Pe 02.12.2005 @ 00:09admin

Podcasting ja sinä; Simo kommentoi

Podcasting-kommentteja Simolta julkaistavaksi blogissa luvan kanssa.

Luin sivun (Podcasting ja sinä?) ja siellä olleet kommentit. Podcastingiin hyvin mieltyneenä jaan tässä sekä satunnaisia että valikoituja ajatuksiani:

- omalle koneelle lataaminen ja kuunteleminen koska tahansa on
vähintään pari kertaluokkaa kätevämpää kuin radion avaaminen ja
sulkeminen, ohjelma-aikojen muistaminen tai kotona/autossa oleminen
tiettyyn aikaan. Kuuntelin säännöllisesti Yle Radio 1:stä aiemminkin,
mutta lähinnä autossa ja aamuisin, joskaan joka aamu ei ollut aina
mahdollista kuunnella Ykkösaamua. Nyt saankin sen työkoneelle ja voin
kuunnella uutiset ja päivän ajankohtaiset samalla, kunhan kerkeän
katsella työsähköpostit läpi yleensä joskus kello 09-12 välillä.
Kerrankin aivan loistava juttu!

- mp3-muotoinen ääni voittaa streamausviritykset mennen tullen.
Paitsi, että voin tallentaa ohjelman kotikoneelle, arkistoida sen tai
kopioida kannettavaan/toisiin koneisiin, voin kuunnella sitä juuri
_omalla_ lempisoitto-ohjelmallani, koska se ohjelma on ihan tavallinen
mp3-tiedosto, ilman mitään kikkailuja. Esimerkiksi minulla ei ole
yleensä ollut tarvetta asentaa RealAudio-soitinta tietokoneelleni,
koska RA-muodossa ei yleensä ole juuri mitään järkevää kuunneltavaa
internetissä, RA-soittimen käyttöliittymä on erilainen kuin
käyttämässäni mp3-soitto-ohjelmassa, siinä on ilmeisesti jotain
mainoksia (nykyisin tai ollut jossakin vaiheessa), vapaan ja avoimen
lähdekoodin RA-soitto-ohjelmaa ei ole olemassa eikä RA-streameja voi
pääsääntöisesti tallentaa omalle koneelle.

- olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen miettinyt
radioviritinkortin hankkimista tietokoneelleni, että voisin tallentaa
ajastetusti hyviä ohjelmia mp3-muodossa levylle myöhempää kuuntelua
varten. En ilmeisesti ole kuitenkaan tarpeeksi nörtti, koska se on
tuntunut kohtuuttomalta vaivalta siihen nähden, etten muuten kuule
kaikkia mielenkiintoisia ohjelmia. Podcasting osuu tässä mielessä
_tismalleen_ oikeaan markkinarakoon.

- podcastingilla on potentiaalia olla suuri muutos, mutta se muutos ei
varsinaisesti liity podcasting-tekniikkaan. mp3-tiedostoja on jaeltu
epävirallisesti verkossa kymmenen vuotta, mutta aiemmin mediayhtiöt
eivät ole olleet halukkaita jakelemaan omaa sisältöään muodossa, jonka
voi imuroida omalle koneelleen ja jonka kopiointi on yksityiseen
käyttöön¹ rajoittamatonta. Sanoisin, että tämä on sitä paljon puhuttua
internet- ja tietoyhteiskuntaa parhaimmillaan: digitaalisen median
pääasiallinen ero kaikkiin muihin esitystapoihin kun on se, että
kopion ottaminen ei maksa yhtään mitään. Jos aavistellaan, että
media-alalle tulossa on muutoksia, niin suurin niistä tulee liittymään
tähän verkoille ja digitaalisuudelle ominaiseen piirteeseen.
Ironisesti kyllä, tähän asti näitä kopiointirajoituksia on
mediayhtiöissä pikemminkin yritetty keinotekoisesti luoda, mutta
podcasting-ajatusmaailma on ilmeisesti raottanut hiukan portteja. Jos
ne saadaan tarpeeksi auki, niin jonkinlaisen digitaalisen
vallankumouksen havinaa on selvästi havaittavissa, vaikka tätä eivät
taida muut kuin umpinörtit vielä sisäistää. Spekuloisin jopa, että
tulevaisuudessa vapaa digitaalinen jakelu olisi paljon merkittävämpi
vallankumous kuin miltä digitelevisio tällä hetkellä vaikuttaa.
Erityisesti Yleisradion kaltaiselle non-profit -yhtiölle (tai no, näin
sen ainakin pitäisi mennä...) oman tuotannon vapaa jakaminen vain
edistää yhtiön yleissivistävää roolia, kun kansalaiset voivat käyttää
hyödyksi uutta ja joustavampaa jakelukanavaa.

