Koskenniemi odottaa vallankumousta
Kuuntelin viikonloppuna bussissa istuessani Ajantasan lauantaivieras - ohjelmaa, jossa oli vieraana juristi, kansainvälisen oikeuden tuntija professori Martti Koskenniemi. Ajassa 17 minuuttia 30 sekuntia toimittaja Pirjo Sunila kysyy ihmisoikeuksista ja professori lataa tiukkaa tekstiä:
"Kansainväliset rikostuomioistuimet, humanitaarinen interventio, läntiset pyrkimykset kehitysmaissa antavat meille helposti sellaisen käsityksen, että me olemme menossa parempaan maailmaan. Mullon kuitenkin sellainen käsitys, että ne ovat täyttä fasadia.
30 000 alle kuusivuotiasta lasta kuolee päivittäin sellaisen aliravitsemuksen seurauksena, joka meillä on taloudelliset ja tekniset resurssit estää.
Muutaman kymmenen vuoden päästä ihmiset tulevat katsomaan tätä aikaa ajatellen, miten he saattoivat elää silloin.
Miten he saattoivat kestää sen epäoikeudenmukaisuuden, minkä he saivat aikaan, ja he katsoivat pois; miten he saattoivat olla näkemättä, että maailma oli sellainen."
Koskenniemi luonnehtii itseään realistiseksi idealistiksi, mieheksi, joka ei halua pudota kyynisyyden tai utopioiden sudenkuoppiin. Hänestä nykytilanteen muuttamiseen ei riitä muu kuin vallankumous. Maailman muuttava vallankumous syntyy, kun tiede, taide, politiikka ja rakkaus yhdistyvät uudella tavalla.
Ajantasan lauantaivieras on kuunneltavissa Real audiona tai podcast-palveluna.
Mistä aloitettaisi se vallankumous, onko kenelläkään ideoita?
