Kuuluuko, kuuntelen?
Tuoreessa Journalismikritiikin vuosikirja 2006:ssa on blogeille omistettu osio, kahden artikkelin laajuinen “Blogi-puntari”. Se on hyvä lisä viime syksynä alkaneeseen laajempaan keskusteluun blogien, tai kuten Tampereen Yliopiston Journalismin tutkimusyksikön tutkija Esa Sirkkunen ehdottaa, vertaismedian merkityksestä suomalaisessa viestintäkulttuurin kentässä.
Media=blogin kirjoittajan, A-lehdissä kehitysjohtajana työskentelevän Matti Lintulahden artikkeli Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä on loppupäätelmissään maltillinen. ” — muutoksessa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että journalismin uudet muodot korvaisivat perinteisen median.” - - ” on kyse nykyisten journalististen työtapojen laajentamisesta koskemaan ja ymmärtämään - - laajempaa mediaekosysteemiä, jossa nykyiset journalistiset instituutiot ja ammattitoimittajat ovat edelleen erittäin keskeinen ja olennainen, mutta silti enää vain yksi osa” , Lintulahti kirjoittaa.
Kommenttipuheenvuorossa edelliseen (“Blogit ovat evoluutiota eivät revoluutiota”) tutkija Esa Sirkkunen kertaa netin historiaa ja toppuuttelee hypettymästä. Sirkkusen mukaan suomalaismedian kymmenvuotinen nettikokemus osoittaa, että kansalaiset eivät lopulta ole kovin viitseliäitä verkkokeskustelijoita, minkä vuoksi blogi-ilmiön huumassakaan ei kannattaisi liikaa laskea kansalaisten sisällöntuotannon varaan. Onhan niitä fanzineja monistettu kopiokoneilla ennenkin, ja ilman, että medialinkkakkeet siitä ovat sortuneet, muistuttelee Sirkkunen ajasta ennen world wide webiä.
Me YLEn bloggaajapioneerit täällä Blogitissa olemme kukin mukana omista yksilöllisistä ammatillisista motiiveistamme, mutten usko meneväni pahasti pieleen, jos yleistän motiiveihin sekoittuvan uteliaisuutta, kokeilemisen halua ja uutuuden viehätystä. Varmasti kaikilla kirjoittajilla on myös toive siitä, että tällä keinoin pääsisi uudenlaiseen lähempään tiiviimpään vuorovaikutukseen YLEn yleisöjen kanssa.
Tuohon viimeiseen viitaten ehdotus ja toive: tämän blogikirjoituksen lukija: jos et vielä ole tehnyt niin, näe rekisteröitymisen vaiva nyt, jotta voit jatkossa, sitten kun sellainen kirjoitus tulee eteen, jota tekee mieli ohimennen kommentoida, heti kirjoittaa ajatuksen siihen viestin alla olevaan kommenttilaatikkoon.
Ilman teidän kommenttejanne nämä blogit ovat ihan yhtä aneemisen yksisuuntaisia kuin mitkä tahansa tyhjyyteen huutelevat nettikolumnit. Luennoimiselle ja saarnaamiselle on omat aikansa ja paikkansa, mutta täällä olisi mahdollisuus olla kaksisuuntaisia. Itseäni kovasti kiinnostaisi, keitä on Tuijatäällähein lukijoiden joukossa. Tämä on nimenhuuto!
3 kommenttia
Ti 14.03.2006 @ 17:11
<blockquote>"Sirkkusen mukaan suomalaismedian kymmenvuotinen nettikokemus osoittaa, että kansalaiset eivät lopulta ole kovin viitseliäitä verkkokeskustelijoita, minkä vuoksi blogi-ilmiön huumassakaan ei kannattaisi liikaa laskea kansalaisten" </blockquote>
Tuohon on pakko sanoa, että vaikka laajamittainen ja vertaisverkostoitunut nettikeskustelu lähinnä web-forumeilla olisikin vasta n. 10 vuoden ikäinen ja perinteisen median siihen liittymä paljon nuorempi, ei suomalainen (aktiivi) verkkokeskustelu ole niin lyhytikäinen.
1980-luvulla oli monenlaista pienimuotoisempaa mutta hyvinkin vilkasta julkista nettikeskustelua, kaupallisia sekä epäkaupallisia toimijoita yhdistävää. Oli monenlaista "harrastus- ja nörttipurkkia" ryhmineen, mutta nostan esiin yhden hajautetun yhteisön, josta omakin nettikeskusteluaddiktioni starttasi, vuonna 1989, jäädäkseen.
Silloisen <em>Nokia Datan </em>(nykyisin toiminnallisesti lähempänä Fujitsua kuin the Nokiaa) intranet keskusteluforumeineen ja sähköposteineen (s.mail) yhdisti tuhansien ihmisten henkilökunnan, joka käytti jo silloin sähköpostia pääviestintävälineenään, ensiksikin toistensa sekä asiakkaidensa verkostojen kanssa.
Toinen merkittävä toimija oli silloinen <em>HPY</em>, Helsingin Puhelinyhdistys. Sen vastaava forum+sähköpostijärjestelmä oli samaa ohjelmistoa käyttävä, silloiselta nimeltään <em>Elisa</em> (sic!). Toiminta erosi nykyisestä webistä paitsi laajuudeltaan, avoimuudeltaan ja tavoitettavuudeltaan, myös teknologialtaan. Kyseinen tekniikka oli tekstipohjaista käyttöliittymältään.
Mikä oli erityisen mielenkiintoista, nämä kaksi maailmaa olivat silloin jo yhteisenä verkostona, jossa oli mm. vilkkaita keskustelu- ja nettiforumeita. Osto- ja myyntipalstoja, tekniikkapalstoja, mutta mikä ainakin minut ja monet muut nettihörhöt yhdisti, oli hajautettu taulu yleisistä keskustelunaiheista. Sen nimi oli Elisassa muistaakseni <em>Sana on vapaa </em>ja S.Mailin puolella <em>Julkiset keskustelut</em>. Monipuolisia verkkokeskusteluita maailman menosta, koirankakasta politiikkaan, mahtiosa kaikesta omalla nimellä tapahtuvaa. Paikalla oli myös "sopimuskolumnisteja", leikittämässä, nimimerkki Jalmari saattaa soittaa mm. joillakin kelloja.
Mitä tahdon sanoa? Sitä, että vaikka perinteinen ja kaupallinen media on vasta muutamia vuosia saanut kilpailijakseen sekä kumppanikseen kansalaiskeskustelun webissä, on itse aihepiiri, hieman eri muodoissaan, mutta sisällöltään (teksti, viesti) ollut suurelta osin sama jo parisenkymmentä vuotta. Eli "kansalaiset eivät ole kovin viitseliäitä verkkokeskustelijoita", mutta <em>kansalaisissa on</em>.
--
<a href="http://speksi.net">speksi.net</a>
Ti 14.03.2006 @ 18:31
Tuo oli tarpeellinen ja hyvä perspektiivin avaus meille, joille netti alkoi olla olemassa vasta www:n myötä, kiitos siitä soip. Onneksi olkoon Speksinetin uudesta olomuodosta, muuten. Saitte <a href="http://speksi.net/index.php?name=News">näemmä</A> tarpeeksi blogumni - sanasta, hyvä niin... ;)