¹) Ylen teostovapaan (=eli Ylen omankaan) podcasting-materiaalin
edelleenlevitys ja muokkaushan ei liene nykyisin laillista, mutta
ideaalitilanteessa kyseiset podcasting-ohjelmat voisi toki
"lisensoida" niinkin, että niitä saisi ei-kaupallisiin tarkoituksiin
levittää eteenpäin. Näin esimerkiksi Creative Commons
Attribution-ShareAlike-NonCommercial -lisenssin alaisena: en keksi,
miten Yle voisi esimerkiksi sen takia menettää rahaa. Joku kaupallinen
taho nimenomaan voisikin, mutta ei Yle.

- kaikille drm-ratkaisuille sanon suoraan jyrkän EI:n. Minä haluan
kopioida, yhdistää, arkistoida, tallentaa, jopa muokata imuroimiani
ohjelmia _omaan_ käyttööni. Tämä on sitä yksityistä käyttöä tai "fair
use"-käyttöä, joka on minun oikeuteni ja jonka takia podcasting on
tällä hetkellä hyvin joustava vaihtoehto. Yleisesti tuettu
tiedostomuoto ilman mitään rajoituksia takaa sen, että kuuntelen missä
vain ja miten vain -- vaikka vuonna 2020! Voin vaikka enkoodata
mp3-ohjelmat ogg- tai flac-muotoon, jolloin ohjelmat ovat täysin minun
kontrollissani, vapaassa muodossa ja arkistoitavissa itselleni. Lienen
epätyypillinen "kuluttaja", mutta en tule ostamaan drm-tietokonetta,
kallista drm-käyttöjärjestelmää, drm-puhelinta tai drm-ipodia vain,
jotta voisin jatkossa kuunnella drm-podcasting-ohjelmia. Sitten
ohjelmat saavat taas jäädä pois, jos siihen joskus mennään. Vrt.
edellinen kappale digitaalisesta vallankumouksesta ja keinotekoisista
kopiorajoituksista.

- joidenkin sivulla olleiden kommenttien mainitsema Ogg Vorbis-muoto
olisi ideologisesti parempi, mutta en jaksa toivoa sitä itse. Ogg ei
ole mielestäni olennaisimpia asioita juuri tällä hetkellä. Vapaat ja
ilmaiset mp3-soitinohjelmatkin ovat täysin luvallisia, vaikka
mp3-_pakkaus_ onkin Fraunhofer-instituutin patentoitu menetelmä.

- en jaksa uskoa video-iPodiin, mutta Ylen omien (eli siis niiden,
joiden tekijänoikeudenhaltija on Yle) dokumenttien ja
ajankohtaisohjelmien jakelu verkossa esimerkiksi mp4/divx-muodossa
BitTorrent-verkon kautta olisi sitä tulevaisuuden teknologiaa. Sehän
on sama kuin video-podcasting. Internetin kaistanleveys sen kun
kasvaa, ja "mitä vain haluan, milloin vain haluan"-tyyppinen
hajautettu ja käyttäjälähtöinen (=on demand) jakelukanava on selkeästi
digi-tv:lle ominaista broadcasting-tekniikkaa joustavampi, kunhan
videon siirto verkossa on pian arkipäivän realismia.

- musiikkia ei podcasting-jakeluun tarvittane, sitä voi halutessaan
ostaa kaupasta. Tosin RSO:n konsertteja voisi olla kiva imuroida (ne
soivat "hiukan" paremmin kotistereoilla kuin auto- tai kelloradiosta
kohinaisesta kaiuttimesta..), ja suuri osa klassisesta musiikista on
lisäksi tekijänoikeusmielessä "vapaata riistaa". Jakoihan BBC:kin tänä
vuonna mm. sarjan esittämiään Beethovenin sinfonioita mp3-muodossa
internetiin.

