Median tulevaisuus: kerroksittaiset maailmat ja läsnäolo
Media avaa maailmoja: merkityksellisiä näkymiä ihmisten elämään. Tässä tulevaisuusvisiossa ihminen voi verkosta saatavien kuva- ja datavirtojen avulla olla läsnä useassa tilanteessa ja kontekstissa yhtä aikaa.
Millainen olisi tulevaisus, jossa kuvavirran merkitystä määrittelisi metadata: kaupunkikameroiden kuvista tehtäisi kasvojentunnistus- ja hahmontunnistustekniikalla paikallisjuoru-uutisia siitä, kuka oli ja mitä teki kulloinkin kenenkin kenen kanssa.
Esitän näitä ajatuksia tänään Otavan opiston Pajassa. Onko tämä sinusta mahdollinen skenaario? Mitä siitä seuraisi?
4 kommenttia
Pe 19.03.2010 @ 10:12
Se mitä kaipaan näissä esityksissä on että suomalainen yrittäjyys ja sosiaalisten medioiden ansaintalogiikka on huomioitu ensisijaisena. Kuka tekee, ja kuka saa leipään työstään?
Esityksessä on YLE esillä, mutta siinä pitäisi olla esillä ne esimerkkeinä ne 'nyrkkipajat' ja ideanikkarit jotka koettavat luoda uusia työpaikkoja ja menestystarinoita suomeen sosiaalisten medioiden ja niihin liittyvien tuotteiden ja palveluiden kehittämistyönä.
Opettajat ja oppivat suuryritysten SM henkilöt: Ottakaa koko arvoketju tosissaan, ei vain oman presence. Luokaa alihankintaketjuja jotka tuovat Suomelle seuraavia Nokioita!
Median tulevaisuus on kiinni niistä tahoista jotka tuotantoja tekevät ja niitä tarjoavat.
Kiitos
Blogtheristo
Sosiaalista mediaa vuodesta 2005.
Ohjelmistoyrittäjät Ry:n jäsen
Espoon yrittäjät Ry:n jäsen
Su 21.03.2010 @ 09:37
Kerroksittaisuus on onnistunut ja mukavan kvanttinen kuvaus. Ihmiseloa kuvatessa se saattaa olla jopa parempi kuvaus kuin toinen fyysikoiden suosima termi säikeisyys. Toisinkäsityksiäkin voi syntyä kuten yleisökommenteista kävi ilmi. Joillekin meistä evoluutiomylly suoltaa elämää kerroksittain kuin insinööri kerrostalosuunnitelmaa.
Tuijan kerroksittaisuus ei ole hierarkista eikä peräkkäistä vaan samanaikaista ja lomittaista. Sellaisesta puhui myös Tero Heiskanen kuvatessaan sosiaalisen median casea, jonka ihmiset ovat irti moderneista valtainstituutioista kuten rahasta ja henkilön tunnistamisesta. Silti kaikki pelaa ja toimii omassa mikrokosmoksessaan.
Samanaikaisten kerroksien kuvaan sopii hyvin metafora-ajatus siitä, että käyttöjärjestelmäämme päivitetään paraikaa. Moniajoa tukevaa softaa on luvassa, vaikka evoluutiotieteilijät muuta väittävätkin. Totta on, että ihmisen prosessorivoimaa ole lisätty tippaakaan kymmeneen tuhanteen vuoteen. Kyse ei kai olekaan siitä vaan siitä, että ympäristö muuttuu ja ihmiset sen mukana. Prosessorivoimaa ei hukkaannu niinkään moniajoon kuin siihen, että entisistä tavoista luopuminen syö virtaa. Onneksi se on uusiutuvaa energiaa,
