Tieto on arvokkaampaa ihmisten välissä kuin korvien välissä

Aion kirjoittaa tiedosta ja oppimisesta johonkin omista blogeistani, mutta tämä on mukava konteksti joten jäsentelen ajatukseni tänne.

Olen ymmärtävinäni, että paino ilmaisussa "arjen tietoyhteiskunta" on sanalla arki siinäkin mielessä, että vaikka verkostojen välistä yhteistyötä, sekä tiedonjakamista ja -jalostamista korostetaan, ei varmaankaan ole näköpiirissä, että esim. yliopistoissa toteutettujen tutkimusten tulokset tulisivat "heti jakoon". Niin avoimeksi sentään ei mikään yhteiskunta voine ryhtyä?

Kirjoitukseni tuleekin käsittelemään enemmänkin sitä kuinka Oppimishaluinen voisi jatkokehittyä Tiedonjalostajana ja ottaa sitä kautta paremmin osaa kuvaillun arjen tietoyhteiskunnan kehittämiseen.

Tällä hetkellä opiskelen kolmessa eri oppilaitoksessa: päätoimisesti ammattikorkeakoulussa tietotekniikan insinööriksi ohjelmistuotannon linjalla, sivutoimisesti avoimen yliopiston maksullisia aiheeseen liittyviä kursseja käyden, sekä iltalukiosta on vielä ylioppilaskirjoitukset ja pari viimeistä käymätöntä kurssia suorittamatta.

Ongelmanani, tai ainakin sellaiseksi sen itse määrittelen, on se, että käymäni ammattikorkeakoulu, eikä virtuaaliamk tai Averkokaan pysty tarjoamaan alati kasvavalle kiinnostukselleni ohjelmistotuotannon osa-alueita kohtaan sitä mitä suorastaan tarvitsen. Joskus herään öisin siihen, että mietin onko amk olemassa opiskelijoita vai opettajia varten. No en oikeasti heräili siihen, mutta kyllä minä sitä monasti kummastelen miksi amk yleensä on hivuttautunut "yliopiston maaperällä" ohjelmistotuotannon linjoineen, kun ei se sitten kumminkaan tätä tarkoitusta riittävästi tue.

Tämän opetuksellisen vajeen tunne minulla heräsi ensi kerran vuoden 2007 alussa, kun lopetin amk:n kesken. Tosin, lopettamiseen oli yhtenä syynä sekin, että halusin hakea iltalukiosta vauhtia yleissivistykselleni (äidinkieli, filosofia, pitkä matematiikka, jne.), mutta koin myös että saatoin opettaa ohjelmistuotantoa itse itselleni, kunhan vain olen tarpeeksi järjestelmällinen.

Vuoden 2008 lopulla sain tilaisuuden koetella tämän järjestelmällisyyteni toimivuutta Codesign Oy:ssä, Helsingissä. Itselleni osoittautui, että olin opettanut monia asioita itselleni oikein hyvin, mutta siinä yhteydessä tuli myös paikoitellen kuvaannollisen tuskallisen selväksi kuinka monta asiaa ja aihetta olisi tärkeää olla kurssina amk:n ohjelmistuotannon linjalla. Jokaisessa ohjelmistoja koodaavassa ja suunnittelevassa firmassa tiedostetaan esim. versionhallinnan tärkeys, mutta nyt kun olen palannut uudelleen amk:n kirjoille, huomaan, ettei täällä edelleenkään ole sellaisesta tietoakaan.

Tuo aika ohjelmoijana Codesign Oy:ssä oli siinäkin mielessä opettavaista, etten ollut koskaan aiemmin koetellut niin pitkäjakoisesti miten vaikuttaa uuden oppimiskykyyni, jos kolmella eri "domainilla" tulee lähes päivittäin opittua runsaasti jotain uutta. Nämä domainit olivat a) työssä oppiminen, b) iltalukion kurssit (6 kpl) ja c) Helsingin oppiminen. En nimittäin malttanut olla tutustumatta Helsinkiin joka päivä lisää ja lisää. Voi sitä uuden oppimisesta aiheutunutta kuhinaa ja synapsien napsunaa päässäni..

