Toimittajan monet roolit sosiaalisessa mediassa

(muokattu 4.6.2012: otsikko oli aikaisemmin: Toimittaja tekee työtään sosiaalisessa mediassa monessa moodissa) 

Sosiaalisen median ohittaminen olankohautuksella on virhe, joka kostautuu mediatalolle sen yleisösuhteen, tavoittavuuden ja vaikuttavuuden asteittaisena rapautumisena. YLE ottaa vakavasti sen mediakulttuurin muutoksen, että ihmiset tekevät sisältöjä myös itse ja jakavat niitä toisilleen, suosittelevat toisilleen linkkejä verkossa, tuottavat yhdessä tietoa, viettävät aikaa ja viihtyvät.

Uutisorganisaatio, joka rajaa itsensä päätöksillään tämän toiminnan ulkopuolelle, toimii epäviisaasti. Toimittajilla olisi paljon annettavaa verkossa käytävään kansalaiskeskusteluun, sanoo Michele McLellan Knight Digital Media Center - blogissa. Hän moittii kirjoituksessaan Washington Post -lehden henkilökunnalleen laatimia sosiaalisen median ohjeita, jotka ovat täynnä varoituksia ja kieltoja. McLellanin mukaan mediataloissa pitäisi pikemminkin etsiä henkilökunnalle hyviä esimerkkejä verkossa jo asiallisesti ja menestyksekkäästi toimivista journalisteista. 

Me olemme täällä YLEllä miettineet keskustelun pohjaksi muutamia sellaisia hyvin ilmeisiä työtapoja, tai työskentelyn moodeja, joissa journalisti ainakin voi sosiaalisen median areenoilla toimia. Niitä ovat

• Tiedonhankinta
• Tiedon suodatus & edelleen jakaminen
• Tiedon jalostaminen
• Keskusteleminen, osallistuminen
• Isännöinti, moderointi ja fasilitointi
• Itseilmaisu, sisällöntuotanto & julkaiseminen

Jäljempänä lyhyesti jokaisesta.

Ensin kuitenkin eri lähestymistapoja toisella lailla valottava kaavio. Nelikentän akseleina ovat avoimuus ja itsensä likoon laittaminen. Sosiaalisen median kentillä avautuu nähdäkseni toimittajille monia eri tapoja roolittaa itsensä. Lähtötilanteena voidaan pitää sitä, että tyypillisellä toimittajilla ei ole kummoista verkkoidentiteettiä, eikä tarvetta tai keinoja avata journalistista prosessiaan yleisölle (kuva).

On mahdollista, että toimittaja pysyttelee edelleen taustalla henkilönä, mutta avaa työprosessiaan kertoen tulossa olevista jutuistaan esimerkiksi ohjelman sivuilla netissä (1).

On myös mahdollista, että toimittaja esiintyy hyvinkin korkealla profiililla verkossa, heittää huulta ja seurustelee, tai keskustelee syvälllisistä asioista, ilman, että kuitenkaan tuo työntekoaan mukaan keskusteluun (2).

Joillekin saattaa sopia sellainen työskentelytapa, että voimakas verkkoläsnäolo ja persoonan peliin paneminen yhdistyy työprosessien avaamiseen (3). Kotimaisista verkossa aktiivisista journalisteista nimeäisin tähän kategoriaan YLEn oman Arttu Silvastin, joka oli tiettävästi YLEn ensimmäinen päätoimisesti verkkojuontamiseen palkattu henkilö tullessaan Extra-kanavalle töihin 2007. Nyt Arttu työskentelee tuottajana Yle.fi -etusivutoimituksessa.

Tulisiko mieleen muita nimiä? Kakkoskategorian niminä tekisi mieli mainita Kari Haakana, Mari Koistinen ja Olli Sulopuisto. Entä muita?

Entä olisiko ykköstyypistä nimiä ehdottaa? Työasiat edellä, ei niinkään itse esillä?

Tiedonhankinta on journalistin työn ytimessä

Tiedonhankintaa on sekä juttuaiheiden etsiminen että taustoitus. Tiedonhankkija kerää sekä raakadataa että analyysejä. Hän haluaa päästä alkuperäistiedon lähteille. Lähteinä voi olla kaikki mahdollinen linkkienjakopalveluista blogeihin ja keskustelupalstoihin, IRC-kanaviin, Twitteriin (erityisesti hakusanoilla filtteröitynä), Facebookista kuvayhteisöihin ja hakukoneiden kuvahakuun ja videoyhteisöihin. Työkaluina voivat toimia Google Alerts ja Blogsearch ja vastaavat. 

