Sosiaalisen median ongelma pahenee kännyköiden takia
Sosiaalinen media, ironista kyllä, näyttää usein vähemmän sosiaaliselta. Sen käyttäjä sulkee itsensä pois tilanteesta, jossa juuri silloin on, ollakseen läsnä tilanteessa, johon hänen huomionsa kiinnittyy. Tämä ajatus palasi mieleen, kun näin valokuvan itsestäni valmistautumassa paneelikeskusteluun sosiaalisesta mediasta uutisväen konferenssissa pari viikkoa sitten.
Me panelistit yhä lukuunottamatta uppoumme mobiilien päätelaitteidemme ruutuihin - kaiketi hakemaan uusimpia Twiittejä seminaarin osallistujilta.
Tilanteet, joissa ollaan fyysisesti yhdessä paikassa ja henkisesti aivan muualla, ovat lisääntyneet dramaattisesti viime vuosina. Opettajat kertovat olevansa epävarmoja siitä, seuraavatko läppäreidensä takana kyhjöttävät oppilaat opetusta ollenkaan. Perheet istuvat kenties olohuoneessa, kukin edessään kännykkä, iPad tai kannettava, ja puhuvat toisilleen niiden yli, tai takaa.
Uusi digitaalinen mediakerros ei tule ainoastaan kasvokkaiskohtaamisiin, vaan myös meidän ja median suhteeseen. Mediakäyttötilanteet, joissa meillä on edessämme kolme ruutua, yleistyvät. Telkkari, tietokone ja kännykkä ovat näköpiirissä yhtaikaa. On kiinnostavaa nähdä, millaiseksi niiden työnjako muodostuu.
Kännykän käytöstä on viimeiset 10 vuotta puhuttu lähinnä siitä näkökulmasta, että siihen puhuminen kovaäänisesti julkisilla paikoilla ärsyttää monia. Kasvava haaste fiksulle ja muut huomioon ottavalle kännykän käytölle on viestien naputtelun sovittaminen tilanteessa läsnäoloon. Ruokapöydässä, kokouksissa, vuoteessa - kun on mahdollista olla yhteydessä sosiaalisiin verkostoihin kaiken valveillaoloaikansa, ja jatkuvasti on tärkeää viestittävää - kuka muka pystyy pitämään huomionsa käsillä olevassa tilanteessa ja paikalla olevissa ihmisissä?
Ks. myös aiemmin tässä blogissa:
7 kommenttia
Ma 29.11.2010 @ 13:52
Olin aistivinani kirjoituksessa asenteen, että ne paikalla olevat ihmiset olisivat tärkeämpiä kuin esim. Twitterissä juuri sillä hetkellä menevä keskustelu.
Mielestäni on täysin oikein ja ihmiselle arvollista, että hän voi tylsästäkin seurasta siirtyä mielenkiintoiseen mobiililaitteen avulla.
Ma 29.11.2010 @ 16:58
Fyysinen ja henkinen läsnäoloa eivät välttämättä koeta samana asiana, mutta henkisen läsnäolon määritteleminen (tietoteoreettisesti) vaatiikin jo kartesiolaisen dualismin hahmottamista ilman dualismia.
Ti 30.11.2010 @ 02:34
Matolaatikko? Se vasta onkin varsinainen sylttytehdas! Jäljet eivät viekkään Roomaan tai edes Ateenaan, vaan makkaratehtaaseen (laadusta riippumatttomaan)! Auts, osui ja uppos!
Ti 30.11.2010 @ 09:47
Olen jo vuosikaudet halveksinut japanilaisturisteja, jotka käyttävät matkaillessaan kaiken tarmonsa kuvien näppäilemiseen, jotta voivat todistella tutuilleen kokeneensa jotain mahtavaa ulkomailla ollessaan. Siinähän näppäilevät ja siinähän tuijotatte mobiililaitteitanne.
La 04.12.2010 @ 14:32
Kyllä, perusvire oli ihan oikein aistittu. Ajatuksen pointti on se, että jos ihminen nyt kerran jossakin on, niin eikö hänen ennen kaikkea kannattaisi yrittää olla läsnä siellä, siinä tilanteessa? Eri asia olla yksin, sittenhän digitaaliseen mediakerrokseen uppoutuminen ei loukkaa ketään läsnäolevaa.
Vai alammeko jo olla niin tottuneita päällekkäisiin mediaulottuvuuksiin, että ei haittaa, vaikka juttukumppani käy koko ajan kahta muuta keskustelua eikä suo meille täyttä huomiotaan?
Tuijalle:
Kyllä tämä ´kaikkialla olo´ - kulttuuri on jotenkin ihmisluonnon vastaista: ollaan jossakin, mutta ei oikeasti missään. Jos nyt vaikka pyytäisin Tuijan lounaalle, siinä juteltaisiin, mutta toisessa korvassa minulla ja Tuijalle olisi nappi, josta kuuntelin musaa ja välillä näpläisin viimeisimmällä kännykkämallilla Facebookia.....
Sama juttu vaikka seminaarissa: jos ollaan, niin ollaan sitten edes kohteliaisuudesta esitelmöitsijää kohtaan tai lähdetään pois.
En suostu epäkohteliaisiin, päällekkäisiin mediaulottuvuuksiin. Kyllä kaikella on väliä. Käykää vaikka keskisen Euroopan maissa, jossa tuntemattomillekin sanotaan päivää. Suomessa vain olla möllötetään kuin millään ei olisi väliä.
Sainpas sanottua, vaikka meni vähän aiheesta sivuun.
Matti Laitinen
