"Minä en ole täällä töissä"
"'Minä en ole täällä töissä', tokaisi työparini Tuukka tässä eräänä päivänä videoidessaan irvistelevää naamaani toimistohuoneessamme. Purskahdimme hervottomaan nauruun ja rullailimme työtuoleillamme ympäriinsä. Tähän mennessä lähes kaikki päivät Yle Radio 1:n toimituksessa ovat olleet näin hulvattomia. Meille annettu kamera on ahkerassa käytössä jopa konttorissa.
Kyllä me täällä ihan oikeasti myös työskentelemme. Olemme käyneet valokuvausreissuilla taltioimassa tämänhetkisiä kulttuuriesiintymiä, joita Helsinki on tietysti pullollaan. Valokuvareportaasimme julkaistiin kulttuuripainotteisen ajankohtaisohjelma Kultakuumeen etusivulla. Teemme töitä tälle tunnin mittaiselle päivittäisohjelmalle ja sen nettisivuille. Suunnitelmissa on kuvaamisen lisäksi radiohaastattelu, jota varten on opeteltava käyttämään nauhuria. Livenä emme uskaltaisi puhua radiossa. 'Emmehän me ole täällä töissä.'
Availemme ovia magneettilätkillämme ja tunnemme itsemme tärkeiksi. On mahtavaa olla yksi niistä, jotka tänä kesänä pääsivät töihin Yleen. Itseluottamus kohosi niinkin korkealle, että uskalsin soittaa toimiston pöytäpuhelimella Ylen kirjastoon. Tarvitsin radiohaastattelua varten pohja-aineistoa, jota kirjaston henkilökunta alkoi etsiä minulle. Laitoin muut tekemään töitä liikkumatta toimistosta mihinkään. Like a boss. On kuitenkin pidettävä jalat maassa ja pää kylmänä. Muuten heinäkuun alettua iskee oma mitättömyys kasvoille kohtalokkaan lujaa. Tai ehkei sittenkään, enhän minä ole täällä töissä.
Olen allekirjoittanut työsopimuksen. Saan tästä palkkaa. Minulla on työtehtäviä. Mutta minä en ole täällä töissä. Pohdimme asiaa taannoin Tuukan kanssa ja totesimme, että kaikista edellä mainituista asioista huolimatta emme oikeastaan ole täällä töissä. Työnteko on raskasta, masentavaa ja hektistä. Meillä on hauskaa, innostavaa ja leppoisa meininki. Vai voiko myös aikuisilla sittenkin olla kivaa? Ylellä on liian mukavaa, jotta tämä tuntuisi työnteolta. Kesäkuussa en ole kesätöissä. Kesäkuussa minulla on nastaa.
Lokit huutavat työpisteeni ikkunan ulkopuolella. Näin ulkopaikkakuntalaisena Helsinki ja etenkin Pasila tuoksuvat mielestäni mereltä ja Linnanmäeltä. Nostalginen tuoksu leijailee jopa toimistoomme. Kuka olisikaan uskonut, että työaikana sisätiloissa tietokoneella istuessa voi olla kesäfiilis? Ei varmaankaan kukaan, ja siksi kannattaa tulla Ylelle töihin. Täällä oppii paljon joka päivä. Toissapäivänä opin cup songin. Minä en ole täällä töissä, koska minulla on liian hauskaa."
Sivi Makkonen työskentelee kesäkuun ajan Ylen siistinä kesäduunarina Ylen Kultakuumeessa.
Sivin ja Tuukan tekemän upean valokuvareportaasin löydät täältä.