Taustakanavaviestintä - Twitter-hihittelystä rikastavaan vuorovaikutukseen
Tässä blogissa on aikaisemmin viitattu liverapoilun käytäntöön, jossa meneillään olevasta tilanteesta tehdään kollektiivisia muistiinpanoja jollakin kaikkien käyttämällä taustakanavalla. Ennen sosiaalisen webin aikakautta taustakanavana toimi IRC, jolla ajatustenvaihto - niin asiaan liittyvä taustoittava keskustelu kuin muu supina useimmiten jäi vain siihen osallistuneiden tietoon. Nyt Twitterin, Jaikun ja Qaikun aikakaudella seminaarien online-taustakohina on julkisempaa ja siihen voi jälkikäteenkin linkittää. Tämän vuoksi esiintyjä, joka ei ennalta valmistaudu ajatukseen, että esityksestä keskustellaan julkisesti reaaliajassa, on nykyään pulassa.
Sometu-verkostossa keskustellaan siitä, millä lailla esiintyjän ja yleisön välien ja nykyään yhä yleisempi yleisön keskinäinen vuorovaikutus pitäisi hoitaa.
Yksi katsoo, että ryhmän edessä esiintyminen on vuorottelua, että kuka tahansa ryhmästä astuu kulloinkin esiintymään ja kaikki ovat tasavertaisia ajattelijoita ja velvollisia kannustavaan rikastavaan vuorovaikutukseen.
Toinen taas näkee, että hyväksyessään esiintymiskutsun puhujalla on velvollisuus varmistaa, että hänen shownsa on yleisön odotusten mukainen, tai mieluiten odotukset ylittävä. Tämän näkemyksen mukaan vain yksi voi kerrallaan olla rokkitähti.
Molemman kaltaisia esiintymistilanteita tietenkin on ja tarvitaan ja taustakanavat ovat tulleet jäädäkseen, joten niiden kanssa on opeteltava toimimaan. Jeremiah Owyang Piilaaksosta ehdottaa, että esiintyjä vaatisi lavalle näköpiiriinsä näyttöruudun, josta voisi seurata taustakanavan viestintää esityksensä kuluessa. Vaihtoehtoisesti pitäisi opetella esiintymään kännykkä kädessä.
Yksisuuntaisesta ollaan siirrytty kaksisuuntaiseen tapahtumissakin.
