Sosiaalista mediaa pohtimassa

Olen ulkomaisena asiantuntijana Kiinan hallituksen palveluksessa ja opetan eteläkiinalaisessa yliopistossa. Seuraan tiiviisti täällä kovasti innostusta herättänyttä projektia, jossa opiskelijat rakentavat yhdessä nettiin "dekkaritarinaa", jonka tosiasiallisena tavoitteena on tuoda heidän oma äänensä ja ajatuksensa kuuluviin globaalisti. Täällähän sensuuri on tosi ankara ja siksi internetiin tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen.

Tarina on päällisin puolin aika siivo, mutta kaikki koettavat toki lukea yhtä ja toista rivien välistä. Viranomaiset eivät ole kuitenkaan vielä mitenkään reagoineet. Englantilainen versio on luettavissa: www.kremtrekker.com

Nimestä huolimatta se on aivan ei-kaupallinen.

Toiseksi koetan kirjoittaa ahkerasti Kiinasta, sen talouselämästä ja kultturista Kauppalehden Presso-blogissa: http://zhong.blogit.kauppalehti.fi/. Sinne on mukava kirjoittaa, koska se on hyvin nopearytminen ja palautettakin tulee aika hyvin.

Olen myös jäsenenä LinkedIn'issä, mutta se on kai tuollainen mainittu "Object oriented" ja kun itse en hae parempaa työpaikkaa, tms., niin aktiviteetti on aika lailla hiipunut.

Kaikki eivät heti varmasti huomaa, että näissä verkostoissa pitäisi olla kovin aktiivinen. Muuten niistä ei ole mitään iloa tai hyötyä.

Hei Tuija, jäi kiinnostamaan että millaisiin verkkoyhteisöihin olet jäänyt koukkuun tai kokenut kiinnostaviksi / tarpeellisiksi? Miksi jotkut verkkoyhteisöt puhuttelevat enemmän kuin toiset? Mättääkö homma teknisesti, eikö tyyli tai teema puhuttele vai mitä?

Kotiin tuli modeemi äidin mukaan "viimeistään 1994", ehkä 1993. Ihan tarkkaa aikaa ei ole muistissa siis, mutta Freenet-projektin kautta sain äidin vanavedessä ensimmäisen sähköpostisoitteeni, pääsin kokeilemaan BatMUDia ja poikakaverini esitteli IRC:n. Ensin oli #freenet, sitten kasa muita kanavia, joista osa karsiutui aikojen saatossa. Irkin kautta tutustuin mm. yläasteikäisenä demoskene-porukkaan sekä jyväskyläläisenä lukiolaisena jo Helsingin yliopiston roolipelaajiin, joiden vanha kanava #ae on pitkäaikaisin kanava jolla edelleen olen. Sitä kautta tunnen nykyisin oikeassa elämässä parisataa ihmistä, joista osa on läheisiä ystäviä ja osa kasvoilta tuttuja. Esimerkiksi Marylkan aka Yoen tunnen tätä kautta.

Kanava heijasti yhdistyksen silloista aktiiviporukkaa ja niitä oli hankala erotella toisistaan. Kestäviä kaverisuhteita syntyi paljon, porukasta muodostui useita kommuuneja. Parisuhteita muodostui ja hajosi ja rekombinoi tässä nuorten ihmisten poolissa. Mahdollisuus tuntea ihmiset MYÖS verkon ulkopuolella oli iso osa homman hohtoa. Keskustelut olivat monitieteisiä, yhteiskunnallisia ja joskus todella tulisia, mutta ehdottoman kiinnostavia. ja ovat sitä edelleen, kun monesta on tullut tutkija tai IT-alan duunari. Tällainen harrastepohjainen asiantuntijaverkostoksi kehittynyt kaveripiiri on valtava henkisen pääoman resurssi, josta voi ammentaa toisinaan varsin käyttökelpoista tietoa. (Viimeksi eilen kysyin kuinka suunnitella menestyvä työ Venture Cupiin kisassa aiemmin menestyneiltä.)

#ae ja muutama muu irkkikanava opetti netiketin eli sosiaalisti kunnolliseksi verkkokansalaiseksi, joka osaa argumentoida, olla ruokkimatta trolleja ja arvioida mihin tietoon verkossa luottaa.

