Olet kauppatavaraa. Kaikki, mitä verkossa teet, tallentuu ja välittyy tietoa kerääville palveluntarjoajille. Ilmaiset blogialustat, videoiden jakaminen, valokuvagalleriat, verkostopalvelut eivät ole sittenkään aivan ilmaisia. Maksamme niistä datalla, muistuttaa toimittaja, tutkija Aleks Krotoski BBC:n Virtuaalivallankumous-tiededokumentissa.
Tähän asti isoissakin organisaatioissa sosiaalisen median onnistumiset ovat olleet yksittäisen ihmisen aktiivisuuden ansiota, havaitsivat Antti Isokangas ja Petteri Kankkunen EVAn tilaamaa Suora yhteys -raporttia varten tekemissään haastatteluissa.
Heidän mukaansa sosiaalinen media on hyvää vauhtia siirtymässä organisaatioiden strategiakeskusteluun.
Tekijät taustoittavat raporttia Mediaattori -podcastin jaksossa 2.5.
Työntekijöiden huono kirjoitustaito haittaa organisaatioiden luontevaa verkkoläsnäoloa. Ilmeisesti monissa työpaikoissa ei voida mennä nettiin siksi, ettei firmasta löydy nopeasti ja sujuvasti itseään kirjallisesti ilmaisevia asiantuntijoita, Isokangas ja Kankkunen ällistelevät.
Kirjoittaminen vaatii kykyä ilmaista ajatuksiaan selkeästi. Luulisi, että tänä sähköpostin ja muistioiden aikana työpaikoilla huolehdittaisi kirjallisen viestinnän osaamisesta - ainakin sosiaalisen median tulo osaksi normaalia työntekemistä lisää paineita.
Suora yhteys-raportin tekijöiden videohaastattelussa Mikko Hyppönen F-Securesta kertoo, kuinka hänen yrityksensä päätti kokeilla kuuden kuukauden ajan, saadaanko Twitteristä näkyvyyttä kansainvälisessä lehdistössä. Kokeilun tulos: saatiin, ja käyttö vakiintui.
Isokankaan ja Kankkusen raportti julkistetaan torstaina 5.5. ja on silloin ladattavissa EVAn sivuilla PDF-muodossa.
Minua koskevan tiedon pitäisi olla minun omaisuuttani, tai ainakin minun käytettävissäni.
Oman datan omistamiseen herätään, kun tietoisuus meistä eri tahoilla kerättävästä digitaalisesta datasta kasvaa. Isossa-Britanniassa on tässä kuussa käynnistynyt mydata -hanke, joka tähtää kuluttajan vallan kasvattamiseen, kertovat Guardian ja New York Times: Consumers to have access to personal marketing data held by businesses ja Show Us the Data. (It’s Ours, After All.)
Ylellä pidettiin tänään "datakansalainen"-keskustelutilaisuus, jossa oman datan avaamisen ideasta kiinnostuneet toimijat vaihtoivat ajatuksia ja keräsivät kontakteja mahdollisia yhteisiä kokeiluja varten.
Idean ollessa alkuvaiheessaan tunnistettiin paljon tehtävää ainakin teknologian, sopimuskäytännön luomisen ja ideasta viestimisen alueilla.
Pohdittiin, olisiko mahdollista luoda dataluovutuksiin perustuva sarja tai kunniamaininta Apps4Finland 2012 -kisaan.
Linkit:
Aiheesta aiemmin:
Eilinen Ajankohtaisen kakkosen netti-ilta (osa 1) (osa 2) synnytti odotetusti paljon keskustelua heti ohjelman aikana. Perinteisen formaatin mukaisesti ohjelmaan sai lähettää tekstiviestejä, ja niitä julkaistiin ruudulla. Ohjelman ylimääräinen vuorovaikutteinen kerros oli mahdollista kytkeä päälle teksti-television sivusta 398. Teksti-tv:n toimitus julkaisi ohjelman kuluessa 700 Twitter-viestiä.
Twitterin käyttäjät keskustelivat keskenään vilkkaasti. Suurelle yleisölle suunnatun ohjelman sisältö ja muoto eivät heitä aivan tyydyttäneet. Kootakseni aiheesta intohimoisesti kiinnostuneiden edelläkävijäyleisöjen ehdotuksia yhteen perustin Muistion, jota jaoin Twitterissä ja Facebookissa linkinlyhentäjän avulla siistityllä osoitteella bit.ly/neuvot.
