Uusi nimi vanhalle tiedonhankintametodille: verkostohaastattelu
Netissä aktiiviset toimittajat ovat jo vuosia tehneet kyselyjä ja haastatteluja erilaisilla foorumeilla osana jutunteon prosessiaan. Joskus palstalle jätetään vain yhteydenottopyyntö: "Olen tekemässä juttua siitä ja siitä aiheesta, jos tiedät asiasta ja haluat tulla haastateltavaksi, laita sähköpostia siihen ja siihen osoitteeseen". Toiset ovat avanneeet keskustelun ja osallistuneet siihen itse palstalla. Käytän itse tätä menetelmää paljon erilaisiin tarpeisiin - esimerkiksi esitelmien tekemiseen tai omien ajatusten testamiseen blogikirjoituksia varten. Kirjoittaessani Nettielämää -kirjaa tein monia kyselyjä silloin aktiivisessa Jaikussa.
Sosiaalisen median asiantuntijat kutsuvat verkon joukkovoiman käyttöä projektin avuksi tai toteuttamiseen kokonaan crowdsourcingiksi. Termi on väännös sanoista outsourcing, ulkoistaminen ja crowd, väkijoukko. Kun tämä tiedonhankintatapa todennäköisesti vain lisääntyy suomalaistenkin journalistien parissa, ajattelin ehdottaa sille kotimaista termiä "verkostohaastattelu".
Testasin ideaa Qaikussa ja tällaista verkostohaastattelun tunnusmerkistöä olemme vuorokaudessa saaneet aikaan
Verkostohaastattelun ominaispiirteet
- Journalistista tiedonhankintaa sosiaalisen median avulla toimittajan omissa verkostoissa.
- Hämärtää rajan taustatutkimuksen ja haastattelun välillä
- Kysymys esitetään verkon yhteisöllisellä foorumilla, jossa kysyjä/toimittaja on itse jäsenenä
- Ehdotettu myös vaihtoehtoista termiä yhteisöhaastattelu
Verkostohaastattelun etuja
- Sopii hyvin tilanteisiin, jossa ei tarkkaan tiedetä, kuka olisi paras henkilö vastaamaan
- Hastateltavia ei tarvitse hakea yksitellen, vaan lähteet/haastateltavat saapuvat jutun tekijän luo
- Haastateltavien lausunnot yleensä lyhyitä, toistettavissa suoraan ja todennettavissa jälikäteen
- Yhteisössä vastaukseen tulee lisää näkökulmia, kun vastaajat voivat kommentoida ja täydentää toistensa vastauksia
Verkostohaastattelun sudenkuoppia
- On olemassa group-thinkin vaara: yhteisön yhdenmukaisuuden paine voi joissain tilanteissa estää eri tavalla ajattelevia ilmaisemasta valtavirrasta poikkeavia ajatuksiaan
Hyviä toimintatapoja
- Määräajan asettaminen vastaamiselle palvelee potentiaalisia vastaajia: vieläkö vastaus ehtii päivän, viikon tai kuukauden kuluttua mukaan alkuperäiseen tarpeeseen.
- Yhteistyösuhteiden ylläpitämiseksi verkostohaastattelun tekemisessä on hyvä ilmaista avoimesti, kuka on ja mitä mediaa edustaa ja millaista juttua on tekemässä ja jälkikäteen linkittää valmiiseen juttuun
- Journalistin on osattava hankkiutua mukaan sellaisiin verkostoihin, jotka ovat hänen työssään käsittelemiensä aiheiden kannalta relevantteja
- Verkosto on tunnettava: Verkostohaastattelun tehokkuutta voisi lisätä kutsumalla heti alussa mukaan useita ko. palvelun solmukäyttäjiä vähän kauempaakin verkostosta, mutta se edellyttäisi palvelun käyttäjäverkoston tutkimista etukäteen.
- Ole vastavuoroinen ja muista verkostosuhteiden ylläpitäminen niinä väliaikoinakin, kun et itse ole hankkimassa tietoa: osallistu siis aktiivisesti verkostosi jäsenten avaamiin keskusteluketjuihin
Miten täydentäisit listaa? Onko sinulla kokemuksi tästä työskentelytavasta? Linkit ovat erittäin tervetulleita kommenttiketjuun! Tulen käyttämään kommenttejanne ja ajatuksianne seuraavassa kirjassani sekä päivittäisessä työssäni YLEn verkkoläsnäolon kehittämishankkeissa.
2 kommenttia
Ti 08.09.2009 @ 12:02
kiinnostavaa. miten verkkoläsnäoloa tutkitaan? miten paljon muut mediatalot satsaavat henkisen läsnäolon projekteihin? toimittajat ovat aina hankkiutuneet tiedon lähteelle, tiivistäneet ja yksinkertaistaneet. toistaiseksi netin käyttäjänä ja toimittajana minulle aktiiviset linkit ovat suurin etu jutun tekemisessä tai artikkelin kirjoittamisessa. esimerkiksi soininvaaran tai kemppaisen blogien lukeminen on viihdyttävää, mutta jutun tekeminen kommenteista on kai tehtävä ihan perinteisesti valitsemalla kiinnostavimmat kommentit. en ole listaamisen ehdoton vastustaja, toisaalta kannatetuin asia/mielipide ei ole välttämättä edes hyvä.