Digikamerat lisäävät arkipäivän valokuvaterapiaa
Digikamerat - kätevästi taskussa kulkevat pokkarit ja kamerakännykät antavat kuin huomaamatta lisää mahdollisuuksia terapoida itseämme valokuvilla.
Kävelin tänään kamera kädessä Töölön katuja vinossa iltapäiväauringossa. Sibeliuspuistossa turistit sihtailivat kimmeltävää monumenttia. Itse tähtäilin jalkoihin; kahiseviin lehtiin, ja ylös kohti sinitaivasta puiden lomasta pilkistelevään aurinkoon.
Naureskellen mietin, kauanko pitäisi seistä puun alla laukomassa suljinta saadakseen kuvan putoavasta lehdestä. Kotona kuvia purkaessa yllätys oli iloinen - 73 näpäyksen joukossa oli yksi putoava lehti - kuva. Jee! Halvalla hyvä mieli.
YLEn Terveysportaali järjesti ihan vasta mielenmaisemakilpailun, johon yleisö sai lähettää kuvia, joita pitivät elvyttävinä ja rentouttavina. Mielenmaisemia pyydettiin arvioimaan vesilahtelainen NLP-kouluttaja ja ekopsykologi Kirsi Salonen.
Rita Trötschkesin toimittamassa jutussa Salonen sanoo, että mielimaisemat kertovat tarpeesta katsoa kauas tai lähelle, mutta myös luonnon tarjoamasta suojaavasta vaikutuksesta. Salosen mukaan kuvat tarjoavat mahdollisuuden itsetutkiskeluun.
"Vaikka voisi kuvitella, että mielimaisemissa on kyse mitättömistä asioista, niiden kanssa voi peilata aika isoja psyykkisiä asioita". Salonen käyttää mielenmaisemia työkaluna hypnoositerapiassa. "Kun avaruutta muistuttava maisema kutsuu puoleensa, saattaa taustalla olla solmukohtia, jotka kaipaavat avaamista", hän pohtii, mutta huomauttaa myös, että omaa maisemaa ei kannata problematisoida, vaan "antaa luonnon kutsua itseään."
Terveysportaalin aiempia artikkeleita Kirsi Salosesta:
Olipa ekopsykologiasta tieteenä mitä mieltä hyvänsä, sitä ei käy kiistäminen, etteikö kiva kuva saisi hymyä huulille. Ainakin itselläni vaihtuu sekä tietokoneella että kamerakännykän taustakuvana kulloinkin hyvää mieltä tuova - yleensä maisema - kuva.