Edelleen irkkikanavani ovat minulle SE olennaisin viiteryhmä verkossa. Addiktiivisuus häiritsi vanhempiani 90-luvulla, suolaisten puhelinlaskujen aikakaudella. Irkissä muodostamieni verkostojen kautta olen löytänyt kuitenkin mieluisan opiskelupaikan (HY, en jäänyt Jyväskylään), avopuolison, duunipaikkoja, päivittäisen annoksen uutisia ja huonoa huumoria. Sitä kautta levisi tieto WTC:n tornien sortumisesta ennen mediaa.

Teknisesti IRC on verrattain joustava: käyttöliittymä/ohjelma on usein hyvinkin muokattavissa käyttäjän toiveiden mukaiseksi ja kanavan kulttuuria tukevaksi. Sikäli että tunsin jo satoja ihmisiä irkistä ennen IRC-Gallerian nykyistä inkarnaatiota, on ko. hypetetty verkkosivusto minulle lisäarvoa irkille.

Muita yhteisöjäni:
- sähköpostilistat (harrasyhdistykset, opiskelijajärjestöt)
- verkkopelit
- kasa eri aihepiirien foorumeja, joista usea on liittynyt verkko- tai roolipeleihin. näitä on ollut kymmeniä ja on edelleen kourallinen.
- olen harvoin lurkkaaja, mutta uutisryhmissä, kuten sfnet.harrastus.pelit.rooli, olen enemmän aina lukenut kuin osallistunut (liikaa trolleja)
- Flickrin ryhmät (mm. 3Way Challenge, I Fixed your pic, Kaiseki, Finnish Studies, Japanology...)
- fi-Wikipedia (jonka irkkikanavalla en roiku säännöllisesti ja jonka kanssa romanssi ylipäätään viileni vauhdilla katsastettuani ydinporukan mentaliteetin)
- en pidä deliciousia ja Jaikua itselleni kunnolla itsenäisinä yhteisöinä, koskapa kommunikoin niissä jostain muualta ensin tuntemieni henkilöiden kanssa
- blogit (4 mukana tällä hetkellä, muutama historiaan siirtynyt)

Miksi siis ns. uusista, web2.0-yhteisöistä juuri Flickr? Aikuisempi meininki kuin deviantArtissa (käyttökulttuuri) ja selkeämpi käyttöliittymä. Yhdisteltävyys blogeihin ja muihin palveluihin. Verrattain halpa hinta. Kävijäsisällön laatu ja innovatiivisuus. Ylläpidon läsnäolo ja luonteva kommunikaatio (FlickrCentral) ja nopeat uudistukset, kun kansa vaatii. Negatiiviseksi koen Yahoo!:n brändin, mutta Flickrin maine on hyvä. Jos haluaisin vain olla edelläkävijäsnobi niin tosin hiihtäisin jo toisaalle, mutta tästä paikasta todella pidän ja se on onnistunut useilla tavoilla ylittämään odotukseni.

Ja siitä tuli pitkä tilitys. Toivottavasti vastasin kutakuinkin siihen mitä kysyttiin. :)

Olen vetänyt vuodesta 2001 (vai -2) alkaen erilaisia nettipalveluita harrastuksena. Niistä irc-pohjainen Lysti.net on tainnut olla pahiten koukuttava eli tunnustaudun avoimesta entiseksi nettiaddiktiksi. Lysti.net on yhteiskristillinen chat. IRC on ollut kaikista mielenkiintoinen nopean interaktiivisuutensa takia. Ylläpidon näkökannasta se on myös yksi helvetillisimmistä juuri samasta syystä. Sitä tuli setvittyä muutaman vuoden aikana jos jonkinlaista ongelmaa. Yksi uhkaili, yksi yritti iskeä alaikäsiä, yksi tehdä jotain muuta idioottia ja niin edelleen. Tärkein funktio tuolla chatilla on ollut lähinnä olla uskovien nettiyhteisö. Sen jälkeen kun pääsin irc:stä irti, on tullut pyöritettyä lähinnä foorumeita.

Foorumeista Janoinen (http://janoinen.net) on ollut yksi aktiivisimpia. Se aloitti 2005 vaelluksensa luterilaisena nuortenfoorumina, mutta päätyi nuortenaikuisten. Taitaa olla harvoja kohtuullisen maltillisia kristillisiä foorumeita. Olemme pyrkineet siihen, että se olisi ennen kaikkea keskusteleva foorum omalla yhteisöllisyydellään, eikä saarnaava, käännyttävä, evankelioiva tms. En tiedä miten olemme onnistuneet.

