Pahat kuvat puhumalla pois päiväjärjestyksestä?
Hesari uutisoi, että lastenlehti Koululaisen netissä keskustelupalstalla oli ehtinyt olla viikon ajan homoeroottisia kuvia (HS: Keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät saa häiriköitä kuriin / Ylläpitäjä vastuussa).
Nettilukko ei olisi tainnut tepsiä niihin - jos kuvan tiedostonimi on vaikkapa koiranpentu ja se sijaitsee turvallisen maineen hankkineessa paikassa, on ohjelmistopohjainen seulominen kai aika mahdotonta. Professori Hannu H. Karihan vasta todisti perjantaina Tampereella Lapset ja tietoyhteiskunta - päivillä, että nettilukot eivät vain kerta kaikkiaan ratkaise ongelmaa.
Hesarin jutun mukaan Pelastakaa Lapset -järjestön nettivihje-projektille ilmoitetaan päivittäin riettaista viesteistä.
"Projektipäällikkö Suvi Kuikan mukaan palstojen ylläpitäjät vähättelevät ongelmaa.
"Kyse on täsmälleen samasta asiasta kuin jos yritys tekisi leluja, joissa olisi lyijyä ja elohopeaa", Kuikka toteaa."
"Täsmälleen" samasta?
Perjantaisilla Lapset ja tietoyhteiskunta - päivillä Hanna Puro Zento Interactivesta kertoi kyselleensä moneen kertaan KRP:stä ohjenuoraa varhaisnuorten Sooda -yhteisön riittävälle moderointitasolle. Ymmärsin puheenvuorosta, että hän oli saamiensa vastausten perusteella päätynyt sellaiseen käsitykseen, että kunhan nyt noin päivän kuluessa poistetaan sopimaton aineisto, se on riittävän ripeää reagointia.
Katja Ståhl Suosikista kertoi Hesarille, että esimoderointi vähentäisi trafiikin palstalla neljännekseen nykyisestä. Lasten suojelemiseksi ei-toivotulta materiaalilta sekään tuskin olisi kokonaisuudessaan riittävä ratkaisu. Netissä kun on vaivaton parveilla paikasta toiseen, löytyy varmasti aina joku foorumi, joka ei ole sisällön valvonnasta turhan tarkka.
Kaikkein pienimmille jälkeenpäin valvottu sisältö ei varmasti ole oikea ratkaisu, mutta toisaalta ikäryhmittäinkin mietittäessä ongelma tulee vastaan heti monen lapsen perheissä, jossa pienempi näkee yhtä ja toista pyöriessään vanhemman sisaruksen luona tämän seikkaillessa kaikenlaisissa paikoissa.
Olisiko ratkaisu niinkin yksinkertainen (ja samalla vaikea) kuin että vanhempien pitäisi yrittää opettaa lapselle "pois-katsomista"? Että jos näet jotakin sellaista, mistä tulee outo olo, niin katso pois ja tule purkamaan vanhemmalle, mitä se oli, niin puhutaan se pois ja kiinnitetään huomio johonkin mukavampaan.
Visuaalisen kulttuurin tulva on joka tapauksessa niin valtavaa, että parempi keino kuin sitoa lapsen silmät, olisi opettaa lapsi lukemaan kuvaa ja katsomaan itse pois, kun on syntynyt tulkinta "tämä ei ole minulle".
MLL:n sivuilla on vinkkejä siitä, mitä lapsen kanssa voi touhuta yhdessä netissä ja alkaa rakentaa luottamusta asioiden jakamiseen (Viisaasti verkossa - ohjeita vanhempien osallistumiseen).
