Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille käytännön tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden avulla he voivat ryhtyä kehittämään omaa työtään heti jo kurssin aikana. Kurssin jälkeen koulutuksen käyneet voivat toimia työyhteisössään sosiaalisen median asiantuntijana ja tuoda kehitysprojekteihin sosiaalisen median tuottamisen; tavoitteenasettelun, resursoinnin ja tuloksellisuuden mittaamisen osaamista.
Näin kurssin juuri päättäneet SOMA1-pilotin osallistujat kuvasivat kokemusta kurssin päätöspäivänä viime torstaina (video).
Kurssi kattaa seuraavat alueet
Verkkoteknologiat
Kiinnostavimmat yksittäiset palvelut ja turvallinen netin käyttö. Palvelujen linkittyminen toisiinsa. Internetin tietovirrat resurssina.
Rekisteröityminen useisiin erilaisiin verkkopalveluihin, niiden aktiivinen käyttö kurssin aikana.
Digitaalinen kulttuuri ja viestintä
Sisällöntuotanto- ja vuorovaikutustaidot.
Netti uusien yhteistyö- ja osallistumistapojen kenttänä. Co-creation, crowdsourcing.
Käsitys sosiaalisen median mahdollisuuksista omassa työssä
Ymmärtää, kuinka eri sosiaalisen median palveluita voidaan hyödyntää journalistisen/viestintätyön prosessin eri vaiheissa.
Omaksua uudenlainen ammatti-identiteetti ja nähdä sen merkitys mediaorganisaation yleisösuhteen kannalta.
Oman työn kehittämistä tukeva verkkotoimijuus, verkkoidentiteetti. Kurssina aikana syntyneet verkostot omana pääomana.
Mikäli itse järjestämisen sijasta haluaa tulla valmiiseen pöytään, seuraavat SOMAkoulutukset käynnistyvät syksyllä.
Innovaatiokide 2010 - pääpalkinnon voitti Opettaja-lehden toimittaja Tiina Tikkanen 15-osaisesta Heureka-juttusarjasta. Tikkasen juttusarja kertoo opettajien kehittämistä innovaatioista, jotka on toteutettu oppilaiden kanssa osana koulutyötä.
Valinnan tehnyt Jorma Ollila perustelee palkintoa näin:
”Kunnianhimoinen juttusarja, joka on toteutettu poikkeuksellisen ansiokkaasti. Laadukas journalismi tukee hanketta, joka näyttää saaneen opettajat ja arvattavasti myös oppilaat mukaansa. Myytit innovaatiosta murtuvat ja koulutyöhön ja arkeen saadaan monien ahaa-elämysten kautta uutta särmää ja sisältöä. Sanalla sanoen: hyvää journalismia”, Ollila perustelee valintaansa.
Muitakin huomionosoituksia jaettiin:
Arctic Startup -sivusto kasvuyritysten uutisoinnista sekä Finjon perustaja, valtiotieteiden tohtori Erkki Kauhanen Innovaatiojournalismin tutkimuksesta.
Innovatiivisen journalismin noppakivi 2010
Tuija Aalto YLE
Uuden median kerronnan kehittäminen
Media avaa maailmoja: merkityksellisiä näkymiä ihmisten elämään. Tässä tulevaisuusvisiossa ihminen voi verkosta saatavien kuva- ja datavirtojen avulla olla läsnä useassa tilanteessa ja kontekstissa yhtä aikaa.
Millainen olisi tulevaisus, jossa kuvavirran merkitystä määrittelisi metadata: kaupunkikameroiden kuvista tehtäisi kasvojentunnistus- ja hahmontunnistustekniikalla paikallisjuoru-uutisia siitä, kuka oli ja mitä teki kulloinkin kenenkin kenen kanssa.
Esitän näitä ajatuksia tänään Otavan opiston Pajassa. Onko tämä sinusta mahdollinen skenaario? Mitä siitä seuraisi?
Kun kirjoittaa muistiinpanoja yhdessä muiden kanssa, saa enemmän irti seminaarikokemuksesta, olipa paikan päällä tai nettilähetyksen ääressä.
Tässä tiivis ohje liveraportointiin ja kimppamuistiinpanojen tekemiseen Qaikussa.