Uusin projekti on Huitsinnevada (http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php), joka on vertaistukifoorum karismaattisesta ja tiukasta kristillisyydestä lähteneille. Tuon vertaistukiaspekti on selkeä ja luo sen yhteisöllisyyden. Tuolla noista kaikista projekteista on oikeasti eniten merkitystä.

Blogeja taas tullut kirjoiteltua jos jonkinlaista. Rumien ukkojen blogi on puhtaasti huumoriaiheinen, sitten vakavampaakin löytyy.

Nyt irc:ssä olen muutamalla mukana. Suurin osa on ammatillisia tai harrastuksellisia. Nörtti mikä nörtti. En kuitenkaan ole vielä onnistunut jäämään uudestaan koukkuun noihin. Oikeastan irc on tylsä ja koko netti. ;)

Ai niin ja irc-galleriasta myös löytyy pärstä. Se on vain jäänyt yhdeksi.

Teme

Blogosfääri on oikeastaan ainoa "verkkoyhteisö", joka kolahtaa kunnolla. Lainausmerkit siksi, että jokainen bloggaaja taitaa hahmottaa yhteisönsä hieman eri tavoin ja kriteerein.

Pidän blogeista, koska osallistuminen ei ole riippuvaista mistään tietystä palveluntarjoajasta - on aivan sama minkä firman softaa käytän vai rakennanko blogini itse.

Siksi koen MySpacet ja muut kovin kömpelöiksi. En pidä ajatuksesta, että sosiaalinen verkostoituminen netissä vaatii jonkin tietyn palvelun asiakkuutta. Vielä vähemmän pidän ajatuksesta, että jokin yritys laskee minut osaksi "omistamaansa" yhteisöä.

On saittikeskeisyydessä on järkeäkin jos kyseessä on johonkin harrastukseen tai tiettyyn topicciin keskittynyt vertaisfoorumi tai yhteistoiminta vaatii erityistyökaluja (flickr, youtube).

Kunnioitan kyllä utilitaristisia ja tehtäväkeskeisistä verkkoyhteisöjä, jotka suodattavat (digg) tai koostavat (wikipedia) tietoa muiden käyttöön. Pakko kuitenkin tunnustaa, että osallistun niiden toimintaan aika laiskasti.

Blogeista vielä sen verran, että välineenä ne tyydyttävät monia tarpeitani - välillä kirjoitan itselleni, välillä yleisölle, välillä puhuttelen jotain tiettyä bloggaajaa ja välillä vain julkaisen tietoa hakukoneiden löydettäväksi. Samoin luen eri blogeja hyvin eri syistä. Tämän hajanaisuuden keskellä muodostuu eri tyyppisiä ja tasoisia kontakteja, joiden kautta koen epämääräistä yhteisöllisyyttä.

Jaikua seuraan nyt mielenkiinnolla, koska se mahdollistaa viestimisen niin monien eri välineiden ja kanavien kautta. Jaiku toimii itsessään hieman huonosti yhteisön alustana, mutta se toimii mainiosti laajennuksena jo olemassa oleville verkostoille.

Samoin sosiaalinen kirjanmerkkaus toimii mielestäni aika huonosti yhteisön pohjana, vaan itse koen sen mielekkäämmäksi valmiisiin verkostoihin fokusoituna, kuten esim. opiskelu- tai työyhteisön sisällä.

Ensimmäiset verkkoyhteisöt joissa olin mukana oli lounais-suomen BBS:t 94-95 tienoilla, en muistaakseni ollut mikään erityisen aktiivinen kirjoittelija missään, mutta seurasin tapahtumia ja tutut pyörittivät omaa purkkia jne. Sitten tuli internet ja siirryin sinne, mutta vasta 99 aloin käyttämään aktiivisesti irkkiä kun se toimi ammattikorkeassa luokan de facto viestintäkanava ja olen ollut koukussa siitä lähtien :)

Irkissä viehättää keskustelun asynkronisuus. Koska siinä kirjoitetaan "kanavalle" eikä tietylle ihmiselle, niin siitä puuttuu kokonaan sosiaalinen paine, että pitäisi olla tavoitettavissa. Tekstiviesteissä, IM viesteissä on paljon suurempi kynnys siinä että pitäisi reagoida viesteihin (välittömästi). Toisaalta jos haluaa huomiota, niin irkissä on 24/7 aina joku muukin aina hereillä j ja kirjoittaa takaisin.

