Tuhlailijoiden sukupolvi

On niitäkin, jotka eivät ei innostu podcastauksen ideasta. Ongelma on ihan sama kuin videoiden kanssa, he sanovat. Että ihmisille annetaan tekninen mahdollisuus tilata tietokoneelleen valtavat määrät erilaisia ohjelmasarjoja varastoon, on omiaan aiheuttamaan ahdistusta ja suorituspaineita, kun tulee olo, että ne pitäisi kaikki muistaa katsoa ja kuunnella.

Aiheesta käymäni keskustelut muistuivat mieleen, kun eilen tuli puhetta tallentavasta digiboksista oman isäni kanssa. Vanhempani ovat ostamassa uutta digiboksia ja suosittelin tallentavaa sellaista. Kehuin kuinka kätevää on poimia kaukosäätimellä ohjelmaoppaasta "naps vain tuo ja tuo sarja tallentumaan". Kerroin, kuinka olen ohjelmoinut useita TV-ohjelmasarjoja tallennukseen niin, että omat menoni eivät olisi kiinni TV:n lähetysajoista.

"Milloin sinä sitten ehdit katsoa ne kaikki", isä penäsi.

"Enhän minä katsokaan, mutta on kiva tietää, että voisin, aina kun haluan", vastasin.

Keskustelumme ei päättynyt yhteisymmärrykseen.

Tämän täytyy olla sukupolvikysymys. Uudet digitaaliset mediateknologiat mahdollistavat sellaisen räävittömän tuhlaamisen, jota vanhempieni ikäluokka ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Heille on opetettu, että kaikki, mitä on lautaselle otettu, on myös syötävä.

Tällainen ylenpalttisuus aiheuttaa päänvaivaa myös yleisötavoittavuuden mittaajille. Esimerkiksi uusien kaupallisten podcast - palvelujen julkaisijat yrittävät kovasti miettiä keinoja, miten voitaisi saada luotattevaa tietoa siitä, kuinka moni ladatuista podcasteista oikeastaan kuunnellaan.

Aihetta onkin. Esimerkiksi oman läppärini iTunesissa on tällä hetkellä voimassa 57 ohjelmasarjan tilaus. Osa näistä on päivittäisiä, osa viikottaisia ja osa ilmestyy harvemmin. Korkeintaan kymmenesosan koneelleni ladatuista jaksoista koskaan kuuntelen. Poimiin, makustelen, valikoin mitä milloinkin. Olen aikamoinen kaistan tuhlari, myönnetään, mutta en suostu potemaan siitä huonoa omatuntoa. Tässä uudenlaisessa digitaalisessa mediakulutuskäyttäytymisessä on vaikea osoittaa, missä ovat ne "Afrikan nälkäiset lapset", tiedätte mitä tarkoitan. Digimediaa riittää ihan kaikille.

Tiedonsiirtokapasiteetin kanssa on hiukan toisin. Koti-laajakaistaliittymistään kuluttajat ovat tottuneet maksamaan kiinteän kuukausihinnan, jota vastaan tiedostoja voi siirrellä suuntaan jos toiseen miltei rajattomasti. Vertaisverkkoliikenteeksi tunnistamaansa kaista-ahmintaa operaattorit ja esimerkiksi oppilaitosten tietoliikennekeskukset tiettävästi tosin rajoittavat.

Tänään on alkanut 3G-liittymien kytkykauppa. Eniten mainostetuissa datapaketeissa ei kuitenkaan suosita tuhlailua, vaan rajattomasti kaistaa tarjoavat mobiilit palvelut jäävät toistaiseksi digimediatuhlareiden tulevaisuuden haavekuvaksi.