Haasteena on osuvien lähteiden valikoiminen ja niissä kekseliäiden hakusanojen virittäminen löydösten tekemiseksi. Internetin tietovirroista saatujen tietojen tarkistaminen ei ole mitätön työsarka sekään.

Suodatus on journalistisen prosessin avaamista

Suodattaja on tiedonhankkija, joka jakaa itseään kiinnostavan verkkosisällön myös toisten luettavaksi. Hän toimii verkkosisällön jäsentäjänä, esimerkiksi asiasanoittamalla itseään kiinnostavat linkit Delicious-tililleen.

Suodattaja haluaa tulla jonkin aihealueen tunnistetuksi tiedonvälittäjäksi. Hän tavoittelee verkoston voimaa puolelleen: toivoo, että kun verkosto oppii, millaisia sisältöjä suodattaja etsii, he vinkkaavat niistä.

Suodattajan haasteina on löytää omaan verkkopersoonaan sopiva laatutaso; kiinnostavuuden suhde luotettavuuteen ja muistaa toimia vastavuoroisesti. On hyvä laittaa myös verkostonsa muille tiedonhakijoille linkkejä, joita tietävät näiden arvostavan.

Jalostaja on perinteinen journalistirooli

Jalostaja on tiedonhankkija-suodattaja, joka kommentoi löytämäänsä jakamisen lisäksi.
Hän jalostaa verkosta löytyvää materiaalia uusiksi kokonaisuuksiksi ja lisää niihin uusia näkökulmia. Esimerkkejä toiminnasta netissä ovat

• Re-Tweettaus kommentoiden
• Kirjoittaa omaa blogia, jossa tuo esiin uusia näkökantoja ajankohtaisiin asioihin
• Työstää kommentoituja linkkilistoja Delicious-palveluun omalta alaltaan
• Tuottaa YouTube-playlisteja tai lisää YouTube-videon blogiinsa ja kommentoi sitä
• Muokkaa Wikipedia-artikkelia

Jalostaja jatkaa verkkoon julkaistun materiaalin elinkaarta. Tämä parantaa sisällön löydettävyyttä - linkittäminenhän nostaa linkitetyn sisällön hakukonenäkyvyyttä. Jalostaja tavoittaa verkon sisällöille uusia yleisöjä.

Haasteena on välttää leimautumista spämmääjäksi tai brändilähettilääksi niinkuin terveystuotteen verkostomarkkinointiin hurahtanut eno, joka muuttaa sukupäivällisen myyntitilaisuudeksi. Jalostaja muistaa sisällyttää julkaisuvirtaansa useita jatkuvasti eri lähteitä, vaikka toisi oman talon linkkejäkin esille päivittäin.

Jalostaja haluaa olla merkitykselliseksi koettu verkon solmukohta. Hänessä voi olla ainesta mielipidejohtajaksi. Silti jalostajan rooli voi olla toimittajalle helppo omaksua - siinä voi toimia omalla mukavuusalueellaan tehden sitä mitä osaa ja kuitenkin samalla luo ja syventää omaa ja organisaation verkkoidentiteettiä.
 

Keskustelija-osallistuja joutuu perustelemaan ajankäyttönsä tuloksilla

Keskusteleminen ja osallistuminen verkon foorumeilla jakaa mielipiteitä. MIten journalistin työhön muka liittyy se, että hän on läsnä ja verkottuu valituissa verkkoyhteisöissä, panee persoonansa peliin ja taltioi omaa (työ)elämäänsä.

Toimiessaan aktiivisena keskustelujen avaajana ja osallistujana journalisti saa paremman käsityksen yhteisöistä ja oppii heiltä.

Haasteina on riippumattomuuden säilyttäminen - ettei mene liikaa yhteisöön mukaan ja anna valjastaa itseään sen äänitorveksi. Tämä haaste ei oile journalistille mitenkään uusi - samaa pohtivat työssään kaikki erikoistoimittajat, urheilu- ja musiikkitoimittajista talouden ja politiikan toimittajiin. On oltava lähteitä lähellä, mutta syntyvä kaveruus ei saa vaarantaa riippumattomuutta työroolissa.