Millaisia kanavia on auki juuri nyt? 3 kanava, jossa on IRL tuttuja, 2kpl kanavia jotka liittyy asuinympäristöön (lähiö, kaupunki). 2 kpl tiettyihin aiheisiin keskittynyttä kanavaa. Yleensä on vielä 5-10 työhön, koodaukseen sun muihin juttuihin liittyviä kanavia, jotka eivät ole juuri nyt auki. Joka tapauksessa IRL ympäristöön liittyy oma irkkaukseni.

Blogeja aloin seuraamaan 2005, kun uusien kiinnostavien juttujen seuraaminen siirtyi sinne ja olen varmaan pseudonyymitasolla tunnettu mobiili- ja mediablogeissa ja toimin enimmäkseen kommentoijana enkä oman blogin kirjoittajana. Kommentoin varmaan sitä varten, että kommentit tuntuvat vetävän puoleensa muita kommentteja ja aktiivinen kommentointi puolestaan motivoi kirjoittajaa, jolloin saan lisää luettavaa. : ) Blogien siistein juttu on minusta se, että ne rikkovat sosiaalisia rajoja eri ikä-, yhteiskunta-, ammattiluokkien jne. välillä ja pystyy seuraamaan eri ihmisten ajatuksia ihan uudella tavalla.

Tällä hetkellä varmaan eniten kiinnostaa Wikipedia (ja myös Wikia), jotka edustavat onnistuneimpia open source projekteja siinä mielessä, että mukaan on saatu muutkin kuin miespuoliset koodarinörtit ja ne myös edustavat isoa pysyvää muutosta. Esimerkiksi Pirate Bay ja ties kuinka monta muuta mielenkiintoista projektia pystytään tappamaan haastamalla se oikeuteen, mutta Wikipediaa pystytä ei. Sama pätee toki myös Flickriin ja sen jättikokoiseen CC-lisensoitujen kuvien arkistoon tai CC-lisensoituun musiikkiin muissa tietokannoissa.

Erkka esitti hyviä ajatuksia blogeista ja blogosfääristä. Minullekin blogit ovat ainoa paikka, jossa toimin oikeasti aktiivisesti. Olen kyllä kirjautunut niin Last FM:n, Flickriin kuin Jaikuun, mutta loppujen lopuksi käytän niitä varsin vähän etenkään yhteisöllisesti.

Blogeihin olen kai hurahtanut juuri tuosta Erkan mainitsemasta "kukin saa tehdä itsensä näköistä". Kirjoitan nyt kolmea blogia: Kulutusjuhla.com on omaa kiinnostusta kuluttamiseen, mutta varmasti myös tiettyä valistamis- ja vaikuttamishalua. Mari Koo -blogi on taitaa olla jatke Kulutusjuhlalle, akateemisemmalla otteella asiaa ja enemmän itsellekin tiedonkeräystä kiinnostavista aiheista. Mieto marinadi on puhtaimmin blogisosiaalinen tuotos ja peruspäiväkirjaminen (ja ensimmäinen blogini), tapa linkittyä muihin blogaajiin ja esittää sitä omaa kevyempää puolta.

Muita blogeja luen erilaisista motiiveista: tiedonhankintaa, aivojen tuuletusta, hauskutusta jne. Ja tietysti tsekkailen blogeja myös saadakseni aineistoa Kulutusjuhlaan.

Minulla blogaavat kollegat ovat tulleet merkittävästi myös reaalielämään, joten toki blogit palvelevat yhteydenpidollisessakin roolissa tuttujen kesken.

Minulle ei todellakaan ole mitään suurempaa historiaa nettiyhteisöissä. En ole ollut kovin aktiivinen tai sitoutunut missään irc-kanavilla tai keskustelupalstoilla. Nyt blogit vievät jo niin paljon aikaa, ettei oikein muuhun resursseja riittäisikään. Eli vaikka kirjaudun ja tsekkailen palveluita, niin käyttö jää helposti vähiin.

(PS. Kiva oli kuunnella tuo automatkataltiointi!)

Kylläpä ihmiset ovatkin aktiivisia ympäri internetiä. Tässähän alkaa tuntea itseään pahaksi ihmiseksi. Tosiasia kun on että minä olen osallistunut internetyhteisöihin noin yleisellä tasolla todella vähän, ja silloinkin lähinnä passiivisen kuluttajan tasolla.

