikkauskopissa (miten jännää!) ja leikannut (lue: tapellut leikkausohjelman kanssa) haastatteluja. Minut kuitenkin ylennettiin ja sain alkaa myös käyttää puhelinta(!). Siinä sitten soittelin ympäriinsä ja hoidin yhden kilpailun käytännönjärjestelyjä ja rekrytoin ihmisiä kirjoittamaan seksiblogia :D Se ei ollutkaan maailman helpoin tehtävä... Vaikka on ollut mielenkiintoinen viikko, on ihanaa, että viikonloppu alkaa. Työ radiossa ei olekaan pelkkää puhumista!

 

Max Malinen: "Summerin nettiosasolta hei"

Mä olen täällä Summerin netissä töissä. Ja meilläpä onkin siellä oikein mainiot ruokakestit että energiaa riittää varmasti koko lähetyksen ajaksi, säästä viis. En tiedä paljon muonitukseen on rahaa budjetoitu, mutta toivottavasti ei ensi maanantaina 8.6. syödä rahoittajaa konkurssiin, kun menemme sinne Siistien kanssa!

Työskentelen siis puolet päivästä uimastadikalla, toisen puolen Ison Pajan 4. kerroksessa. Nämä käytävät onkin aika hauskoja, ainakin tämä kun aletaan lähestymään Nettipuolen tiloja. Tunnelma on tosi rento eikä naurettua tule vain viikottain vaan peräti päivittäin, kun käydään läpi eri juttuja (oli se sitten H20-palautepostia, wookie-ulvontaa tai Nenäskabavideota - pitäisi kaikkien pystyy tsekkaa tänään se netistä!)

Iltapäivällä sitten käydään läpi matskuu, kaikennäköstä hassuahan sitä aina kertyy. Parhaimillaan päivässä melkein kolmatta sataa kuvaa, ja muutama video päälle.
Noita matskuja voi sitten selailla läpi summerin netissä. Tästä aasinsilta moniin nykyisiin ja nousua tekeviin julkimoihin: mukavaa nähdä ja jutellakin vieraiden kanssa, esim. tänään oli ohjelmassa Nopsajalka. Tosi hyvää settiä, säästä huolimatta pysy läpi lähetyksen tunnelma kepeänä.

Jos huonoja puolia pitäisi lähteä keksimään, niin homma on vähän sääriippuvaista. Harmaalla kelillä ei tule niin kivoja kuvia, kaikki kuvat otetaan samassa paikassa ja ihmisiä on yleensä tosi vähän. Tämä tarkoittaa sitä että myös tekemistä on vähän, niin aamu- kuin iltapäivälläkin. Onneksi on ModeraattoriOlympialaiset ja Nenäskabasketsi-hommelitpommelit, jotka mahtuu hyvin luppoajalle. Tänään ei kyllä päästy Olympialaisia toteuttamaan, migreeni kun oli yhden ystävistämme kellistänyt. Maanantaina pitäisi kummenkin nettiin puksahtaa video siitä.

Hommat maistuu hyvältä kun alkaa hahmottaa labyrinttimaiset nettisivut ja keinot lisätä sinne sitäsuntätä. Tyhmiä kysymyksiä tulee varmaan kysyttyä läpi kuukauden, mutta mikäs siinä. Onko parempaa kuin saada ongelmat ratkaistua?

 

Onni Aaltonen (YLE 24 Grafiikka): "Ensimmäinen viikko takana"