Toivomuksia:

- jos vielä jossain vaiheessa saisi yhden podcasting-feedin, jossa
olisi listattu kaikki Ylen podcasting-ohjelmat, niin se olisi kätevää
(ei tarvitsisi erikseen etsiä ja imuroida ei ohjelmien feedejä).
Hyvällä podcasting-imurointiohjelmalla voi luonnollisesti valita
feed(e)istä haluamansa ohjelmat, ettei tietokoneen kiintolevy täyty
koko tarjonnasta.

- jos vielä jossain vaiheessa saisi lähes kaikki säännöllisesti
lähettävät ajankohtais-, keskustelu-, kulttuuri-, uutis- ja muut
ei-musiikkiohjelmat podcastingina, niin voisin tehdä "oikeasta"
radiostani verkonpainon. (Tämä mielipide on peräisin siitä
rajoitetusta lähtökohdasta, että mielestäni vain Yle Radio 1:ltä tulee
oikeasti merkityksellisiä radio-ohjelmia ja kuuntelen siksi vain ja
ainoastaan kyseistä kanavaa, kun kuuntelen radiota.) Ylehän arkistoi
kaikki lähettämänsä ohjelmat joka tapauksessa: tämähän vain
tarkoittaisi, että Ylen digitaalinen arkisto olisi kaikkien saatavilla
kaiken aikaa.

* * *

Vaikka en kommentoinut suoraan blogiin, niin saatte kyllä halutessanne
julkaista sellaisenaan tämän sähköpostin tai lainauksia siitä
sivuillanne, kunhan vain ette paljasta sähköpostiosoitettani
roskapostittajien harvester-boteille.

t: Simo

To 01.12.2005 @ 09:36admin

Kekseliäimmät joulukalenterit?

Svenska YLEn Buu-Klubbenin joulukalenteri ei petä tänäkään vuonna. Ykkösluukusta löytyy vauhdikas laskettelupeli. Kakkosluukusta taas ... a-a aa-aa, inte ännu.
[inline:1]

Positiivareiden Joulukalenterin ykkösluukku tuoksuu kesäiselle nurmikolle. Kaunis toteutus kolmella kielellä. Verkkoliiketoimintamielessä kekseliäs joulukalenteri on Jani Hyytiäisen Joulukalenteri.org, jonka ykkösluukun on sponsoroinut Kasvinsuojeluseura ry. Ykkösluukun kaupallisissa tiedotteissa markkinoidaan laminointilaitetta ja puuleluja ja sponsorin kilpailuun osallistumalla voi voittaa Suomen Kasvit -CD-rompun.

Missä te aiotte piipahdella luukkuja aukomassa? Linkit ovat tervetulleita kommentteihin!

Muita kivoja joulukalentereita

Ti 29.11.2005 @ 10:34admin

Hit and run - kirjoittelu vs. bloggaus

Muutamat bloggaajat ovat säälitelleet tai moitiskelleet Hesarin ulkomaan toimittaja Leo Puginia ymmärtämättömäksi, kun tämä eilisessä lehdessä kirjoitti, ettei halua alkaa pitää blogia ja ettei siitä kukaan voisi olla edes kiinnostunut.

Joidenkin innokkaimpien blogiformaatin puolestapuhujien mukaan se on ainoa kestävä journalismin muoto tulevaisuudessa. Tässä ajattelussa blogiformaatin ytimessä on nähdekseni kaksi asiaa - aikajänne, eli kirjoitusten muodostama ajallinen ketju, ja dialogi, kommentointisuhde lukijoihin.

Joidenkin yhtä innokkaiden mielestä ammattitoimittajilla ei ole mitään asiaa blogikulttuuriin, pysykööt omissa tiedotusvälineissään ja antakoot harrastelijakirjoittajien pitää blogi-muoto omanaan.

En ole kovin monessa paikassa törmännyt siihen asiaan, joka minusta paistaa Puginin kommenttikirjoituksesta Hesarissa aika hyvin läpi: journalistin ammatti ei luontojaan anna eväitä dialogin käymiseen. Journalistin duunihan on selvittää joku asia, kirjoittaa siitä juttu parhaan kykynsä mukaan, ja siirtyä sitten seuraavan jutun pariin. Hit and run. Ei ajankohtaisjournalismin tuotantoprosessissa, jos näin teollinen termi tässä sallitaan, ole mitoitettu työaikaa keskustelijaksi heittäytymiseen, eikä toimittajan perinteinen ammattikuva sellaiseen noin vaan veny.