Aktiivikulutuksessa on ollut lähinnä Digg, tiettyjen blogien seuraaminen, Wikipedian ankara lukeminen, YouTubessa pyöriminen ja tietysti muutamalla keskustelupalstalla pyöriminen, lähinnä simulaattorilentämiseen liittyen.

Wikipediassa tietysti voisi olla aktiivisempikin sisällöntuottajana, koska kyllä varsinkin tietyillä alueella kohtuuton tiedonjanoni on ollut sen verran suuri että voisin siellä häpeämättä asioita täydentää, mutta lähinnä silloin tulee vastaan se että jos siihen oikeasti ryhtyisi, olisi kyseessä sen verran valtava panostus että siihen ei sitten realistisesti olekaan aikaa eikä kyllä mielenkiintoakaan.

Harvinaisia webbiyhteisöekskursioitani oli jonkun aikaa Twitterin ankara hyödyntäminen tiedotustarkoituksiin. Mutta sitten kävi niinkuin noissa niin hirvittävän usein käy että juuri kun on saanut homman toimimaan niinkuin haluaa, pitäisi siirtyä eteenpäin. Tässä tapauksessa minulle tuli ryöppy kutsuja Jaikuun ja suurin piirtein kaikki siirtyivät sinne Twitteristä. Ajattelin mennä perässä, mutta sitten tulikin sellainen fiilis että ei jaksa, ja nyt ovat jääneet molemmat.

Se ehkä näissä webbiyhteisöissä onkin usein ongelma. Pitäisi koko ajan olla matkalla palvelusta toiseen, jolloin ei oikeasti pääsekään hyödyntämään niiden perimmäistä tarkoitusta. Esimerkiksi tuolle MySpace/Facebook/Verb/jne-linjalle en ole lähtenyt ollenkaan. Enkä moneen muuhunkaan juuri sen takia. Ja myös sen takia että olen varsin kyyninen muutenkin näitä tällaisia asioita kohtaan, mutta ehkä se on aihe jonnekin muualle.

On minulla tietysti pari blogia ja Flickr-tili, mutta ne ovat oikeastaan lähinnä omaa pientä internetaktiivisuuden nurkkaani varten, tiedottamista ja ylläpitoa varten.

Bloggaamisen lisäksi olen osallistunut lähinnä erikielisiin
Wikipedia-projekteihin, joihinkin muihin wikeihin ja luonut myös omia
wikejäni. Sekä wiki- että blogi-ideaan olen jäänyt tietyllä tavalla
"koukkuun"; näistä tosin vain jälkimmäisen koen _oikeasti_
yhteisölliseksi toiminnaksi omalla kohdallani. Wikejä pidän lähinnä
tiedon jakamisen välineenä, blogeja taas kommunikointivälineenä.

Jos kirjoitan vaikkapa pienen artikkelin Wikipediaan tai johonkin muuhun
wikiin, minulle on aivan samantekevää, kuka sitä jatkaa, muokkaa,
kommentoi tai parantelee. Jos sen sijaan kirjoitan postauksen blogiini
ja joku kommentoi sitä, se ei ole lainkaan samantekevää, vaan haluan
vastata kommentteihin, ja muutoinkin koen bloggaamisen huomattavasti
_henkilökohtaisempana_ toimintana kuin vaikkapa wikittämisen (sekä
kirjoittajana että lukijana). Siksi bloggaaminen, tai paremmin sanottuna
blogien maailma, on minulle paljon tärkeämpi kuin vaikkapa wikit.

Olen osallistunut myös joihinkin muihin verkkoyhteisöihin tai
-palveluihin (mm. LinkedIn, del.icio.us, Clipmarks, Flickr, YouTube),
mutta käytän niitä oikeastaan enemmän itsekkäästi kuin "yhteisöllisesti"
(esim. del.icio.us on minulle ensisijaisesti suosikkieni säilytyspaikka
koneelta koneelle liikkuessani, ja vasta vain hyvin, hyvin
toissijaisesti sosiaalinen paikka tai yhteisö).

Noiden täysin itsekkäistä lähtökohdista käyttämieni palvelujen merkitys
on kuitenkin (mielestäni yllättävästi) minulle huomattavasti vähäisempi
kuin blogien ja wikien eli niiden yhteisöjen, joihin osallistun suurella
innolla, ilman, että siitä olisi itselleni juurikaan mitään ns. hyötyä
(paitsi kirjoittamisen ilo).

