Blogger, author and director of The Center For Citicen media, Dan Gillmor urges mainstream journalists to listen more. What does he mean? And how is a journalist to show that they are? Where? Their place, or the reader's?

(A note for regular readers of this blog - this post is in English because I am attending a seminar that discusses blogging and podcasting and I am hoping to get some comments in english this time - thank you in advance!)

Dan Gillmor wants professional journalists to start listening in order to make media more interactive. In a recent interview (3/3/2006) at iPressroom.com's On The Record ... Online -podcast with Eric Schwartzman he said:

"I'd like to see individual journalists, pro journalists, to be more willing to listen to readers who want to talk about what they're doing and offer their own insights" -- "if journalism is turning into a conversation, then sounds to me that the first thing that journalists will have to do better is have to learn to listen".

Known for his slogan "My readers know more than I do", he believes mainstream media can do things like asking the readers to help them with stories. "Inviting the readers into the process, that would be a good start", he says.

"Big media are inviting readers to send photos and video but I'm thinking about something deeper."

But what exactly constitutes listening, then? Listening to what and to who exactly? And who says they aren't listening already?

As long as e-mail has been commonplace the audience has been able to easily send feedback to journalists, sometimes engaging in correcspondence back and forth. We others just don't know of it. Sometimes answering mail takes several hours of the journalist's day. Now, all of a sudden, that is not good enough, now all dialogue should be made public for everyone else to read.

If we do accept the idea, how can we change the system from private e-mail feedback to public discussion on the program's website or elsewhere? How do we motivate the members of the audience to bother to write something public, if there's not really any extra benefit fot them? "Let's not make a number out of it", is a very common mentality here in Finland. "I had better not stick my head out and I have nothing that important to say, really."

How about the professional journalists, then? Some have started blogging themselves, because they find it an easy way to talk to their readers or listeners and have them talk to back to you. Some choose to blog privately and anonymously and not mess blogging with their professional journalism. Some are wondering how blogging fits their job description at all and whether they at least should be paid extra (Should mainstream bloggers be paid extra? Should I?).

When the mainstream media indeed wants to show that they are "listening" they might open a discussion forum and welcome everyone there. Someone might point out that there are already more forums than people interested in quality discussion.

But instead of insisting that the discussion take place at their place, what if journalists learned to join in where discussion is already going?

As a blogger, how often do you find professional journalists frequenting your blog and participate in the discussion? Are there any good examples?

Helsinkiläinen paikallisradio, Sanoma Osakeyhtiön nykyään omistama radiokanava Radio Helsinki liittyi eilen niiden edelläkävijämedioiden joukkoon, jotka tarjoavat radio-ohjelmiaan kuuntelijoilleen kestotilattavaksi. YLE aloitti oman tilausradiopalvelunsa syyskuussa 2005 ja on saanut podcast-kokeilustaan valtavasti kiittävää palautetta ja ohjelmatoiveita.

• blogit.hs.fi/radiohelsinkipodcast/
• www.yle.fi/podcast

Radio toimii kuin kirjakerho

Ohjelmien tilaamista kopioitumaan omalle koneelle automaattisesti kutsutaan "podcastingiksi". Nimi on johdettu Apple-yhtiön suositusta MP3-soittimesta, iPodista, mutta on tärkeää huomata, että tämä tilausradiotekniikka ei edellytä minkään ylimääräisten laitteiden hankkimista - radio-ohjelmat voi kuunnella omalta tietokoneelta.

Koska nämä tilausradio-ohjelmat useimmiten julkaistaan hyvin yleisessä MP3-tiedostomuodossa, ne on mahdollista siirtää ja kopioida laitteesta toiseen rajoituksetta.

Toisaalta sisältöjen tuottajat kuten musiikki- ja elokuvateollisuus pyrkivät suojaamaan teoksen teknisesti niin, että sen voi toistaa vain jollakin tietyllä ohjelmistolla tai soittimella. Kopiosuojauksella pyritään estämään sisältöjen luvaton levitys, josta tekijä tai oikeudet tekijältä hankkinut taho ei saa itselleen kuuluvia tuloja. Kopiosuojauksesta keskusteltiin Terttu Lensun toimittamassa Radio 1:n Napit vastakkain - ohjelmassa helmikuussa.