Twitter-keskusteluissa aiheelle tavallista netin käyttäjää syvemmin omistautuneet saattoivat solmia uusia suhteita toisiinsa ja käydä omaa keskustelua valtavirran vieressä.
Some-kerroksen etuna oli myös ohjelman saavutettavuuden parantuminen : "Mukavaa, että kuuro vaimonikin pysyy kärryillä seuraamalla pelkästään #A2ilta -htagin tweettejä. hyvä (So)Me!", päivitti Roni Laukkarinen illan aikana.
Twitter-pöhinä #A2ilta -tunnisteella toi TV-ohjelman myös televisiota seuraamattomien ulottuville:
"Kiitos kaikille twiittaajille, pitääpä joskus toistekin olla katsomatta telkkaria näin", virnisti Marko Salonen viestissään.
Monelle teksti-television sivun 398 Twitter-virtaan pääsy oli sykähdyttävä kokemus kahden sekunnin kuuluisuudesta: "Minunkin tweetini näkyi ruudulla. Andy Warholin 15 minuuttia on supistunut kahteen sekuntiin", Jyrki Ollinen totesi.
Yhä useammin käyttämäsi internet-selain tietää, missä olet. Esimerkiksi kännykkäsi Flickr-valokuva-albumisovelluksella voi katsella lähellä otettuja kuvia. Layar ja Wikitude -sovellukset ovat erityisiä sijantiin perustuvia tapoja selailla maailman digitaalista kerrosta.
Lisätty todellisuus (augmented reality) on fyysiseen todellisuuteen linkittyvää digitaalista informaatiota. Se on julkaistu sijainnin perusteella palveluun, jossa se esitetään palvelun käyttäjälle. Käyttötapoja on tee-se-itse-turistikierroksista kriisiviestintään. Ihmiset voivat tuottaa paikkatietoja hyödyntävää sisältöä verkkoon lukemattoilla sovelluksilla EveryTrailista Ushahidiin.
Lisätyn todellisuuden palvelujen käyttämisen etu tavalliseen mobiili-internet-selaamiseen on juuri tilanteen mukaisen lisätiedon saaminen liikkuvassa käytössä.
Kulttuuriperinnön säilyttäjäorganisaatiot kuten historialliset seurat ja museot pyrkivät tekemään kokoelmiaan löydettäviksi myös paikkatiedon perusteella lisätäkseen ihmisten mahdollisuutta törmätä sisältöihin sattumalta ja tehostaakseen tiedon vaikuttavuutta.
Pedagogisesti lisätyn todellisuuden palvelujen tarjoaminen liittyy käsitykseen, että paikan päällä (in situ) oppiminen on tehokkainta, selvittää Kim Griggs Oregonin osavaltion yliopiston "Beaver Tracks" -mobiiliprojektista artikkelissa Geotagging Digital Collections: Beaver Tracks Mobile Project.
Edelläkävijöitä uuden teknologian omaksumisessa ovat Griggsin mukaan esimerkiksi:
Lisätty informaatio voi olla saavutettavissa paitsi paikkatiedon perusteella, myös itse ympäristöön sijoittuvien linkkien avulla. Tällaisia linkkejä voivat olla painetussa mediassa viivakoodit (ks. esim. UpCode ja laajemmin kansainvälisesti QR-koodit). On olemassa jo myös ainakin prototyyppejä hahmontunnistukseen perustuvista sovelluksista, jotka pystyvät tunnistamaan sijantinsa ja suuntansa tuella maantieteelliset kohteet kuten rakennukset ja esittämään niihin liittyvää lisätietoa.
Vielä näistä omaksi lajikseen erottuva lisätyn todellisuuden tyyppi on "geososiaalinen verkostoituminen". Sitä edustavat Foursquaren ja Gowallan kaltaiset check-in-sovellukset, joissa jätetään käyntitietoja ja omia merkintöjä paikkoihin.
Uusimpana paikkatietoisen netin käytön alueena Suomessa tuli käyttöön Facebookin paikat viime kuussa. Nyt mobiililaitteella Facebookia käyttävä voi merkitä itsensä läsnäolevaksi paikkaan, jossa on, ja nähdä, keitä muita tuttuja on merkinnyt itsensä paikalle.