Tuo noin yleisesti. Yksityistapauksiin mentäessä voin sanoa, että omalla
kohdallani kyllä sellaisetkin seikat kuin sivujen fonttikoko,
Flash-esitykset tai vaikkapa kirjava taustakuva saavat minut jättämään
koko palvelun ja yhteisön jo alkuunsa (olipa homma kuinka kiinnostava
tahansa). Tämä koskee niin blogeja, wikejä kuin mitä tahansa muitakin
sivuja, joille ajaudun milloin mistäkin syystä. Eli: luettavuus ja
käytettävyys ovat ainakin minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeitä, ei
pelkkä sivujen sisältö tai palvelun yhteisöllisyys tms.

Myös tekniset seikat vaikuttavat, eli huonosti toimivat sivut tai
palvelut (vaikka olisivatkin nimikkeellä "beta") eivät ainakaan minua
kovin helpolla kiinnosta, vaikka aihe olisikin mielenkiintoinen.
"Nettikärsivällisyyteni" ja "nettimuistini" tuntuvat olevan hyvin
erilaiset kuin samat ominaisuuteni ns. tosielämässä, eli en jaksa
odottaa minkään sivun latautumista tai toimimista 30 sekuntia kauempaa
(ja sekin on jo liikaa), enkä muista mitään löytämiäni
puolimielenkiintoisia sivuja (eli niitä, jotka eivät heti natsaa) enää
edes seuraavana päivänä.

Wow, kiitos mielenkiintoisista suhdetarinoista nettiyhteisöihin.

Itse olen yrittänyt Jaikuilla, mutta se on jotenkin hieman sekava. Ei ihan intuitiivisesti taida lähteä, vai odotanko jotain totuutta ihmeempää?

Itse olen puhunut nuorten moniajokulttuurista ja presenssin merkityksestä eli siitä, että ollaan mukana lyhyt- tai pitkäaikaisesti eri digin ja toden ylittävissä yhteisöissä. Presenssi (MySpace-sivu, Mese-tunnus, galtsu-sivu, delicious-listaus...) on tärkeä juttu.

Itse olen kohtuukäyttäjä. Duuni.net oli kiva joskus ysärinä ja nuorison digimediaa tarkkailevana tutkijana hurahdin 1990-luvun lopussa Mobiles Disco -yhteisöön juuri yhdessä olemisen, seikkailun ja visuaalisuuden vuoksi. Mulla on hauskoja screen shotteja ensi askelistani siinä yhteisössä. Istuin "maailman reunalla" kaukana muista ja olin ihan ihmeissäni. Sitten yksi hahmo tuli kysymään, että mitäs sä täällä yksin istut ja siitä lähti tosi antoisa verkostoituminen, jota kautta elämässäni edelleen on monia hienoja ihmisiä. Mobiles Discosta tuli myöhemmin Habbo, jossa myös hengailin aikani ja toimia moderaattorina.

Nyt blogit/webbitv:t/podit (Blogilista / Google Homepage), Kaboodle ja Digg on käytössä. Viihdeverkkoyhteisöllisyys noussee taas enemmän kunhan PS3:lle tulee LittleBigPlanet tai vaikkapa se Housemarquen uusi nettipeli. Netissä yhteisöllisyys on tällä hetkellä enemmän tiedon jäsentämistä ja erilaisten tulkintojen kalastusta huvitsättäilyn sijaan. Habbossa ja MySpacessa olen kyllä läsnä vaikkakin hieman ohuesti.

Olen vähän jälkijunassa, puolustaudun työkiireillä...

Elisiis yhteisöjä, joissa hillun:

Irc on ylivoimaisesti pitkäikäisin. Aloitin 1988 ja jatkan edelleen aktiivisesti. Käyttötavat elävät ja muuttuvat, mutta tuo pysyy edelleen toimivimpana maailman pienentäjänä.

Nyyssejä tuli luettua todella aktiivisesti n. 88-96 mutta sitten ne hiljalleen hiipuivat pois tukehtuen omaan pikkusieluisuuteensa. Nykyisin nyyssejä käytetäänkin sitten johonkin ihan muuhun...

Blogit, arvattavasta syystä. Suomalaiset luen Blogilistalla, ulkolaiset Google Readerilla.

Flickr. Ei mikään käyttöliittymäsuunnittelun mestariteos eikä edes kovin nopea, mutta silti mukava. Tykkään kuvagalleriasta joka osaa kommunikoida minulle että kuviani katsellaan.

