Blogimerkintöjä blogeista
Kansalainen ei jää vaille vastausta esittäessään hakukoneelle kysymyksen "mikä on blogi"? Bloggaajien piirissä odotetaan blogi-sanan tulevan tutuksi suurelle yleisölle viimeistään marraskuussa, kun verkossa työn alla oleva Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen blogeja käsittelevä juttu ilmestyy. Eri vaiheen luonnoksia on ollut verkossa luettavana toimittaja Anssi Miettisen Kuukausiliitteestä päivää - blogissa muutaman viikon ajan.
Jari Sedergren haluaa myös osaltaan hahmotella blogi-ilmiötä sunnuntaisessa blogimerkinnässään: "Bloggarit ovat osallistumassa ja luomassa uutta mediaa. Internet on vielä kaikkein demokraattisin media, avoiminta mahdollista julkisuutta. Mielipiteen esittäminen ja väittelykin on osa demokraattista keskustelua, jonka pelisäännöt ovat rakentuneet käytännössä. Sen vastapainoksi mukaan ovat tulleet mainostajat ja vakiintuneet tiedotusvälineet", Sedis havainnoi.
Digikko - blogin Pirkka Aunola pohtii bloggaamisen motiiveja avoimuuden ja dialogin näkökulmasta:
"Omat ajatukseni ovat raakileita, joita täytyy testata. Minusta on paljon hedelmällisempää, jos saan kommentteja ajatuksiini myös muualta kuin omalta työpaikaltani, johon on kuitenkin kerääntynyt hyvin samanlaisen maailmankuvan omaavia ihmisiä. Minä uskon, että avoimella vuorovaikutuksella päästään aina parempiin tuloksiin kuin ajatuksia panttaamalla. Ei täällä yrityssalaisuuksia paljasteta, mutta kuka tahansa, joka tätä blogia lukee (myös kilpailijat) voi varmasti päätellä, minkälaisia asioita olen työssäni parhaillaan miettimässä."
Ovatko blogit kansalaisjournalismia, on yksi toistuva teema bloggaamisesta keskusteltaessa. Itse olen sillä kannalla, että bloggaus ei ole journalismia sen enempää kuin piirustuspaperikaan. Blogiformaatti on vain työkalu, jolla voi tehdä mitä vain. Yksiselitteistä määritelmää blogeille ja bloggamiselle ei tietenkään voi ollakaan.
Esimerkiksi täällä blogit.yle.fi - sivustollakin tapaat monta erilaista kirjoittajaa, joilla kullakin on omat motiivinsa blogiformaatin kokeilemiseen. Niistä vähäisimpänä tuskin on halu olla entistä paremmassa vuorovaikutuksessa oman yleisönsä kanssa. Maailma muuttuu niin nopeaan, että kuka tietää, millaista vuorovaikutusta ensi vuonna tähän aikaan opetellaankaan. Sitä odotellessa, vaihdetaan kaikin mokomin ajatuksia kaikilla niillä keinoilla, joita nyt on käytettävissä.
1 kommentti
Su 04.12.2005 @ 19:44
Pekka Vehviläinen kirjoittaa blogeista Journalistissa 21, 2005:
"Blogi ei ole sama asia kuin kuin painetun lehden pakina, vaikka monien päätoimittajien blogeja lukiessa siltä näyttääkin. Blogeissahan joutuu avaamaan myös omia yksityisiä tuntojaan ja havaintojaan. Muistele vaikka kokemiasi köyhiä sodanjälkeisiä jouluja. Tai yllätä ja kerro, että tänä aamuna oli hämärää. Niin tekevät melkein kaikki muutkin."
Samassa lehdessä on Mika Horellin juttu New Yorkista. Siinä hän kirjoittaa otsikolla:
"USA:n tiedustelukeskus ryhtyy lukemaan lehtiä."
"Amerikkalaiset tiedusteluviranomaiset ilmoittivat marraskuun alussa
perustavansa keskustelutiedustelupalvelu CIA:n alaisuudessa toimivan
yksikön, jonka keskeinen tehtävä on koota tiedustelutietoja lehdistä,
televisiosta ja muista julkisista lähteistä eri puolilla maailmaa.
Open Source Centeriksi nimetyn yksikön taustalla on Yhdysvaltain uusi
kansallinen tiedustelujohtaja, entinen ammattidiplomaatti John
Negroponte. Hänen mukaansa monissa tapauksissa USA:n turvallisuuden
kannalta tärkeän tiedustelumateriaalin keräämiseen ei tarvita
vakoilijoita tai vielä vähemmän huipputekniikkaa, päivän lehtien
lukeminen ja television katsominen riittää."
Negropontin läheinen avustaja, kenraali Michael Haydenin mukaan:
"Merkittävää saattaa olla jo sekin, millaisia viestejä t-paitoihin
missäkin päin maailmaa on kulloinkin painettu."
Mahtaakohan CIA ulottaa tiedustelunsa myös blogeihin?
Tekla