Yrityksille ja palveluntarjoajille näistä lisätyn todellisuuden sovelluksista avautuu mahdollisuus tarjota kanta-asiakasetuja palvelupisteissä useimmin poikkeaville.
Katso myös aikaisemmat kirjoitukseni paikkatiedoista ja mediakäytön kerroksellisuudesta
"Minä omistan omat tietoni. Kaikki rekisterit, joissa on henkilötietojani, ovat saatavillani. Kaikki data, mikä koskee minua, on käytettävissäni ja halutessani jaettavissani tahoille, joihin luotan. Minulla on käytettävissäni valikoima erilaisia työkaluja - niin ilmaisia kuin maksullisiakin - oman elämäni tietovirtojen seuraamiseen ja jatkojalostamiseen. Voin laatia henkilökohtaisen reaaliaikaisen sosiaalisen vuorovaikutuskartan, terveystietoseurannan, ostos- ja kulutuskartan ja niin edelleen; "koko perheen ohjauspaneelin"." Näin visioitiin Sitran järjestämässä Suomi verkossa - aivoriihessä pari vuotta sitten.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana on Suomessakin noussut kiinnostus avoimen datan tarjoamiseen ja hyödyntämiseen. Avoin data - hankkeet kohdistuvat julkisiin tietovarantoihin. Yksityisten digitaalisten tietovarantojen hankkimisesta laajempaan käyttöön on olemassa vasta ensimmäisiä esimerkkejä: esimerkiksi henkilön omaa taloustietoa hyödyntävä Balancion.
Harri Juntunen Hub Helsingistä ja Twinspark Oy:stä ja avoimen datan projektien parissa toimiva tutkija Petri Kola Aalto yliopistosta ja Forum Virium Helsingistä ovat kiinnostuneet kehittämään "datakansalaisen" konseptia. Millaisen "oman elämänsä tilannekuvan" kansalainen voisi saatavilla olevan datan perusteella muodostaa? Kuka olisi halukas ilmoittautumaan datan luovuttajaksi konseptin testaamista varten? Mitä ajatuksia tämän blogin lukijoissa idea datakansalaisuudesta herättää?
Lisäys 22.3.: Harri Juntusen vieraskynäkirjoitus aiheesta Aikaleima-blogissa
Facebook toi Suomeen sosiaalisen kellokortin. Yhä useampi kaveri alkaa ilmoittautua työpaikalleen kännykän Facebookin paikka -toiminnon avulla. 
Paikkatiedoilla on leikitty Suomessa ennen Facebookia jo esimerkiksi Foursquarella, jossa kussakin paikassa useimmin läsnäolevaksi ilmoittautuva voi päästä pormestariksi.
Ehkäpä Facebook-kellokorttia käytetään jatkossa entistä hienosyisempään henkilöbrändäykseen: kuka viestittää olevansa työpaikalla ensimmäisenä kukonlaulun aikaan, kuka taas flaneeraa paikalle puoliltapäivin tehtyään aamun kotoaan etänä.
Harmi, että FB ei ota vastaan poistumisilmoituksia: jos raataa ylitöitä myöhään, tästä täytyy edelleen valitella statuspäivityksessä.
Oletko suhteellisen uusi toimija sosiaalisissa verkostoissa? Vai onko toimintasi vakiintunut ja rutiinit tuttuja, tiedät, millaisin panoksin saat aikaan mitäkin? Tai oletko kenties jo vetäytymässä pois jostain verkostosta ja pohdit, miten tekisit sen mahdollisimman tyylikkäästi?
Verkkopersoonan luominen, ylläpito ja feidaaminen vaativat erilaisia toimia. Kun laskee uuden verkkoidentiteetin perustamiskustannuksia, kannattaa ottaa huomioon kaikki sellainen "näkymätön" alkutyö kuin uusien kontaktien kerääminen ja vastavuoroisten suhteiden luominen.
Verkkopalveluilla on elinkaarensa - MySpacen ja IRC-Gallerian kulta-ajat lienevät takanapäin, LinkedIn vaikuttaa suhteellisen vakiintuneelta. YouTube kasvaa yhä ottaa uutta roolia myös hakukoneena. Facebook on massiivinen ja yhä kasvussa. Twitter on uusi, vielä "pieni" toimija, mutta kova nousija.
