Kaikki hyvä loppuu aikanaan
Tottahan se on. Vanha sananparsi ei valehtele.
Istun kotimaantoimituksessa. Toimittajat viuhuvat ohitseni totuttuun tapaan aamukokoukseen, jossa jaetaan juttukeikat. Katselen haikaillen kelloa. Viisi tuntia ja viisitoista minuuttia jäljellä elämäni ensimmäistä kesätyötä ja historian toista siistikesäduuni- kampanjaa. Kuluneet neljä viikkoa ovat olleet nopeimmat viikot elämässäni, mutta samalla päivät ovat tuntuneet pitkiltä, kun ei viime kesien tavoin olla menty nukkumaan aamuyöllä ja herätty iltapäivällä.
Kerron teille nyt lyhyen tarinan, joka valaisi mieltäni.
”Olipa kerran 17-vuotias nuorukainen, joka työskenteli Ylellä. Se oli hänen ensimmäinen työpaikkansa. Nuorukainen vihasi aikaisia herätyksiä, eikä joka aamu ollut motivoitunut lähtemään töihin. Niin koitti viikonloppu ja hän lähti aikaisin lauantaiaamuna ystävälleen Tikkurilaan. Nuoren hypätessä bussista pois Tikkurilan asemalla hän näki tytön. Tytön, joka näytti olevan töissä. Hänellä oli selässään valtava kanisteri, josta yritti myydä kahvia ohikulkijoilleen. Kukaan ohikulkijoista ei edes vilkaissut tyttöä. Nuori lähti kaverilleen ja vietti siellä mukavan päivän. Palatessaan seitsemän tuntia myöhemmin asemalle hän näki samaisen tytön, samassa paikassa, edelleen myyden kahvia. Siinä vaiheessa nuorukainen ymmärsi kuinka hienossa työpaikassa hän työskentelee, eikä antanut herätysten haitata. Hän meni ostamaan kahvin ja hyppäsi bussiin.”
Läähättäjä
Kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut, että Ylellä saa ja pitää nauraa. Ihmiset tulevat toistensa kanssa käsittämättömän hyvin toimeen ja hymy suupielissä käveleviä ihmisiä kohtaa jatkuvasti. En yhtään ihmettele, että Yle sijoittui jälleen kerran kärkikastiin Institute Finlandin suorittamassa ”Suomen parhaat työpaikat” tutkimuksessa. Tällä kertaa Yle oli viides.
Huhutaan, että online-toimituksessa irtoavat koko organisaation parhaimmat ”läpät”. En epäile yhtään. Varsin pimeitä letkautuksia irtoaa jatkuvasti, joka varmasti helpottaa varsin kiireellistä ja stressaavaa työpäivää.
Toissapäivänä Ylex:än uutistoimituksen pisteellä vietetty päivä oli silkkaa hupia. Nauraa sai vatsalihakset kipeäksi, kun kollegat kertoivat työkavereidensa pahimpia mokia. Erityisesti yksi moka jäi mieleen. Muuan Risto, nimi muutettu, teki viime hetken tarkistuksia iNews ohjelmaan tallennettuun ajolistaansa. Kello oli 13.56 ja uutiset pitäisi lukea neljä kerrosta ylempänä neljän minuutin kuluttua. Risto lähti totuttuun tapaan löntystelemään kohti hissiä, mutta hissiin päästyään äkkäsi, että ne eivät toimi. Risto säntäsi portaikkoon ja juoksi. Risto ehti kuin ehtikin paikalle ajoissa ja tunnusmusiikki alkoi soida. Mikin naksahtaessa päälle Risto kuitenkin vain läähätti mikkiin ensimmäiset 20 sekuntia ja kirosi hiljaa ääneen, joka sekin meni suoraan kuulijoiden korviin.
Tarinan opetus on, että lähde ajoissa ja ”moka on lahja”.
Pätkittäin käy kateeksi
Väliotsikkohan on viittaus Nyt-liitteessä ilmestyviin Jukka Tilsan sarjakuva pätkiin, joihin olen jäänyt pahemman kerran koukkuun. Näitä kolmen kuvan sarjakuvia ovat työpisteeni seinät täynnä, joista kaikki on luettu kuluneen työrupeaman aikana. Ideana sarjakuvien kiinnittäminen työpisteen yhteyteen on mainio idea. Taannoin kirjoittelin muutamia juttuja, joita työstäessä pää löi aika-ajoin tyhjää. Jokaisena tällaisena hetkenä luin yhden sarjakuvan ja voilá: inspiraatio.
Ymmärsin myös, että absurdin huumorin tekeminen vaikea laji. Yksi sen taitaa ja toinen ei. Tilsa on tämän alan maestro kuvituksineen ja ”texteineen”.
Tuon sarjakuvan piti olla vain alustus, sille mitä todella haen takaa. Neljä viikkoa työssä olleena muita seuraillen olen jo alkanut haikailemaan, että voisinpa minäkin olla jo vakituinen työntekijä. Pätkittäin käy jopa kateeksi näitä henkilöitä, jotka ovat toimittajien massasta päässeet tänne töihin. Niin hieno ilmapiiri täällä on.
Kiitos
Kesäni työnosalta ei suinkaan lopu tähän. Jo yhdeksän päivän päästä työt jatkuvat naapuritalossa, MTV3:lla. Siellä suunnitelmissa oli olla muutama tehoviikko ja sitten vain lomailla keräten akkuja tulevaan lukiovuoteen. Haluan kiittää tästä työpaikasta erityisesti Ulla Ervoa, Sonja Latvaa, työntekijöitä joiden kanssa olin tekemisissä ja koko Yle organisaatiota. Kiitos. Toivon, että Ylen siistikesäduuni järjestetään myös ensivuonna uudelleen, niin hieno kokemus tämä oli. Kokemani vahvisti, että tämä on se mitä haluan tehdä myös tulevaisuudessa. Voin siis luvata, että tulette näkemään minut täällä talossa. Siihen asti, näkemiin.
MJH – Yle Uutiset
Miika Huttunen on ollut kesäkuun ajan Ylen Siistinä Kesäduunarina YLE Uutisissa.