Ennakkovalmistelut
Tee itsellesi tunnus Qaiku-palveluun. Kerää tuntemiasi tai tietämiäsi ihmisiä verkostoosi klikkaamalla "Lisää kontaktiksi" / "Add contact" käyttäjän profiilisivulla: esim. http://www.qaiku.com/home/Tuija/
Qaiku on kotimainen mutta kansainvälinen mikroblogialusta. Qaikussa on jatkettu Jaikussa alkanutta kimppamuistiinpanojen tekemisen perinnettä. Siksi seuraava tehtäväsi onkin liittyä #seminaarikannu -kanavalle. Klikkaa "Liity kanavalle"
Seminaarikannu on avoin kanava erilaisista seminaareista, tiedotustilaisuuksista ja muista vastaavista tilaisuuksista raportoimiseen kollektiivisesti. Seminaarikannua voi hyödyntää avoimina muistiinpanoina, keskustelukanavana, tilaisuuksien etäseurannassa sekä verkostoitumisessa.
Qaikuun tutustumisen yhteydessä kannattaa aloittaa myös oman verkoston rakentaminen keräämällä useampia kymmeniä seurattavia kontakteja. Qaikussa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä sattumalta. Kannattaa myös tutkia jo tuntemiensa käyttäjien kontakteja ja napsia sieltä seurattavikseen uusia tuttavuuksia. Qaikussa verkostoituminen ei edellytä molemminpuolista hyväksymistä, vaan kiinnostavia tyyppejä voi ryhtyä seuraamaan pyytämättä lupaa.
Tutustu Ruudun takaa -luentosarjan tiimoilta tehtyihin aikaisempiin liverapoiluihin
Kuuntele ja katsele esitystä Areenasta. Areenan etusivulle tulee suoran lähetyksen linkki ohjelman käynnistyessä.
Kirjoita avainkohtia kuulemastasi ylös seminaarikannu-kanavalle avattuun keskustelusäikeeseen. Huom. tärkeää: liverapon idea on, että kunkin esityksen muistiinpanot kirjoitetaan kommentteina avaukseen, jotta ketju pysyy kasassa.
Voit muokata ja täydentää jo julkaisemaasi kommenttia jälkeenpäin (Työkalut-Muokkaa).
Muista virkistää (refresh) selainta nähdäksesi, mitä kaverit kirjoittavat.
Kun haluat kommentoida, mitä kaveri on juuri kirjoittanut, aloita viestisi @-merkillä ja kaverisi tunnarilla. Minua voit siis puhutella Qaikussa kirjoittamalla viestikenttään @tuija ja sitten, mitä aioit sanoa. Näin minä näen viestisi omassa Tutkassani, josta olen tottunut katsomaan, onko jollakin ollut juuri minulle asiaa.
Samalla kun teet muistiinpanoja, voit miettiä, mitä muuta aiheesta tulee mieleen, ja kirjoittaa myös aiheen vierestä - lisätä linkkejä muualle webiin jne.
Jälkipuheet
Jälkeenpäin kannattaa lukea koko muistiinpanoketju ajatuksella ja pohtia, millaista sen kirjoittaminen oli. Mikä häiritsi keskittymistä? Mikä oli kiinnostavinta? Tuliko mitään lisäarvoa muistiinpanojen yhteiskirjoittamisesta? Keksitkö mitään työhön liittyvää tilannetta, jossa tällaista metodia voisi käyttää?
Tulitko ilahduttaneeksi muistiinpanoillasi jotakuta muuta, joka ei itse päässyt kuulolle? Joku muu saattaa seuraavalla kerralla tehdä vastaavan palveluksen sinulle.
Kuulisin mielelläni ajatuksianne ja kokemuksianne liveraportoimisesta!
Wikipedia tai vastaava vapaasti muokattava verkkosivu voi olla taustatutkimuksen hyvä lähtökohta, mutta sitä ei saa käyttää lähteenä eikä siihen pidä linkittää uutisesta lisätietoaineistona. Wikipediaan sopii linkittää vain silloin, kun uutisen aiheena on itse Wikipedian artikkeli. Näin ohjeistaa uutistoimisto Reuters journalistejaan tuoreessa sosiaalisen median ohjeistuksessaan.
