Oikeita Työtehtäviä™
Ihan epätodellinen fiilis. Katselen melkein oman pikku toimistoni seiniä nyt viimeistä viikkoa. Nettitiimin pieni nurkkaus, työtietokone, tuhannet muistilaput ja alakerran kaakaopurkki jäävät pian taakse, kun kuukauden duunini loppuu ja jätän Rantatien.
Kolmen viikon aikana saa yllättävän paljon tehtyä, oikeasti. Normaalijoutuisa tekeminen (kiitos Sari tästä upeasta termistä!) on pitänyt sopivan kiireisenä. Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia, sillä ne ovat olleet Ihan Oikeita Työtehtäviä™, joita tehdessä olen tuntenut olevani hyödyllinen. Työtehtävien lomassa olen päässyt myös tutustumaan siihen suureen koneistoon, jota tarvitaan pyörittämään Uutta päivää. Porukan paljous ja monipuolisuus yllättivät minut täysin, sillä ruudun toiselta puolelta näkee vain hyvin kapean siivun kokonaisuudesta. Monet ammattilaiset työskentelevät ikään kuin piilossa: heidän työtään ei huomaa, elleivät he lopeta sen tekemistä.
Minun duunini kyllä huomataan, sillä olen tarvinnut paljon apua ja sitä myös ahkerasti kysynytkin. Ylen monimutkaiset järjestelmät ovat olleet rehellisesti sanottuna ihan kauheita, asiasanojen keksiminen aivan erityisesti. Nämä monet kauhuni olen kuitenkin selättänyt, ja nykyisin järjestelmien käyttö enää vain hieman karmii selkäpiitäni. Apu on kuitenkin aina lähellä, sillä en ole tässä toimistossa yksin. Kysyvä ei tieltä eksy, niin kuin sananlasku kuuluu. Se on ihan totta.
Ylen siisti kesäduuni on ollut melkoinen kokemus, enkä ole katunut tänne hakemista hetkeäkään. Kesäduuni on varmasti avannut ovia tulevaisuudessa, ja jos ei, niin sitten mennään postiluukusta. Ylellä työskenteleminen ei sekään kuulosta mahdottomuudelta. Totuuden nimissä on silti sanottava, että tällä hetkellä kesäloma kuulostaa paremmalta kuin mitkään tulevaisuuden ovet tai postiluukut.