Pitäisikö venyä, se on sitten työnjohdollinen asia, ja liittyy kunkin tiedotusälineen laajempiin strategisiin tavoiteisiin ja siihen, mihin kukin tiedotusväline haluaa yleisönsä silmissä asemoitua.

Ma 28.11.2005 @ 20:39admin

Sukkeluudet ja johanmäänäässensilloinsanoinnit

Presidenttiehdokas Sauli Niinistö kirjoitti perjantaina blogissaan Uutisvuoto-ohjelman nauhoitusten jälkeisistä tunnelmista: "Nauhoituksen jälkeen lähdemme kohti Kuopiota. Lentokoneessa mieleen tulevat kaikki sukkeluudet, jotka jäivät ohjelmassa sanomatta."

Ettei nyt ollut kalajuttu? (Juu oli sellainen ainakin puoltoistametrinen sukkeluus, mutta kun nauhoitus päättyi jo niin pääsi karkuun.. ) Sauli hei, olisit kirjoittanut ne sukkeluudet blogiisi. Me odotamme, ja lupaamme nauraa.

Ei sen puoleen, olotila on tuttu yhdelle jos toiselle. Ehkäpä blogilistalle voitaisi perustaa ihan oma blogikategoriansa jälkijunassa keksityille sukkeluuksille? Ja kun sille päälle ruvetaan, perustetaan myös se "sanokaamunsanoneen" - kategoria, jonne voisi käydä ilmoittamassa kaikki ne muuten dokumentoimatta jäävät arkipäivän viisaudet, joihin tulevaisuudessa haluaa vedota. (Johanmäänäässensillonsanoin...)

Ma 28.11.2005 @ 07:47admin

Arkki vie aikamatkalle tulevaisuuteen

"Tallinna, Eestin pääkaupunki, se sijatsee vain noin neljän tunnin laivamatkan päässä meidän omasta pääkaupungistamme Helsingistä ja pääseepä tänne jo puolessa tunnissakin lentokoneella," selostaa Markus Rautio Yleisradion ensimmäisessä ulkomaan reportaasissa.

".. ja kun tulemme meidän uudenaikaisesta pääkaupungistamme tänne Tallinnaan, niin kohtaa meitä aivan päinvastainen näky, näky, jota emme omassa kaupungissamme missään näe. Tarkoitan juuri nimenomaan tätä vanhaa Tallinnnaa, joka meitä kiinnostaa aivan erikoisesti.

Markus Rautio jatkaa YLE Arkin Matkailua maapallolla - sarjassa julkaistussa reportaasissa kertomalla olleensa Tallinnassa reportaasimatkalla jo kuusi vuotta sitten, mistä kaupunki on jo tavattomasti muuttunut, keskikaupungille noussut uusia taloja aivan tuhkatiheään.

Sykähdyttävä elämys oli myös kuunnella Kaukoidän matkan selostusta mp3-soittimesta töihin kävellessä viime viikolla (Paavo Noposen ja Enzio Sevonin olympiamatka Tokion kesäolympialaisiin vuonna 1964)

Vuosikymmenten aikana suomalainen puheenparsi on sentään joltisestikin muuttunut. Mutta ihminen, odotuksineen, taitoineen ihastella ja hämmästellä ja kertoa omista ajatuksistaan ja maailmastaan, ei ehkä niinkään.

Mitä ovat ne ohjelmat, joita tulevat sukupolvet kuuntelevat ja katsovat virnistellen, kertomuksina tästä ajasta? Miltä silloin kuulostaa vaikkapa, kun Eve Mantu ja Kalle Haatanen keskustelevat ihmisenä olemisesta ja ikuisista kysymyksistä kierrätyskeskuksen sohvalla (mp3)?

Historiallisia ohjelmia kuuntelemalla voi ottaa heilahdusvauhtia ja lähteä omalle päänsisäiselle aikamatkalle muutama vuosikymmen eteenpäin.

Haikeutta ja nostalgiaa, tunne omasta pienuudesta, vähän kuin katsoisi tähtitaivaalle. Perspektiiviä. Auttaa hiljentymään, jos ympärillä hössötys yltyy.

