Eve Mantu kulkee kohti hämmennystä

Hieno juttu.
Menestystä vanhusten saralla, jossa duunia piisaa.

Kiitos Eve Mantu äskeisestä radio-ohjelmasta jälleen kerran! Rehellinen kuva ihmisen ominaisuuksista ja väkivallasta! Toivottavasti moni huomasi itsensä ja astuu
kaapista ulos rehellisyyden valokeilaan.
Jokainen meistä pystyy pahuuteen, jos niikseen tulee. Kannattaakin vain miettiä, MITEN saadaan minimoitua se
pahuuden määrä ihmisissä.
Mieleen tulee yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, etenkin äitiyden kohdalla. Ja sieltähän se kodista lähtee.
Mutta miten kasvatat lapsia, jos aika menee taistellessa
toimeentulosta. Jos Kelan työttömyyslaput on sinun työsi
silloin, kun pitäisi kotia ja lapsia hoitaa, kun ei yhden pal-
kalla perhe elä!
Tai kun vaimo luo vain uraa ja lapset on yhteiskunnan kasvatettavina. Eikö TÄMÄ ole väkivaltaa etenkin pieniä
lapsia kohtaan? Heiltähän ei kysytä haluavatko he olla kotona oman äidin hoivassa vai laitoksessa ryhmässä vieraiden parissa, vai kysytäänkö? Eikö ole VÄKIVALTAA jättää kotiäiti yhteiskunnan ulkopuolelle palkan ja eläkkeen suhteen miehensä armoille, joka saattaa olla väkivaltainen? Mitätöidä hänen työnsä kanssasisariin nähden. Vastasyntyneiden huudattaminen
synnytysosastoilla sairaaloissa on lopetettu. Milloin EROTUSKAN aiheuttaminen lapselle lopetetaan? Kun hänet pakotetaan kotoa päiväkotiin. Ei siellä päiväkodissa ole ÄIDINSYDÄNTÄ. Se on siellä oman äidin rinnassa...toivottavasti!

Kuuntelin ohjelmaasi vanhenemisen pelostasi. Pelko on
aiheellinen, tosin vahenemiselta ei voi välttyä, jos saa elää.
Ala valmistautua ajoissa, pidä huolta lähiomaisistasi siis hyvistä suhteistasi heihin, samoin ystävistäsi, hanki eri aloilta uusiakin ystäviä, aloita ja ylläpidä entisiä ja uusiakin
harrastuksia, joissa pystyt uppoutumaan asiaan unohtaen
elämän nykyisetkin harmit, saati vanhuutesi mukanaan tuo-
mat krempat. Pidä yllä kaikin mahdollisin keinoin henkistä vireyttäsi. Harkitse mitä suuhusi panet ja kuinka paljon, tut-
ki aihetta, syö siis harkiten kunnollista ruokaa, käytä harki-
ten lisäravinteita niidenkin osalta tieto on valttia. Liiku mieliksesi, älä verenmaku suussa, samoin nauti ruoan mausta, älä suomalaiskansalliseen tapaan vaan ahda nälkääsi jotakin apetta. Opettele näkemään pienikin kaunis, ellet sitä vielä osaa. Muuta toiminnassasi yhteiskunnan kovuutta vanhenemista kohtaan, se koituu omaksikin eduksesi. Nyt on sietämätöntä kokea se kylmyys ja kovuus, jota meitä vanhempia ihmisiä kohtaan esiintyy. Tuntuu pahalta "täysjärkisenä" ihmisenä sen kohteeksi joutuminen. Itse vanhenemista en ole kokenut vaikeaksi, vaikka yhtä ja toista sairautta on mukana. Seuraan yhteiskunnan muuttumista ja luen
paljon, aloitin uuden harrastuksen, minulla on eri ikäisiä ystäviä, enkä ole tuntenut tarvetta hakeutua vanhusten palvelukeskusten toiminnan piiriin, koska olen löytänyt tekemistä omaehtoisesti aivan riittävästi. Olen tyytyväinen, suorastaan onnellinen kaikesta hyvästä, josta voin nauttia, elän varmaan elämäni seesteisintä aikaa.