Kun pohdit omia kanavavalintojasi verkossa, poimi käyttämiesi palvelujen joukkoon elinkaaren eri vaiheissa olevia tuotteita. Älä jätä kaikkea verkkoläsnäoloasi ja -toimintaasi yhden palvelun varaan.
Kun verkosto on saavuttanut sopivan mittakaavan, aktiivisesta laajentamisesta vapautuu aikaa muuhun tavoitteelliseen toimintaan. Tällöin rutiinit ovat joutuisia, ja päästään ihannetilanteessa sellaiseen flow-työskentelyyn, että some siivittää työtä, ja antaa jopa enemmän kuin vaatii.
Ylläpitävässä vaiheessa tietää suunnilleen, millaisia tuloksia voi saada aikaan minkäkinlaisella panostuksella. On tuntuma omasta "vaikuttavuudesta" - realistinen käsitys siitä, millaisia ihmisiä pystyy tavoittamaan minkäkinlaisin toimenpitein.
Vetäytyminenkin on hyvä tehdä suunnitelmallisesti ja pitää huolta siitä, että arvokas verkosto - vähintäänkin sen itselle tärkein ydin - pysyy yhteyksissä silloinkin, kun oma huomio kiinnittyy uusiin asioihin.
Organisaatioiden verkkotoiminta on todennäköisesti ailahtelevampaa kuin se, mihin pystyt itse panostamaan. Organisaatiot uudistavat strategioitaan ja terävöittävät fokuksiaan - lopettavat vanhoja projekteja ja aloittavat uusia.
Omaa ammatillista verkkopresenssia ei kannata sitoa tähän muutosmyllyyn.
Kun pitää oman ammatillisen verkkoidentiteetin itsellään irti kulloisenkin työprojektin verkkoulottuvuuksista, ne voivat elää itsenäisiä elinkaarivaiheitaan.
Ylen ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalisen median koulutusohjelman neljäs kurssi, Soma4, on käynnistynyt.
Yhteisöllinen toiminta verkossa muuttaa media-alan toimintaympäristöä rajusti. Sosiaalisen median suositteluihin mukaan pääseminen on tulevaisuudessa mediasisältöjen julkaisijalle eloonjäämisen edellytys.
Sosiaalinen media tuo mahdollisuuksia avata journalistista prosessia ja ottaa yleisöt mukaan sisältöjen tekemiseen. Toimittajista on tultava toimijoita verkossa. Miten? Tule kehittämään osaamistasi Ylen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun SOMAkoulutukseen. Kevään SOMAkoulutus käynnistyy 22.2.2011.
Kurssille otetaan 20 osallistujaa, joista 10 Ylestä. Koulutus on suunnattu sosiaalisessa medissa jo ensiaskelensa ottaneille – liikkeelle ei siis lähdetä netin käytön alkeista. Kurssille osallistuva tarvitsee kannettavan tietokoneen ja mediakännykän.
Kurssi koostuu kolmesta lähipäivästä ja niiden välillä tapahtuvasta ohjatusta ja itsenäisestä oppimisesta. Koulutuksessa tehdään suoraan omaan työhön liittyvä projekti osittain esimiehen ohjauksessa. SOMA-koulutuksen käynyt on omassa työyhteisössään sosiaalisen median käytön opas.
Kurssimaksu 1200 euroa (Yleläisille 300 €).
Lähipäivät: 22.2. ja 15.3. Metropolian tiloissa Tikkurilassa (Lummetie 2) ja päätöspäivä 19.4. Ylen tiloissa Pasilassa. Kurssin vetävät Tuija Aalto ja Kari Haakana Ylestä.
Ilmoittautuminen:
Jussi Linkola (etunimi.sukunimi (@) metropolia.fi)
Yleläiset: Katri Viippola (etunimi.sukunimi (@) yle.fi)
Koulutus on tarkoitettu journalisteille, alan opiskelijoille ja muille kiinnostuneille. Kurssin suorittaminen tuottaa 5 opintopistettä, jotka ovat hyväksiluettavissa Metropolian viestinnän koulutusohjelman opinnoissa.
SOMA 1-4-koulutusten suorittaneille yhteinen jatkokurssi, SomaCamp, 19. ja 20.5.2011.