Mediatalon halu varjella mainettaan ja luottamustaan voi johtaa hyvinkin yksityiskohtaisiin toimintaohjeisiin, ja sellaisten olemassaolo voi antaa työhön turvallisuuden ja hallinnan tunnetta. Reutersin ohjeessa on paljon hyviä kohtia. On kuitenkin rajansa sillä, mitä voi ohjeistaa ja mikä pitää itse ymmärtää ja soveltaa.
Monia sosiaalisen median koulutuksia leimaa ulkokohtainen teoreettisuus tai kampanjaluonteinen markkinointiajattelu. Koulutusta, joka antaisi käytännön rutiineja sosiaalisen median työkalujen käytöstä, ja sen myötä kokemuksellista tietoa siitä, miten työlästä minkäkinlainen verkkotoiminta on, johtamisen ja resursoinnin tueksi, ei juuri ole ollut.
Niinpä suunnittelimme sellaisen.
YLEn ja Metropolia ammattikorkeakoulun yhdessä toteuttama SOMAkoulutus antaa osallistujille käytännön tietoja, taitoja ja verkostoja, joiden avulla he voivat ryhtyä kehittämään omaa työtään heti jo kurssin aikana. Kurssin jälkeen koulutuksen käyneet voivat toimia työyhteisössään sosiaalisen median asiantuntijana ja tuoda kehitysprojekteihin sosiaalisen median tuottamisen; tavoitteenasettelun, resursoinnin ja tuloksellisuuden mittaamisen osaamista.
Parinkymmenen kurssilaisen ryhmä tarjoaa verkoston, jonka kanssa harjoitella sosiaalisen median toimintamalleja ja yhteistyön mekanismeja.
Koulutus koostuu kolmesta lähipäivästä ja niiden välillä tapahtuvasta itsenäisestä ja ohjatusta opiskelusta verkossa.
Lähipäivien sisältö & lähestymistavat
Lähipäivä 1: Käytännön kokeilua eri palveluissa
Lähipäivä 2: Yhteiskeskustelua kokemuksista. Sosiaalisen median tematiikan ja problematiikan syventämistä tapausesimerkeillä, käytännön kokemuksilla ja teorialla.
Lähipäivä 3: Kurssilaisten kokeilujen esittelyt, yhteiskeskustelua kokeiluista ja kokemuksista.
Syksyn SOMAkoulutusten alustavat aikataulut
SOMA 3 10.9. , 8.10. ja 5.11.
lähipäivä 1 viikolla 36
lähipäivä 2 viikolla 40
lähipäivä 3 viikolla 44
SOMA 4 1.10. 29.10. ja 26.11.
lähipäivä 1 viikolla 39
lähipäivä 2 viikolla 43
lähipäivä 3 viikolla 47
Ilmoittautumiset ja tiedustelut:
Kaikki kiinnostuneet ei-yleläiset: jussi.linkola (at) metropolia.fi
Yleläiset: YLE Vision HR-päällikkö Sari Veikkolainen sari.veikkolainen (at) yle.fi
Tuhannet ovat tänään seuranneet YLE Turun Myllysilta notkollaan -nettikameralähetyksiä kanavan Facebook-sivuilta. Toimittaja Joona Haarala viritti nettikameran läheiseen ravintolalaivaan. Suora Myllysiltalähetys on yhtä hypnoottista katsottavaa kuin viikon takainen Havaijin tsunamivahti. Mitään ei tapahtu, mutta katsoja jää ruudun vangiksi odottamaan, jos kohta tapahtuisi.
Mediatalojen strategiapalavereissa on vuosikaudet pohdittu nettivideoiden merkitystä kerronnan työkalupakissa. Mikä toimii netissä? Pitkä, lyhyt? Hyvä laatu, vai rosoisempi? Tarinankerronta on sillä tavalla lähtenyt käsistä, että vastaus on: kaikki käy, kunhan se ajaa asiansa.
Videoblogien suhteen on viidessä vuodessa tultu isoin harppauksin eteenpäin. Tämän blogin pitkäaikaisimmat seuraajat muistavat Katri Makkosen Kotona maailmalla -videoblogin vuodenvaihteesta 2004/2005. kamerakännykät ja tietoliikenneyhteydet ovat niistä ajoista piirun verran parantuneet, mutta parasta on tekemisen meininki: YLEssä kokeillaan ennakkoluulottomasti uudenlaisia tapoja käyttää nettivideota tarinankerronnassa.