Tärkeimmät rakennukset ovat tulleet tutuiksi ensimmäisen viikon aikana kuten ruokala. Vaikka Yle vaikkutti aluksi suurelta ja monimutkaiselta rakennukselta, sitä on pikkuhiljaa alkanut tuntemaan. Ihmiset ovat olleet erittäin avuliaita ja osanneet tökätä oikeaan suuntaan tarvittaessa. Useimmat ihmiset eivät välttämättä ole edes kuulleet koko SIISTISTÄ kesäduunista. Ensimmäisen päivän vieraantumisen tunteet ovat jo kaukana. Tuttuja naamoja tervehtii mielellään päivittäin, vaikka kaikkia nimiä ei voi edes muistaa. Tuntuu, että kaikki muutkin työtoverit ovat käyneet läpi samoja tunteita, koska ovathan hekin joskus tänne ensimmäistä kertaa eksyneet. Työnkuvakaan ei ole aivan vieras, koska olen tehny saman tyyppisiä hommia ennenkin, joka on auttanut sopeutumaan nopeasti uuteen ympäristöön. Uskon, että tulen viihtymään koko kesäkuun täällä kivojen ihmisten joukossa. Pitää katsoa millon uudenviehätys katoaa ja armoton väsymys iskee.

 

Meri Herttua (YLE24 Grafiikka):

Eli viides työpäivä alkaa olla kohta takana, tähän asti ei ole kyllästymistä tapahtunut. Olen töissä uutisgraffassa (ymmärtääkseni) mikä tarkoittaa siis valokuvausta toimittajien mukana tai arkistoon.
Ollaan siis Onnin kanssa valokuvattu kaikkea Tarja Halosesta pähkinöihin ja istuttu graffassa leikkimässä photoshopilla. Tarpeistossakin oltiin penkomassa ja kuvailemassa mm. viinipulloja ja säästöpossuja.

Suurimman osan päivistä oon ollut eksyksissä. Tämä talo on ihan liian iso ja sokkeloinen! Ilmaannun todennäköisesti sovittuihin paikkoihin myöhässä, siis jos satun löytämään paikalle ollenkaan. Uusia ihmisiäkin tulee vastaan koko ajan, enkä muista kenenkään nimiä.

Onneksi pääsen heti nukkumaan junaan, työmatka (Hyvinkää-Pasila) on just sopivan mittainen päiväunille.

 

Julia Hyytiä (yle.fi/pop -toimitus):

Ensimmäinen viikko YLEn Uusien palveluiden pop-toimituksessa on mennyt hirmuista vauhtia. Olen ehtinyt tutustua YLEn levystöön ja lainata sieltä muutamia levyjä ja vierailla 146-metrisessä tv-tornissa. Lisäksi olen tehnyt joitakin käännöksiä englannista suomen kielelle ja oppinut kuvankäsittelystä uusia juttuja, ja nähnyt miten artikkeleita tehdään ja julkaistaan.
    Viihdyn täällä tosi hyvin, sillä kaikki työtehtävät liittyvät jotenkin musiikkimaailmaan ja työkaverit ovat rentoja. Parhaillaan kirjoitan ensi viikolla julkaistavaa artikkelia, josta olen melko innoissani! Saapahan ainakin nähdä mitä kaikkea on artikkeleiden toimittamisen takana. Täällä pääsee näkemään miten hommat pyörivät ja uutta oppii joka päivä. En malta odottaa ensi maanantaihin!

 

Joonas Kirjavainen (Viestintä ja markkinointi): "Hazardous business!"

Terveisiä ViMasta! Aika lentää näitten ViMan SICKIEN tyyppien kanssa nii nopeesti ja letkeesti et blogin kirjotuskin on jäänyt nyt viime tippaan. Mutta asiaan... Meidän "uudistusmielisten" YLEläisten työaikaan kuuluu kaikenlaista sekoilua kuten pierukaasun levittämistä käytäville kakkalakit päässä jne. Joo mä tiiän et kuulostaa hullulta, mutta se on täyttä totta! :D Tarkoitus olis kuitenkin tehdä myös jotain muutakin säväyttävää kuin kaasujen levittelyä, kuten esimerkiksi päräyttävä dokkari kesäduunista täällä. Joten kovat on odotukset ja vauhdilla mennään. Hazardilla vaan!

 

 

 

 

Kivelä Matilda (Kansainvälinen hankinta):

Jo neljä työpäivää takana ja mukaan on mahtunut kymmeniä post-it-
lappuja, rikkinäisiä dvd-levyjä, lukemattomia kättelyitä ja kulkukortin
kanssa sähläämistä. YLE on tähän mennessä näyttänyt ystävällisen ja
opettavaisen puolensa ja ruokajonossa hämmentymistä ja kulkukorttien
unohtamista on katsottu ymmärtäväisesti ja suopeasti.

