Maanantain kirous

Maanantai, maanantai, maanantai. Aamuni alkoi sillä, että nukuin pommiin ja Herttoniemen metroasemalla laukkuni hajosi. Kirjaimellisesti. Kirosin maanantaipäivää. Syynä oli varmaankin se, etten tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöhemmin, kun istuin bussissa takaisintulomatkalla Uimastadionilta YLElle, mietin, kuka oikeasti voisi vihata upeaa maanantaipäivää, Stadikaa ja kesällä pyörivää Summeria, jota pääsimme seuraamaan? En ainakaan minä, ajattelin (muista maanantaista en sitten enempää kerro :)). Onneksi täällä YLEllä on mahtava säätiedotus, joten tiesin jo etukäteen, etten tarvitse keikalle sateenvarjoa mukaan (otin sen kuitenkin varmuuden vuoksi). Kiitos kuuluu myös Äiti Luonnolle, joka mahdollisti upean ja aurinkoisen päivän. Tuuli kyllä oli kylmää, mutta kun meni makaamaan ruohikkoon, sitä ei tuntenut. En myöskään usko, että olin ainoa joka ruskettui. Ihaninta oli se, että kaikki kesäduunilaiset olivat taas kerran yhdessä ja samassa paikassa, se että Summerin DJ soitti samaa biittiä,joka soi vieläkin päässäni ja se, että varmasti pilasin yhteiskuvan hirveällä virnistykselläni. Sori :) Parhaina muistoina minulle Summerista jäi se hetki kun uimavalvojatäti tuli valittamaan että "kengät jalassa on laatoitetulla uima-alueella kielettyä olla" ja se, että juontaja Kalle on oikeasti 19 vuotias eikä 24.

Myöhemmin, kun pääsimme syömään, maanantaipäivän kirous iski minuun taas. Ruokapöytäseurueeni muistaa sen ihan varmasti, sillä vieläkin nolottaa. Melkein tukehduin maitoon ja mikä pahinta rupesin nauramaan ja yskimään sen sijaan, että olisin vetänyt henkeä. Totesin olevani outo. Loppupäivä sujui mallikkaasti etsien haastateltavia meidän upeaan haastattelukiertueeseen (meidän päätehtävä YLE Uutisissa) ja korkeissa tunnelmissa siitä, että kohta koittaisi hetki, jota olen odotanut jo viime viikosta. Piknik. Tässä piknikin idea tiivistettynä: kaikki kesäduunilaiset, jotka pääsevät maanantaina klo. 15.00 jälkeen töistä, voivat osallistua Vilman, Hennin ja minun pitämään piknikkiin, jossa pääsisimme tutustumaan paremmin toisiimme. Tsädäm! Piknik ei ollut menestys, sillä meitä tuli paikalle vaivaiset yhdeksän 32:n kesäduunilaisen sijasta. Maanantain syytä. Toisaalta oli hyvin mukavaa tutustua näihin minulle uusiin ihmisiin ja kuulla minkälaisia töitä he ovat saaneet ja päässeet tekemään.

Kirjoitin illalla mediapäiväkirjaani, joka on toinen tärkeimmistä töistäni täällä. Se koostuu siitä, mitä mediaa seuraan, missä ja milloin sekä mistä ja kuinka kauan. Sitä on mielenkiinoista tehdä, mutta siinä vaiheessa, kun ei enää näe näppäimistöä on hyvä aika mielestäni lopettaa. Sen lisäksi, että jo aiemmin päivällä totesin olevani outo, totesin kanssa, etten ole niin outo että samastuisin Karvinen- kissaan. Karvinen vihaa maanantaita ja inhoaa niitä. Minulla vain sattuu olemaan maanantaipäivän kirous, josta pääsee eroon nukkumalla yön yli tiistaihin.
Totesin myös, että kesäduunilaisena minäkin olen siisti, koska uskon, että vain siisteillä ihmisillä on maanantaipäivän kirous.

<3:llä Sonja Vojnovic/ YLE Uutiset