La 26.11.2005 @ 13:42admin

Jotta löytäisimme toisemme

Kuuntelin aamupäivällä Antti Vilpposen podcasteja ja kävin antamassa palautettakin. Juuri gradunsa valmiiksi saanut Vilpponen on hyvä esimerkki aktiivisesta ja huippumedialukutaitoisesta kansalaisesta, jotka tulevat rakentamaan vuoden 2039 Suomea.

Ai minkä 2039:n?

2039 on vuosi, jolloin itse olen ajatellut jäädä eläkkeelle kuusikymppisenä. Saapa nähdä, kuinka käy. Kenties meille työuupumuksen keksineille ei tarjota eläkettä ollenkaan? Duunia, duunia, kunnes kuolo korjaa?

No, eipä olla pessimistejä. Syntymävuotenani ihminen käveli kuussa. Kenties meille nettimurroksen sukupolville on kuussa mukava retirement home, jonne voimme vetäytyä nautiskelemaan joutilaisuudesta ja katsomaan loputtomia dvd-uusintoja Olipa kerran ihminen - ja McGyver-sarjoista?

Mistä aloitinkaan? Niin. Siinä, missä aiempien sukupolvien mediakäyttö pohjautui lehtitilauksiin, nykytapa on luoda kahdenkeskisiä vuorovaikutussuhteita. Tätä pohdin myös kommentissani Matti Lintulahden Media=blogiin.

To 24.11.2005 @ 23:15admin

Joulun tarinat talteen

Pienenä siskon kanssa tehtiin mummulle ja papalle joululahjaksi tarinakirja. Kirjoitettiin vihko täyteen juttuja ja piirrettiin kuvitus. Se on tallessa vieläkin.

[inline:1]

Nyt kun tietokoneissa alkaa olla kaikenlaisia editori - ja koosto-ohjelmia käyttöjärjestelmän mukana, olisi kai pikku tonttujen mahdollista koostaa paljon hienompia ja monimutkaisempia multimediajouluesityksiä. Jos siis isovanhemmat osaavat ne myös aukaista, ja mikseivät osaisi, jos pikku tontut näyttävät, kuinka.

Samaa lääkettä voisi kokeilla myös isovanhempiin. Istuttaa heidät mukavasti sohvaan ja osoittaa mikrofonilla kohti, kysyä, miten joulua silloin tehtiin silloin, kun mummu oli pieni. Jutut voisivat yllättää.

Penninvenyttäjän joulu - blogissa on mm. suunniteltu joulukirjeiden kirjoittamista ja valmistettu koristeita kuivatuista sitrushedelmän viipaleista.

To 24.11.2005 @ 07:17admin

Presidenttiehdokas tunnustautuu digiavuttomaksi

Pitämällä omaa blogia presidenttiehdokkaat tulevat yllättävän lähelle. Etäinen pääministerikin on tavallisen tumpelo matti, kun pitäisi ottaa haltuun digitaalista kodintekniikkaa.

Vanhanen kirjoitti eilen, että tarve atk-talkkareihin kasvaa. Vanhasen mukaan tarvittaisiin "huoltomiehiä", jotka osaavat antaa tietokoneen käytön tukea, asentaa ja päivittää digiboxeja, saada eri vempaimet toimimaan samalla kaukosäätimellä ja muuta sellaista. Presidenttiehdokas on tietoyhteiskuntaneuvoston puheenjohtajana pannut merkille, että digiavun tarve kasvaa tekniikan yleistyessä kotitalouksissa.

Vanhanen kertoo blogissaan ongelmistaan digiboxin kanssa: "Minulla on digiboxin kanssa ongelma, että Ylen kanavilla tekstitys ei näy. Joku sanoi, että laatikko pitää päivittää??? Jep. Tekstit on puuttuneet vuoden eikä se ainakaan itse ole itseään päivittänyt."

Jep jep. YLE käyttää digi-tv:n mahdollistamaa tapaa liittää tekstitys kuvaan valinnaisena elementtinä. Suomeen vain tuodaan kaiken maailman bokseja, jotka eivät tue tätä standardiominaisuutta. Mitäköhän kodinkonekauppiaat sanoisivat siitä, että vaadittaisi, että kaikkiin niihin bokseihin, jotka eivät tue tekstitystä oikealla tavalla, lyötäisiin tarra "viallinen tuote"? Olisi tylsää takapakkia palata menneeseen maailmaan ja polttaa tekstitysteksti itse kuvaan. Digi-TV-infosivulla tekstityksestä ei asiasta näköjään kerrota näin suorin sanoin.

