Millainen olisi yleinen hyvinvointipäivä (työnimi)?

Ideana hyvä, nimittäin kaikenlainen auttaminen ja hyvän tekeminen. Oma ehdotukseni on, että tarjoaisin lastenkaitsinta-apua esimerkiksi vanhempien kauppareissun ajaksi.Joku aika sitten oli jossain lehdessä juttu, kun yksinhuotaja äiti muutti uudelle paikkakunnalle jossa ei ollut ketään tuttua ja sukulaista, niin hän oli uuvuksissa arjen pyörittämisen kanssa. Tällaisille pitäisi rohkeasti tarjota apuaan.

Minä voisin koordinoida päivän alatapahtuman - vanhusten hyvinvointipäivän - jossa jalkautettaisiin erilaisia hauskoja, sukupolvien välistä kanssakäymistä edistäviä hyvän olon tempauksia hoivakodissa elävien vanhusten arkeen.

Minä voisin vetää naurusession ihan kaikille halukkaille.

Miten ois näin lumiseen aikaan,jos tekis lumitöitä.

Jotakuta totaaliyhäriä voisin auttaa. Voisin viedä lapset ulos, että hän saisi hengähtää, käydä kaupassa tai siivota. Vaihtoehtoisesti voisin siivota hänen kotonaan.

Ide on erinomainen, mutta päivälle parempi nimi kuin hyvinvointipäivä. Tuo sana on niin kulunut yhteydestään hyvinvointiyhteiskuntaan ja herättää torjuntaa. Tähän hätään en kyllä keksi parempaa, mutta eiköhän joku muu keksi.

Voisin leipoa kakun.

Harmittelin, kun sunnuntaiaamun uusintana ei radio1:stä enää tullutkaan uusintana Näistä levyistä en luovu - ohjelmaa. Oli mukava loikoilla vielä lämpimässä sängyssä ja herätä hiljalleen keittämään kahvia hyvin eri tyyppisten musiikinharrastajien kertomusten ja levyjen parissa. Mutta; tämä Eve Mantun ohjelmaideahan on vallan mainio! Hän aktivoi meikäläistä laiskuuteen taipuvaista eläkeläistäkin vähän pitemmälle.

Ravintolapäivän tyyppinen Hyvinvointipäivä: Mitä se voisi olla minun kohdallani? Mielestäni parasta musiikkia on itse musiikin tekemiseen osallistuminen. Kuulun kuoroon, soitan mummobändissä. Jälkimmäisen mahdollistaa eritasoisille musiikin rakastajille erityismusiikinoppilaitos, joka käyttää erityisiä kuvionuotteja. Yhteissoitto alkaa heti vaikk'ei olisi tavallisia nuotteja nähnytkään. Oppilaitos jo kehottaakin hankkimaan soittokaverin.

Kerrostaloissa piilee yksinäisiä soiton ja laulun harrastajia sekä hylättyjä soittimia. Kuvionuotteja soittimiin liimattavine tarroineen on musiikkikaupoista saatavilla. Sensijaan että kauhistelemme illalla alakerran askarteluhuoneesta kantautuvaa poikabändin ”meteliä”, laittaisimmekin päivällä pystyyn mummo- ja vaaribileet. (Ja ilmoitustaululle varoituksen tulevasta.)

Katsoin Areenasta LSD:tä käsittelevän dokumentin, jonka jälkeen katsoin, mitä Wikipedia siitä kertoo.
Kuultuani aivoriihen ehdotuksia hyvinvointipäivän toteuttamiseksi, ajattelin puhetta maailmaan mahtuvan kaikenlaista.
Ilmaan heitetyt ehdotukset voisivat sanahelinästä muuttua todellisuudeksi, jos edellä mainittu tajunnanlaajentaja vapautettaisiin ja tätä kemikaalia jaettaisiin ihmisille kaduilla, turuilla ja toreilla.
Vihaisia autonkorjaajamiehiä vaikutuksenalaisesta porukasta voisi olla mahdoton löytää, mutta hyvinkin saattaisi löytyä hartioiden hieroja vaikka kahdenkymmenen asteen pakkasessa.
.

Aika monen asian toimijana päällimmäiseksi nousee naurutuokiot vaikka kävelylenkin välissä tai vanhainkodissa, palvelutalossa. Olen naurujoogaohjaaja, joogaope, vyöhyketerapeutti, ent.hiustenmuoitoilija mm.: hyvinvoinnin työläinen. Niskahierontakin onnistuu( energiahieroja, perint.japanilainen). Näistä voi kehitellä tilanteeseen sopivaa.
Nauru on todella tervehdyttävää, hauskaa, virkistävää! Olen naurutuokioita pitänytkin kesällä sekä polttareissa, kaupunginosapäivillä mm.
Ongelmani lienee ajan puute varsinkin kurssikausina opistoissa, joissa ohjaan/opetan. Auttamishalua riittää, miten sitten ajan ja voimien laita...

Tuli tässä mieleen parikin palvelua, joita varmaan arvostettaisiin kesäkuumalla.
1. Keskustan puistoissa ja toreilla voitaisiin tarjota raikasta vettä niin turisteille kuin muillekin kulkijoille.
2. Minkähänlaisen vastaanoton saisi jalkojen pesu ja huuhtelu kesän helteillä? Voisi olla ainutlaatuinen ja muistiin jäävä palvelu Espan puistossa.