Linkedin. Se jolla on eniten kontakteja, voittaa. Ei siitä mitään oikeaa hyötyä ole, jos ei lasketa "missä hän on nyt" -tyyppistä infoa. Ei se oikeastaan edes kuulu tähän listalle.

Foorumit, tiukasti johonkin tiettyyn asiaan liittyen. Kotiteatteri, valokuvaus tms.

Jaiku ja Twitter. Saapa nähdä miten kauan näitä jaksaa. Näen ne nopeina ja ketterinä mikroblogeina.

Skype. 99% duuniasioita.

Maililistat. Vihaan niitä, mutta pari sinnittelee mailiboksissani kuitenkin, esim myrskybongarit.

Ja sitten tuhat ja yksi muuta saittia mistä innostuu hetkeksi ja sitten taas unohtaa. :)

Itse olen lähtöisin BBS/IRC/verkkopelaaminen -linjalta. Parin viime vuoden hienoimpia juttuja ovat olleet StumbleUpon, Wikipedia ja blogit. Kirjoitan muutamaa yhteisöblogia ja luen & kommentoin toki paljon. StumbleUpon on yllättäin kasvanut aika merkittäväksi yhteisölliseksi palveluksi omassa käytössäni. Ylipäätään näen Stumblen delicious:n parannettuna versiona, jossa on paljon enemmän potentiaalia. Lisäksi olen itse kokenut, että satunnaisella osallistumisella voi saada vain murto-osan yhteisöllisen palvelun hyödyistä. Täten osallistuminen moneen paikkaan vähän on minusta kaikkein huonoin malli. Tai vielä en ainakaan ole löytänyt palveluita, jotka toimisivat myös melko kevyellä osallistumisella. Keskittämällä omaa osallistumista on mielestäni löydettävissä monista palveluista paljon enemmän. Esimerkiksi verkkopelaamisessa on merkittävä ero satunnaisen pelaamisen ja aktiivipelaamisen välillä.

Minusta oli myös arvokas heitto kommenteissa se, että monet laajassa mittakaavassa huonosti toimivat yhteisölliset palvelut voisivat olla hyvin arvokkaita suljettujen yhteisöjen sisällä (esim organisaatioiden sisällä). Monet palvelut eivät nykyisin myöskään tue sitä, että sama ihminen voi osallistua hieman eri tavalla eri yhteyksissä. Esimerkiksi duunin piirissä voisi jotain palvelua käyttää eri tavoin kuin julkisesti - ja edelleen ystävien piirissä voisi olla oma käyttötarkoitus. Aika harva palvelu taitaa tällaista vielä tukea.

<i>eniten vaikuttaa, käyttävätkö sitä myös muualta tutut kontaktit.</i>

Kuulostaa tutulta. Harvoin sitä jaksaa uutta palvelua kokeillakseen luoda uusia kontakteja ja yhteisöjä. Näin suurin osa sosiaalisista medioista jää kokeiluiksi ilman mainittavaa osallistumista, ellei se yhteisö ole siellä jo jollakin tasolla valmiina.

Omalla kohdalla sosiaalisten medioiden käyttö alkoi aikoinaan 90-luvun alkupuolella BBS:sistä, päätyi täyspäiväisen irkkauksen kautta uudemman sukupolven sosiaalisiin palveluihin tällä vuosituhannella, joista suurinta osaa käytän kokeilumielessä oppiakseni. Enemmän ovat käytössä kuluneet useat blogit, StumbleUpon, Del.icio.us, Amazon, erilaiset keskustelupalstat ja uusimpana Blogispotti. Flicker, LastFM, YouTube, jne ovat käytössä kulutusmedioina.

Enemmän näkyvyyttä saaneet palvelut kuten irc-galleria ja MySpace tuntuvat kauhistuksilta, ja niihin en ole osallistunut. Kaikkiaan osallistumiseni on jokseenkin linjassa Forresterin tutkimuksen www.inventive.fi/osallistuminen-sosiaalisissa-medioissa (linkki omille sivuille), jonka mukaan alle puolet käyttäjistä osallistuu laisinkaan.

Olen myös aikamoinen prinsessa palvelun käytön aloittamisessa. Jos sivusto hiukan tökkii tai typografia häiritsee silmää, saattaa palvelu jäädä helposti käyttämättä, oli sisältö mitä tahansa. Blogeissa rss-lukija pelastaa huonon suunnittelun kynsistä.

Lyhyesti sen palvelun on tarjottava jotakin helposti, ilmaiseksi ja nopeasti, ja jatkuvan käytön on tuotava jotakin uutta.