Mitä seuraavaksi?
Journalismin uudet muodot -blogikirjoitusten sarjassa aiemmin:
Infografiikka-nettivideot ovat omansa lainen visuaalinen tiedon välittämisen muoto muuhun nettijournalistiseen kerrontaan verrattuna. Printtimediasta tai TV-ruudusta tuttu levollinen infogragiikka saa tehoa taustamusiikista tai selostuksesta. Flash-esitys on kuin Powerpoint steroideilla.
Tässä esimerkkinä lajityypistä tuore "Internetin tila" - katsaus.
Narratiivilla höystetyt infografiikkaesitykset ovat laji sinällään. Mainio, jo vuosia netissä kiertänyt, esimerkki on EPIC 2015 - flash-esitys, Robin Sloanin ja Matt Thompsonin kuvitteelliselle Mediahistorian museolle tekemä katsaus media-alan kehityksestä vuoteen 2015.
Syitä sille, miksi Flash-esitykset eivät ole yleistyneet journalistisen sisällön julkaisun muotona, on varmasti monia: toimituksissa eivät ehkä kohtaa tarvittavat osaamiset - se, joka käsikirjoittaisi sisällön ja hankkisi tiedot, se, joka osaisi tuottaa näyttävät halutun tyyliset grafiikat ja se, joka koostaisi koko paketin Flashiksi. Harvoin ovat kaikki taidot yhdellä tekijällä, ja vaikka olisivatkin, hänet työllistävän verkkojulkaisun käyttämät ilmaisutavat saattavat rajoittaa luovuutta.
Nämä esitykset voitaneen lukea journalististen lajityyppien joukossa verkkoreportaaseiksi tai webortaaseiksi. Aihetta ovat käsitelleet opinnäytetöissään ainakin Heli Ronkainen (2002) ja Nicklas Koski.
Kuka nykyään opettaa näitä uudenlaisia visuaalisen journalismin ja digitaalisen tarinankerronnan taitoja Suomessa? Löysin ainakin Haaga-Helian netistä tällaisen Sisällöntuotanto muuttuvassa mediassa-kurssin. Mitä muita kursseja on tarjolla, olisin varsin kiitollinen linkeistä.
Jos toimittaja bloggaa, sen sijaan että tekisi TV-, radio- tai lehtijutun, vapautuuko hän noudattamasta Journalistin ohjeita? Kuinka paljon liikkumavaraa räväkkä toimittaja voi itselleen ottaa toimiessaan omassa blogissaan? Pitääkö raskauttavana asianhaarana pitää sitä, että hän blogissaan vetoaa toimittajuuteensa?
Tällaisia kysymyksiä puidaan YLEn Tarinatalolta tilaaman Uusi Musta -nettikonseptin tiimoilta kiinnostavassa ja vilkkaassa keskustelussa (linkkejä alla). Jos Uusi Musta ei ole ennestään tuttu, kannattaa kuunnella YLEn Viivi Lehtosen esitys aiheesta (taltioitu Areenaan 15.2. YLEn sosiaalisen median verkostossa, klippi käynnistyy suoraan ajassa 57 minuuttia).
Anja Nystén kysyy omassa blogissaan, "kuka vastaa lehden nettisivuilla olevista blogikirjoituksista ja laadusta? Pitääkö toimittajan noudattaa journalistin ohjeita myös blogikirjoituksissa?
"Media on menossa yhä voimakkaammin nettiin, joten toimintatapoja tulee täsmentää. Tarvitaan ammattimaisempaa otetta, asiavirheiden karsimista, vääristelemätöntä ja riippumatonta tietoa", hän sanoo.
Mari Koistinen kirjoittaa seuraavansa itse lukuisia blogeja, joiden tulkitsee viestivän nimenomaan omasta näkökulmastaan. Sellaiset "antavat osaltaan ajattelemisen aihetta, tiedonjyviä tai viestivät teemoista, jotka ovat nousemassa laajemminkin pinnalle esim. kulutuskeskusteluista."