Pääsimme avun kohteiksi.
Tämä tapahtui Kouvolassa. Matalalattiainen henkilöautomme juuttui käänteessä lumipenkkaan
Robin Hoodin vaiheilla..
Huolimatta kauhean kovasta yrittämisestä ratin takana automme ei liikahtanut eteen eikä
taakse. Olimme jumissa. Kännykkä oli jäänyt kotiin, eikä automme tavaratilassa ollut tällä kertaa edes lumilapiota. Kun vääntäydyin autosta siipan vierestä ulos, luokseni lehahti kaksi ystävällistä nuorta naista tarjoten apuaan. Toinen lupasi ottaa omasta autostaan lapion. Ponnistelimme hetken ankarasti . Samassa ulkoileva herrasmies pysähtyi kohdallemme ja kysyi voisiko hän auttaa. Lisäapu oli tervetullutta ja hetken päästä auto irtosi. Olimme mieheni kanssa tulvillaan kiitollisuutta auttajiamme kohtaan.
Kotiin ajellessamme ajattelin, että tämmöistä tapahtuu juuri täällä Kouvolassa. Juuremme ovat muualla eteläisessä Suomessa. Kouvolassa olen asunut 25 vuotta, sitä ennen seitsemällä eri paikkakunnalla ympäri Suomea ja sen lisäksi lapsuuden kotipaikkakunnallani sekä opiskelukaupungeissa.
Kun muutimme tänne Kouvolaan, tein palveluammatissani samanlaisia töitä kuin aikaisemmin muualla ja kohtasin eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä päivittäin runsaasti - eräänlainen läpileikkaus paikkakunnan ihmisistä - myös nuorta väkeä tapasin yksittäin ja ryhminä. Huomasin heti , että nimenomaan kouvolalaisnuoret ovat erittäin hyvinkasvatettuja verrattuna muualla aikaisemmin kohtaamiini samanikäisiin.
Pari vuotta sitten olin Kouvola-talolla tilaisuudessa, missä pohdittiin kehitysmaiden ja Suomeen ulkomailta muuttaneiden sekä suomalaisten kulttuurien kohtaamista ja erilaisuudestamme johtuvia ongelmia ja ilonaiheita. Muuan musta, Suomeen muuttanut, nuorehko mies kertoi omia kokemuksiaan . Hän oli aikaisemmin ennen Kouvolaan muuttoaan asunut muualla, etelä-suomalaisessa
rannikkokaupungissa, missä sekä hän itse että muut Suomeen muualta tulleet kärsivät rasismista. Mies oli kertomishetkellä ollut Kouvolassa muutamia vuosia mutta totesi, ettei kertaakaan Kouvolassa ollut kohdannut avointa rasismia eikä ollut muiltakaan ulkomailta tänne tulleilta kuullut kouvolaisesta rotusorrosta.
..
Uskon mitä hän kertoi. Itse olen supisuomalainen enkä siis poikkea ulkoiselta olemukseltani kantaväestöstä enkä ehkä rasismia huomaisikaan henkilökohtaisesti. Osallistuin muutamia kertoja Kouvolassa lähi vuosina lipaskerääjänä kehitysmaiden auttamiseksi keskustan kaduilla ja tavaratalojen ovilla.Silloin näin, että kouvolalaiset olivat anteliaita, kun kysymys oli kehitysavusta. Havaitsin myös, että parhaat avustajat olivat nuoret miehet, jotka eivät lipastamme kertaakaan ohittaneet jättämättä omaa raha-avustustaan.

Kun mietin, mikä on parasta nykyisessä kotikaupungissani. Meillähän taitaa olla Suomen edullisimmat asumiskustannukset, hyvät raideliikenneyhteydet Kouvolaan ja täältä muihin ilmansuuntiin eli erittäin edullinen sijainti. Kaupungissa on verraton pyörätieverkosto. On houkutteleva Tykkimäen huvipuisto, kauniit kartanot, Elimäen arboretum
eksoottisine puineen ja ennen kaukkea Repoveden kansallispuisto uljaine maisemineen, mahtavat kesämökkialueet ja Verlan vanha tehdasmiljöö, Unescon maailman perintökohde. Siis paljon kaikkea hyvää,mistä voi olla ylpeä. Silti sanoisin, että parasta Kouvolassamme ovat avuliaat kouvolalaiset.
Kiitos vielä ystävällisille auttajillemme, jotka pelastivat meidät lumipenkasta! Ja ruusu kaikille muille kohteliaille kouvolalaisille!

HYVIS-päivänä mä haluun mennä meidän pikkulasten kanssa lähimpään vanhaintaloon jututtamaan vanhuksia ja kahviseuraksi. Näkevät vanhuksetkin suloisia pikkulapsia ja pikkulapseni vanhuksia ;)

No, milloin tämä hyvispäivä oikeasti järjestetään? Odotan jo innolla, että pääsen osallistumaan. Täällä on tullut monia hyviä ideoita, mitä voisi tehdä, ja osallistuisin mielelläni niihin tai tekisin vielä jotain muuta.

Kouvola-kommentti olisi ehkä kannattanut säästää seraavalle kiitospäiväkierrokselle, mutta toisaalta eräänlaisista hyvinvointia edesauttaneista tapahtumista kertomuksessa oli kyse.
Silmiini on osunut nerokas mainoskampanja oikeestilahteen.fi.
Hyvä Kouvolalainen, voisiko yleisen hyvinvointipäivän teemaksi valita aikuistenoikeestikouvolaan.fi?

Haloo - kuuleeko Kouvola? Sori mii, typerä vitsi oli hän.

Vetäisin yhteislaulua Finnhits- ja Euroviisuohjelmalla.