Keskustelija-osallistujan on pystyttävä perustelamaan itselleen (ja esimielehelleen) ajankäyttönsä tuloksilla. Kärsimätön ei auta olla, verkostot eivät synny hetkessä. Toimituksissa on tehtävä työnjakoa, missä yhteisöissä / verkostoissa ollaan, että kuva yleisöistä olisi mahdollisimman kattava.

Hyötynä aktiivisuudesta on mahdollisesti tiedonsaannin parantuminen ja lisääntyneet kontaktit. Sisäpiiriläinen saa tietoa ja huomaa asioita, joita ulkoapäin ei näe.
 

Yhteisömanageri toimii tavoitteellisesti verkostoissa

Yhteisön isäntä; moderaattori tai yhteisömanageri yhdistää ihmisiä ja sisältöjä toimimalla aktiivisesti valitsemissaan yhteisöissä. Hän toimii virikkeiden antajana, aloittaa ja johdattelee keskusteluja, tai leikkimistä ja yhdessä viihtymistä.

Hän voi myös ”crowdsoursata” eli johtaa yhteistä ongelmanratkaisua tai mobilisoida yhteisön keräämään tietoa tai vaikkapa uutiskuvia tietystä aiheesta. Joukkojen älystä voi olla hyötyä tuotekehityksessä (avoin innovaatio). Verkostohaastattelu on journalistisen tiedonhankinnan uusi muoto, jossa lähteet löytävät haastattelijan luo.

Yhteisömanagerin tai verkostohaastattelijan haasteena on tavoittaa verkostoistaan juuri oikeat ihmiset ottamaan osaa, arvioida saatujen tietojen tai ideoiden yleistettävyyttä ja palkita avuliaita verkoston jäseniä. Ei pidä olla aina vai ottava osapuoli. Palkinnot voivat olla aineettomia kuten huomiota, mainetta ja kunniaa ja vastavuoroista apua.

Tiedonvälittäjä, valistaja ja viihdyttäjä - perinteinen journalistirooli

Tiedonvälittäjä, valistaja ja viihdyttäjä, sanalla sanoen toimittaja, toimii sosiaalisen median maailmassa tuottaen verkkoon originaalia sisältöä ja palveluita. Hän voi järjestää online-tapahtuman (webinaarin tms.) ja toimittaa verkossa ensilähetyksensä saavia ohjelmia kuten podcasteja ja nettiradiolähetyksiä. Luultavasti hän myös bloggaa tai videobloggaa ja julkaisee tilapäivityksiä.

Näin toimiessaan hän voi avata journalistista prosessia niiltä osin kuin se on mahdollista. Hän voi kertoa, mistä seuraavaksi tekemässä juttua, pyytää näkökulmia ja kysymyksiä etukäteen, ja ottaa myös mielellään vastaan palautetta verkostoltaan. 

Hän uudistaa journalistista ilmaisua tekemällä muistiinpanoja verkkoon jo paikan päältä infosta tai tapahtumasta juttukeikalta (”Liverapo”). Hän tarjoaa Facebook-tilapäivityksiä ja Twitterin sisältövirtaa joko itsenäisenä journalistisena tuotteena tai perinteisen työnsä sivutuotteena.

Toimittajan haasteina sosiaalisen median parissa on, miten kertoa omasta työstä kiinnostavasti ilman, että kilpailijat vievät juttuaiheet. Tulevien uutis- ja ajankohtaisjuttujen lähetysaikojen mainostaminen riski – juttuhan voikin joutua väistymään kovemman uutispaukun tieltä hyllylle odottamaan.

Myös ajankäyttö vaatii uusia rutiineja – monimediainen työnteko saa jo muutenkin olla joutuisaa – missä välissä nettiin ehtii esim. juttukeikalla, ja onko tarjolla verkkoyhteyttä ensinkään? Juttujen making of –jälkikäteiskoosteet voisivat olla kiinnostavia, mutta on tiedettävä, milloin on oikeudet kuvamateriaalin käyttöön muualla verkossa.

Hyötyä journalistisessa työssä

• Saa yleisöt sitoutumaan jutun tekoon jo sen syntyvaiheessa
• Lopputuloksesta tulee parempi
• Yleisösuhteesta tulee lujempi
• Tavoitetaan sellaisia yleisöjä, joita ei tavoiteta tv:n ja radion kautta