Tosin, tulin myös joutuneeksi myöntämään itselleni sen, että en aina antanut oppimallani tiedolla riittävästi muhiutumisaikaa; erityisesti työssä voi olla kognitiviisesti kovin tehotonta ja sekavoittaakin, jos yrittää soveltaa useaa sellaista tietoa, joka ei ole vielä riittävästi käsitteellistynyt (vai miten sen sanoisi?). Sittemmin opiskelumetodina ovat kehittyneet.

Kuitenkin, nyt, vuoden 2010 alussa, olen jälleen siinä tilanteessa, että minun pitäisi opettaa itselleni ohjelmistotuotannosta monenlaista, jota ei amk:ssa opeteta -- mutta yliopistossapa opetettaisiin -- siis, jos haluaisin ehtiä kesään mennessä kehittymään tietyillä saroilla paremmaksi.

Tässä välillä olen siirtynyt ohjelmistotuotannossa kokonaan uusien paradigmojen käyttäjäksi (uudet ohjelmointikielet, uudet käyttäjäyhteisöt, uudet tietolähteet, uudet teknologiat, uudet kehitysvälineet, uudet kohderyhmät, jne.)

Tämä on vähän selkäänpuukottavasti sanottu, mutta selailtuani koulumme ei-salaisia opinnäytetöitä viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, löydän sieltä aivan liikaa opinnäytteitä tyyppiä "Nääsvillen ristiinkutojien kiikkuseura ry:n websivut", mikä saa minut miettimään onko sillä sittenkin väliä mistä amk:sta valmistuu. Noh, ensi vuonna koulu kiilautuu paikallisen yliopiston kylkeen. Ehkä siitä jotain synergiaetuja syntyy.

Kuitenkin, kiertääkseni takaisin aiheeseen eli tietoyhteiskuntaan, mietinkin voisiko yhteiskuntaa kehittää sillä tapaa, että jähmeät organisaatiot voisivat muuttua ketteräliikkeisemmiksi, nopeammaksi vaihtamaan suuntaa ja muuntamaan tarjontaansa.

Monasti korkeakoulukoulutuksesta kai ajatellaan niin, että "jo opiskelujen aikana opiskelija hivuttautuu lähemmästä oman alansa työelämää, ensin harjoittelijana ja sitten myöhemmin ehkä vakituiseksi.. blaablaa..", mutta varsinkin näinä aikoina kun harjoittelupaikat ovat ns. kiven alla, olisi kätevää, jos koulutusjärjestelmä mahdollistaisi aiempaa paljon vapaamielisemmän kustomoinnin, jotta liike-elämä saisi helpommin, nopeammin ja erityisesti riskittömämmin juuri sellaisen "tuotteen" (opiskelijan) kuin tarvitsee -- joko heti tai pienen räätälöinnin jälkeen?

Mietin sitäkin, josko koko insinööriys instituutiona pitäisi heittää menemään. Käytännössä moni opiskelija valitsee esim. tietotekniikan linjan hypetyksen vuoksi ja tulee opiskelleeksi jonkin verran sellaistakin, jota ei ehkä kuitenkaan koskaan tarvitse -- tai ehkä vasta viiden kuluttua, jolloin on jo suuren osa opitusta unohtanut.

Ketteryys tässä yhteydessä tarkoittaisi tietysti sitäkin, että ajoittain pitäisi voidella rahalla sieltä täältä, jotta opiskelu prosessina sujuisi sulavaliikkeisesti, opettajilla olisi mukavaa ja opiskelija ahmisi tietoa erityisen mielellään. Tietoa ahmii sitä enemmän mielellään, mitä selkeämpänä on nähtävissä miten sitä tulee lähitulevaisuudessa käyttämään.

Mutta ei tässä nyt varmaan ihan lähiaikoina mitään mullistavaa tapahdu. Mikä taitaa tarkoittaa sitä, että jos ensi kesään mennessä en ehdi kehittyä tarpeeksi hyväksi niiden uusien paradigmojeni käyttämisessä, pitää minun kai ottaa jotain sellaisia kursseja opiskeltavaksi, joille en varsinaisesti tee mitään, mutta joista saa ainakin opintopisteitä, joilla saa kesän ajalta opintotukea.

"Ei minulla muuta.."

http://hoito.org