Kestävä ansaintalogiikka on tietenkin digitaalisen sisältöteollisuuden elinehto - jollakin keinolla on varmistettava, että teosten tekijät - säveltäjät, käsikirjoittajat, ja esittäjät - muusikot, näyttelijät jne. saavat ansaitsemansa korvauksen taiteestaan.

Digimediaan ansaintalogiikat vielä hakusessa

Digitaalisen median liiketoimintamalleja haetaan kuumeisesti maailmalla. Ensimmäiset podcast-palvelut maailmalla ovat olleet ei-kaupallisia, mutta mainosrahoitteisia ja maksullisia sisältöjä on tarjolla laaja kirjo.

Kotimaiseen ja kansainväliseen podcast-valikoimaan voi helposti tutustua lataamalla koneelleen maksuttoman iTunes-ohjelman ja selaamalla sen podcast-hakemistoa.

Suosittuja podcast-hakemistoja ovat myös Podcast.net, Podcast Alley ja iPodder.org.

• Isien työt, lyhytelokuvia vuosilta 1936-39, Suomen Kulttuurirahasto
• HS.fi: Vintiltä kuuluu ääniä
• www.yle.fi/historiannakijat

Tuoreessa Journalismikritiikin vuosikirja 2006:ssa on blogeille omistettu osio, kahden artikkelin laajuinen “Blogi-puntari”. Se on hyvä lisä viime syksynä alkaneeseen laajempaan keskusteluun blogien, tai kuten Tampereen Yliopiston Journalismin tutkimusyksikön tutkija Esa Sirkkunen ehdottaa, vertaismedian merkityksestä suomalaisessa viestintäkulttuurin kentässä.

Media=blogin kirjoittajan, A-lehdissä kehitysjohtajana työskentelevän Matti Lintulahden artikkeli Tulevaisuuden journalismin jalanjäljillä on loppupäätelmissään maltillinen. ” — muutoksessa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että journalismin uudet muodot korvaisivat perinteisen median.” - - ” on kyse nykyisten journalististen työtapojen laajentamisesta koskemaan ja ymmärtämään - - laajempaa mediaekosysteemiä, jossa nykyiset journalistiset instituutiot ja ammattitoimittajat ovat edelleen erittäin keskeinen ja olennainen, mutta silti enää vain yksi osa” , Lintulahti kirjoittaa.

Kommenttipuheenvuorossa edelliseen (“Blogit ovat evoluutiota eivät revoluutiota”) tutkija Esa Sirkkunen kertaa netin historiaa ja toppuuttelee hypettymästä. Sirkkusen mukaan suomalaismedian kymmenvuotinen nettikokemus osoittaa, että kansalaiset eivät lopulta ole kovin viitseliäitä verkkokeskustelijoita, minkä vuoksi blogi-ilmiön huumassakaan ei kannattaisi liikaa laskea kansalaisten sisällöntuotannon varaan. Onhan niitä fanzineja monistettu kopiokoneilla ennenkin, ja ilman, että medialinkkakkeet siitä ovat sortuneet, muistuttelee Sirkkunen ajasta ennen world wide webiä.

Me YLEn bloggaajapioneerit täällä Blogitissa olemme kukin mukana omista yksilöllisistä ammatillisista motiiveistamme, mutten usko meneväni pahasti pieleen, jos yleistän motiiveihin sekoittuvan uteliaisuutta, kokeilemisen halua ja uutuuden viehätystä. Varmasti kaikilla kirjoittajilla on myös toive siitä, että tällä keinoin pääsisi uudenlaiseen lähempään tiiviimpään vuorovaikutukseen YLEn yleisöjen kanssa.

Tuohon viimeiseen viitaten ehdotus ja toive: tämän blogikirjoituksen lukija: jos et vielä ole tehnyt niin, näe rekisteröitymisen vaiva nyt, jotta voit jatkossa, sitten kun sellainen kirjoitus tulee eteen, jota tekee mieli ohimennen kommentoida, heti kirjoittaa ajatuksen siihen viestin alla olevaan kommenttilaatikkoon.

Ilman teidän kommenttejanne nämä blogit ovat ihan yhtä aneemisen yksisuuntaisia kuin mitkä tahansa tyhjyyteen huutelevat nettikolumnit. Luennoimiselle ja saarnaamiselle on omat aikansa ja paikkansa, mutta täällä olisi mahdollisuus olla kaksisuuntaisia. Itseäni kovasti kiinnostaisi, keitä on Tuijatäällähein lukijoiden joukossa. Tämä on nimenhuuto!