Lisätty todellisuus parhaimmillaan: tietoa, jota tarvitsen juuri nyt, juuri tässä

Yhä useammin käyttämäsi internet-selain tietää, missä olet. Esimerkiksi kännykkäsi Flickr-valokuva-albumisovelluksella voi katsella lähellä otettuja kuvia. Layar ja Wikitude -sovellukset ovat erityisiä sijantiin perustuvia tapoja selailla maailman digitaalista kerrosta.

Lisätty todellisuus (augmented reality) on fyysiseen todellisuuteen linkittyvää digitaalista informaatiota. Se on julkaistu sijainnin perusteella palveluun, jossa se esitetään palvelun käyttäjälle. Käyttötapoja on tee-se-itse-turistikierroksista kriisiviestintään. Ihmiset voivat tuottaa paikkatietoja hyödyntävää sisältöä verkkoon lukemattoilla sovelluksilla EveryTrailista Ushahidiin.

Juuri nyt tässä tilanteessa minulle relevanttia

Lisätyn todellisuuden palvelujen käyttämisen etu tavalliseen mobiili-internet-selaamiseen on juuri tilanteen mukaisen lisätiedon saaminen liikkuvassa käytössä.

Kulttuuriperinnön säilyttäjäorganisaatiot kuten historialliset seurat ja museot pyrkivät tekemään kokoelmiaan löydettäviksi myös paikkatiedon perusteella lisätäkseen ihmisten mahdollisuutta törmätä sisältöihin sattumalta ja tehostaakseen tiedon vaikuttavuutta.

Pedagogisesti lisätyn todellisuuden palvelujen tarjoaminen liittyy käsitykseen, että paikan päällä (in situ) oppiminen on tehokkainta, selvittää Kim Griggs Oregonin osavaltion yliopiston "Beaver Tracks" -mobiiliprojektista artikkelissa Geotagging Digital Collections: Beaver Tracks Mobile Project.

Edelläkävijöitä uuden teknologian omaksumisessa ovat Griggsin mukaan esimerkiksi:

• The Brooklyn Museum on kehittänyt iPod-sovelluksen kokoelmiin tutustumista varten
• The Museum of London on tuottanut katumuseoonsa historiaa havainnollistavan lisätyn todellisuuden selaimen
• The Powerhouse Museumin Layar-sovellus vie vuosisadan takaiseen Sydneyhin.

Lisätyn todellisuuden tyyppejä

Lisätty informaatio voi olla saavutettavissa paitsi paikkatiedon perusteella, myös itse ympäristöön sijoittuvien linkkien avulla. Tällaisia linkkejä voivat olla painetussa mediassa viivakoodit (ks. esim. UpCode ja laajemmin kansainvälisesti  QR-koodit). On olemassa jo myös ainakin prototyyppejä hahmontunnistukseen perustuvista sovelluksista, jotka pystyvät tunnistamaan sijantinsa ja suuntansa tuella maantieteelliset kohteet kuten rakennukset ja esittämään niihin liittyvää lisätietoa.

Vielä näistä omaksi lajikseen erottuva lisätyn todellisuuden tyyppi on "geososiaalinen verkostoituminen". Sitä edustavat Foursquaren ja Gowallan kaltaiset check-in-sovellukset, joissa jätetään käyntitietoja ja omia merkintöjä paikkoihin.

Uusimpana paikkatietoisen netin käytön alueena Suomessa tuli käyttöön Facebookin paikat viime kuussa. Nyt mobiililaitteella Facebookia käyttävä voi merkitä itsensä läsnäolevaksi paikkaan, jossa on, ja nähdä, keitä muita tuttuja on merkinnyt itsensä paikalle.

Yrityksille ja palveluntarjoajille näistä lisätyn todellisuuden sovelluksista avautuu mahdollisuus tarjota kanta-asiakasetuja palvelupisteissä useimmin poikkeaville.

Katso myös aikaisemmat kirjoitukseni paikkatiedoista ja mediakäytön kerroksellisuudesta

• Paikkatiedosta syvyyttä muistoille
• Median tulevaisuus: kerroksittaiset maailmat ja läsnäolo
• Netin käytön muutoksen alueita: hakukoneet, sosiaaliset verkostot ja netin mobiilikäyttö