Vastasin ensin vain omassa blogissani ja linkitin tänne Bloggerista, mutta Zachen ehdotuksesta liitän tämän suoraan tähän alle - niin ovat samassa paikassa.

Ensimmäinen tietokone meille tuli kotiin joskus 1995 tai 1996. Aluksi en ollut suuntautunut verkkoon ollenkaan - käytin konetta offline, mutta vuosituhannen vaihteen tiimoilla kiinteähintaisen laajakaistan ansiosta pääsin minäkin sitten viimein soluttautumaan intterveppiin. Ensin ammattikorkeakoulun koneilla ja sitten sain sen kotiakin hommattua.

Verkkoyhteisö tutustuminen alkoi Valokuva.net-foorumilla harrastuksen puitteissa. Arvelin että se olisi opettavaista. Se oli opettavaista sekä foorumisosiaalisuuden että valokuvauksen kantilta. Viihdyin siellä niin kauan kuin palvelu oli pystyssä. Laittelin sinne tuhansia kommentteja ja osallistuin ihan ahkerasti keskusteluun.

Sitten Valokuva.netin aikainen keskustelukaverini, kysyi olenko tutustunut Kameralaukkuun. No, sitten minä menin muiden valokuvausharrastajien perässä sinne.

Innostusta valokuvafoorumeihin kesti vuoteen 2005, jonka jälkeen siirryin blogialustalle. Minulla oli ollut tiiviistipäivittyvät valokuvapainotteiset kotisivut alkeellisella kommentointimahdollisuudella jo vuodesta 2002, bloggaus oli siinä mielessä suoraa jatkumoa. Edelleen pidän valokuvabloggaajia (tai bloggaajia joilla on kamera) tärkeimpänä "yhteisönäni" oikeiden livekavereideni ja tyttäreni ohella.

Vuosien varrella olen kokeillut satoja ellei jopa tuhansia erilaisia onlinepalveluita. Ei niinkään sosiaalisessa mielessä, vaan sellaisesta tietoliikenne-tradenomin tietotekniikkauteliaisuudesta. Yleensä en niistä ihmeemmin innostu, mutta Flickr on kiva. Sinne olen ladannut ilmaiskiintiön täyteen kuvia, ja verkostoitunut muiden käyttäjien kanssa ahkerasti. Seassa on loistavia valokuvaajia ympäri maailmaa, jotka heittelevät mukavia kommentteja kuka mistäkin.

Minulla on tässä sosiaalisessa puolessa synnynnäisesti vakavia puutteita. Kun seurallisuutta jaettiin, en tainnut olla paikalla. Silti olen verkossa huomattavasti sosiaalisempi kuin reaalissa.

Wikeihin en ole osallistunut muuta kuin lukemalla. Muutamia nettiradioita olen kokeillut, kerkesin jopa liittyä muutamaan yhteisöön LastFM:ssä. Tuottamani sisältö on lähinnä blogeissani. Koska en kuvaa liikkuvaa kuvaa (vielä), en ole ladannut mitään omaa tuotantoa videopalveluihin. Niissä olen vain ohikulkijakäyttäjä. Olen kokeillut valtavia määriä erilaisia ilmaisia blogisoftia, jotka joudun kuitenkin ajanpuutteessa hylkäämään. Olen nyt päätynyt Bloggeriin. Foorumiläpätys on jäänyt kokonaan. Yritän kuitenkin jaksamisen ja ehtimisen puitteissa pitää yllä jonkinlaista tahtia nettikavereiden blogien kommentoinnissa.

Pikaviestiohjelmia olen käyttänyt koko 2000-luvun, mutta vasta aivan hiljattain siirryin Messengeriin. Nyt on sitten helppo pitää yhteyttä suvun ruotsalais-japanilaiseen haaraankin.

Siis mikä on koukuttanut? Suomalaisten ylläpitämät blogit ehdottomasti. Luen ja siteeraan kyllä muunmaalaisiakin (runsaasti), mutta en juuri koskaan kommentoi.

Tekniikkahommat kypsyttävät nopeasti, jos alusta ei toimi. Kun toinen palvelu on klikkauksen päässä - niin kynnys häipyä on matalalla.

Siinäpä vähän minun henkilöhistoriikkia sosiaalisen webin tiimoilta. Niin, ja sellainen ihan selkeesti teineille suunnattu palvelu ei yleensä meikäläistä viehätä.