Natsaa!

Maha täynnä istuskelen mukavalla työtuolillani toimistolla ja mietin, mitkä fiilikset on YLEn siististä kesäduunista. Aurinko paistaa ulkona, olen sisällä tietokoneella, eikä oikeastaan edes harmita. Outoako?

Puolitoista viikkoa takana YLEn kesäduunia, vaikkei siltä tunnu. Aika on mennyt nopeammin kuin uskalsin edes toivoa. Sopeutuminen täysin uuteen työhön on vieläkin vaiheilla, vaikkakin nyttemmin duuni sujuu jo nopeammin kuin aluksi. Oppiminen on ollut kylläkin haastavaa, mutta työntekijät ympärilläni auttavat minua jatkuvasti aina kun vain pyydän. Muutenkin ilmapiiri töissä on ollut leppoisa. Töissä on saanut nauraa, eikä ole täytynyt kummemmin hikipisaroita tai kyyneleitä valuttaa. Rennosta menosta huolimatta työnteko on motivoitunutta ja rutinoitunutta.

Olen YLE Kääntäminen ja versionti -osastolla, joka hoitaa Yleisradion ulkomaisten tv-ohjelmien hankinnan sekä erilaisten kieliversioiden tuottamisen. Osastollamme työstetään myös suomen- ja ruotsinkielisiin ohjelmien tekstityksiä huonokuuloisia varten. Kauttamme tulee yli puolet YLEn tv-ohjelmista, joten vastuu on suuri kun pitää välittää tekstitysten kautta kulttuurinen ja henkinen viesti ohjelmista niin hyvin kuin vain pystyy.

Aamuheräämiset eivät ole tuottaneet tuskaa ainakaan vielä. Kivempaa se on herätä kun tietää, että menee tekemään tärkeää työtä, josta saa vielä korvauksena rahaa, toisin kuin koulusta istumisesta. Tosin kiireisen työpäivän jälkeen maistuu päiväunet todella hyvin, ellei jopa liian hyvin.

Päivän kohokohta lienee kuitenkin ruokatunti, jonka odottaminen alkaa jo aamulla kun vilkaisee ruokalistoja. YLEn Pasilan alue on todistetusti pullollaan mahtavia ruokapaikkoja, joista lemppareiksini on muodostunut Iso Pajan ravintola sekä Sosiaalitalon Amica. Joka päivä ravintolat yllättävät positiivisesti, ties kuinka hyvää ruokaa saamme syödä työsopimuksen viimeisinä päivinä! ”Hyvä ruoka, parempi mieli” vai miten se menee?

Ville

Ville Suutarinen on kesäkuun ajan YLEn Siistinä Kesäduunarina YLE Kääntäminen ja versiointi -osastolla.