Neljännen päivän aamuna osaan jo tottuneesti kävellä sokkeloisilla
käytävillä, näyttää kulkukorttia oikeissa paikoissa ja esitellä itseni
Matildaksi kv-hankinnasta. Olin salaa otettu, kun vastaava henkilöni
kertoi minusta brittikollegoilleen käyttäen nimikettä young assistant
ja aina kävellessäni Ison Pajan käytävillä itsevarmasti kuvittelen
vähän aikaa olevani vakituinen työntekijä. Palautuksena maan pinnalle
taas toimii jokainen kerta, kun ei muistakaan mitä lisäkettä sushin
kanssa saa ottaa, tai kun ei löydä dvd-soittimen kaukosäädintä, vaikka
jätti sen hetki sitten viereensä.

Osastoni nimike, kansainvälinen hankinta (tai tuttavallisemmin kv-
hankinta) kuulostaa vakavalta ja hienolta. Konkreettista työtäni on
ollut katsella lasten- ja nuortenohjelmia ja kirjoittaa raportteja,
arvioida ohjelmia ja nostaa seasta varteenotettavimmat yksilöt. Työ
kuulostaa helpolta, mukavalta ja vaivattomalta, mutta kun takana on jo
kolme tuntia huonoja koiraelokuvia, alkaa turhautuminen nostaa päätään.
Päivien piristäjinä toimivat mukavat työkaverit ja tutut kesätyöläiset,
joille soittamalla saa itselleen joka kerta mukavaa lounasseuraa.

Parin viime päivän aikana olen ollut evakossa Summerissa kv-hankinnan
vastuuhenkilöni ollessa filmifestivaaleilla Jyllannissa. Olen
tutustunut erilaiseen, hektisempään YLEen. Suorien lähetysten aikana,
kiireisten ihmisten jaloissa pyöriessä on tunnelma erilainen kuin kv-
hankinnan seesteisillä käytävillä. Väistellessään kameroita ja
yrittäessään samalla ottaa kuvia ympäröivästä menosta, on oltava
jatkuvasti varuillaan, ettei kompastuisi johtoihin, tai aiheuttaisi
kaaosta suoraan lähetykseen.

YLE on yllättänyt rentoudellaan, ystävällisyydellään ja
mukavuudellaan. Odotin näkeväni tummia pukuja, jäykkiä valkoisia
kauluksia, teennäisiä hymyjä ja virallisuutta. Sen sijaan olen
kohdannut aitoutta, rentoa asennetta ja mielenkiintoisia tarinoita.
Voin rehellisesti sanoa viihtyväni YLEllä ja tuntevani oloni
kotoisaksi.

PS: Kiitokset ja anteeksipyynnöt Ison Pajan vahtimestarille, joka
jaksoi katsella sähläystäni kulkukortin kanssa toisen päivän aamuna!

 

Dunia Ahmed Wahab(Summeri):

Neljä työpäivää takana.YLE on tähän mennessä näyttänyt ystävällisen ja
opettavaisen puolensa, täällä on mukava työskennellä kun kaikki ovat
ystävällisiä. Minut otettiin hyvin vastaan töihin Summeriin ja kaikki
työkaverit ovat todella mukavia ja auttaneet aina tarvitessani. Tähän
asti kaikki asiat ovat sujuneet suht. hyviin. On mukava olla mukana
summerin touhussa. Minun työhön kuulu mm. valokuvamista summerin
nettisivulle ja Summerin chattin valvojana oleminen. Odotan innoissani
ensi viikkoa, koska silloin näen uusia Summerin vieraita ja myös oppin
enemää tästä työstä. YLEn siisti kesäduuni on todella mahtava ja
siisti. Nimi kertoo todellaa hyviin minkälaista tunnelma täällä tule
olemaan kun pääse tänne töihin.