"Yksiselitteisiä “totuuden torvia” ne eivät tietenkään ole, ja saatan suhtautua joihinkin esiinnostettuihin aiheisiin tai väitteisiin hyvinkin kyseenalaistaen, mutta silti blogi voi olla mielestäni kiinnostava", hän jatkaa.
Myös Koistinen pitää tarpeellisena pohtia, missä määrin toimittaja saa käyttää bloggaajan vapauksia ilmaisussaan.
"Mielestäni toimittaja kaivaa itselleen pitkällä tähtäimellä kuoppaa, jos toistuvasti näkyy, että taustatöitä ei ole tehty riittävän huolella eikä virheitä korjata tai pahoitella. Tai ettei eroteta mielipiteitä faktoista. Tai että vapaa-ajan kirjoittelussaan suhtautuu epäasiallisesti kritiikkiin tai oikaisuvaatimuksiin."
Koistinen mainitsee olevansa Shinglerin "moikkaustuttu" ja Nysténiä hän kertoo käyttäneensä juttujen tietojen tarkistamisessa ja lähteenä. Hän näkee blogien hyvänä puolena, että ne mahdollistavat toimittajien taustojen esiinnousun. "Ainahan toimittajalla on oma maailmankatsomus, mutta aiemmin se ei välttämättä ole kovin monelle mediankuluttajalle näkynyt. Vaikka journalismi pyrkii objektiivisuuteen, niin se on äärimmäisen vaikeaa: ketä haastatellaan, mitä kysytään, mitä kommentteja juttuun nostetaan jne. Se kaikki vaikuttaa siihen, millainen juttu lopulta tulee ulos.
Noora Shingler kuvaa asetelmaa omasta näkökulmastaan henkilökohtaisessa blogissaan, jonka hän on vuokrannut tuotantoyhtiön kautta YLElle sisällöksi.
"Uusi Musta on yksi YLEn tilaama "ohjelma" joka tuotetaan tuotantoyhtiö Tarinatalossa."
"YLE tilaa Tarinatalolta Uutta Mustaa ja Uusi Musta sisältää Kemikaalicocktailin postaukset. Kemikaalicocktail on vuokrattu tietyksi ajaksi Uuden Mustan alle, ja on osa sivustoa - jatkossa siellä saattaa olla muitakin blogeja. Kemikaalicocktail sisältyy siis työsopimukseeni. Siinä missä Uutta Mustaa ylläpitää useampi henkilö, on Kemikaalicocktail yhä vain minun ääneni ja asenteeni, ärhäkkyyteni ja hippeilyni blogin muodossa, aivan kuten tähänkin saakka. Ja minä olen aivan yhtä kriittinen ja äkkipikainen kuten aikaisemminkin. YLEssä tilaaja on tiennyt millainen tyylini on eikä ole sen linjan suhteen esittänyt muutostoiveita."
"Kemikaalicocktailissa toimin bloggaajana, Uudessa Mustassa työskentelen tuottajana ja toimittajana. Erona näiden kahden foorumin välillä on lähinnä se, että omassa blogissani kirjoitan teille vähän henkilökohtaisemmalla otteella."
Journalistin roolia verkossa tässäkin blogissa paljon pohtineena olen sitä mieltä, että toimittajalla on aina erityinen vastuu yleisölleen välittämänsä tiedon oikeellisuudesta, esiintyipä hän toimittajaroolissaan sitten yle.fi-sivustolla tai muissa yhteyksissä. Sosiaaliseen mediaan laajentuvan verkkoläsnäolon kautta toimittajuus ei rajaudu mediatalon omiin välineisiin.
Se, miten vahvalla asenteella tieto tarjoillaan, on eri asia ja siinä vapauksia voi ottaa vaikka kuinka paljon.
Jään vielä sulattelemaan mielipidettäni tästä aiheesta. Lukisin mielelläni teidän ajatuksianne teemasta, jos vielä jaksatte jotain uutta näkökulmaa heittää noiden yllä olevien kirjoitusten kymmenet, paikoin erittäin laadukkaat kommentit luettuanne.
Ylen Toimintaympäristön ja sosiaalisen median päällikkö Tuija Aalto kirjoittaa blogissaan median toimintaympäristöön ja tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Muualla webissä: Google+, Slideshare, Twitter, Facebook, LinkedIn.