Matti Vanhasen puheenjohtamassa Tietoyhteiskuntaneuvostossa on tiemmä tartuttu journalismin päivillä esille tulleeseen ehdotukseen kotitalousvähennyksen saamisesta kattamaan myös kodin digiapu.

Olisiko siinä ideaa? Työministeriön Kari Niilolan, Mikko Valtakarin ja Ilkka Kuosan keväinen Työpoliittinen raportti "Kysyntälähtöinen työllistäminen ja kotitalousvähennys" (pdf) petaa asiaa sopivasti:

"Kotitalousvähennys on kuitenkin tämän tutkimuksen perusteella osoittautunut työllisyyden hoidon näkökulmasta toimivaksi ja vaikutuksiltaan kasvavaksi järjestelmäksi. Järjestelmää tulisi kuitenkin edelleen kehittää tavalla, joka kasvattaisi remontointipalveluiden ohella myös muiden palveluiden kysyntää. Eräs tapa tähän pääsemiseksi on, että kotitalousvähennysoikeus laajennetaan koskemaan nykyistä useampia palvelumuotoja."

Nykymuodossaan kotitalousvähennys ei vielä taivu digitalkkarin palkan maksuun: "Vähennykseen oikeuttavaa asunnon kunnossapitotyötä ei ole kodin koneiden ja laitteiden asennus, korjaus- ja huoltotyö."

Tutkimuksen mukaan vähennykseen oikeuttavaa kotitaloustyötä on kodin hoito kuten ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, silitys, muu vaatteiden huolto, kaupassa käynti, pihan hoito kuten nurmikon ja pensasaidan leikkaus, piha-alueen auraus sekä muu pihan puhtaana pito. Vähennykseen oikeuttavaa kotitaloustyötä ei ole suunnittelutyöt eikä esimerkiksi huonekalujen verhoilu.

Tutkimuksen kotitalouskyselyn mukaan siivouspalveluita osti vuonna 2003 25-30 %, remontointia n. 70 %, piha- ja puutarhatöitä 5-10 % sekä hoivapalveluita ja lastenhoitoa 5-10 % vähennystä hyödyntäneistä kotitalouksista. Kaikkiaan palveluita ostettiin vuonna 2003 yhteensä n. 260 miljoonalla eurolla.

Raportti on varsin mielenkiintoista luettavaa:

"Kotitaloustyö voidaan määritellä toiminnaksi, jota harjoitetaan kodiksi sanotuksi tilassa, ja jota eläminen kodissa aiheuttaa (Hallman, Kotitaloustyö ja sen.., 1998). Eräs mahdollisuus erotella kotityö kotona oleskelusta on ajatella, että mikäli voi palkata jonkun toisen tekemään kyseisen työn, se on kotitaloudessa tehtävää työtä. Kotitalouksien itsensä tekemällä työllä ei ole hintaa. Tästä syystä se ei ole mukana kansantulolaskelmissa. Mikäli kotitalouksien tekemällä työlle määritettäisiin markkinoiden mukainen hinta, kotitalouksissa tehty olisi kansantalouden kirjanpidossa suurin yksittäinen erä. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksessa kotitalous- ja huoltotyöhön luetaan kuuluviksi seuraavat tehtävät (Ajankäyttötutkimus, tilastokeskus 2000): Ruuan valmistaminen, leipominen ja säilöminen, astianpesu, siivous, pyykinpesu ja silitys, vaatteiden valmistaminen, vaatehuolto, lämmitys ja vesihuolto, korjaus- ja rakennustyö, pihan ja eläinten hoito, kulkuneuvojen korjaus ja huolto, perheenjäsenten auttaminen, muu kotityö sekä kotitöihin liittyvät matkat."

Nyt vain hommiin, Katrina ja kumppanit!

Sivut

Aalto

  • Ylen Toimintaympäristön ja sosiaalisen median päällikkö Tuija Aalto kirjoittaa blogissaan median toimintaympäristöön ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Muualla webissä:  Google+, Slideshare, Twitter, Facebook, LinkedIn.

Blogiarkisto

2011

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2009

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2007

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2006

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2005

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu