Pöytäkirja 1.3.

Pöytäkirja 1.3.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi Mari Koistinen (Kulutusjuhla.fi ja Ulla Ala-Ketola (Ekopaasto.fi).

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Kokous alkoi punaposkisissa tunnelmissa. Puheenjohtaja kieriskeli häpeän lieskoissa, sillä hän on tajunnut olevansa ekopoukkoileva epäonnistuja, joka unohtaa kestokassin aina kotiin. Mari Koistinen parahti: kassilla ei ole väliä, ratkaisevaa on se mitä kassiin ostaa. Hän muistutti, että tärkeimmät ovat kolme suurta linjaa: asuminen, liikenne ja ruoka.

Mari tunnustautui itseään piiskaavaksi ekoihmiseksi, pihiksi, jonka valinnoissa raha ratkaisee. Pihi pyöräilijä tuli kokoukseen pyörällä, koska se on mukavaa ja halpaa. Ekologisuus tulee sivutuotteena.

 Ulla Ala-Ketola kertoi kiertävänsä aina samaa kehää, jossa toisiaan seuraavat tiedostaminen, itsepetos, tekopyhyys ja syyllisyys. Näiden kysymysten kanssa hän painii lähes päivittäin. Ullan ekoprofiili on varovaisen optimistinen kilvoittelija.

 Ympäristötietoisuus on pop. Ekologisesta elämäntavasta ammennetaan blogeihin. Mari Koistinen nosti esille muutaman tuulahduksen. Kotoilu nousi isoksi teemaksi muutama vuosi sitten. Siihen liittyy ajatus ekologisuudesta ja itsetekemisestä. Kotoilija tulee kuitenkin hankkineeksi paljon tilpehööriä, mikä ei välttämättä ole kovin ekologista.

Ruokablogeissa kirjoitetaan paljon tähteistä, mitä Mari pitää hyvänä asiana.

Tämän vuoden hitti ovat luopumisblogit, joiden kirjoittajat pyrkivät eroon turhasta tavarasta. Näitä kotien laihdutuskuureja on monenlaisia, rohkeimmat kehottavat luopumaan yhdestä tavarasta joka päivä.

Viimeisin blogivillitys on liittää tavaroihin tarinoita, joiden avulla kerrotaan miten tärkeitä tavarat ovat. Ihmisellä tulee tämän ajattelutavan mukaan olla lähes rakkaussuhde jokaisen omistamansa esineen kanssa.

Ulla kiteytti, että ihmiset luovat itseään kuluttamisen kautta. Hänen mielestään ekotekopyhyydessä myönteistä on se, että  ekotekopyhä sentään tunnistaa normiston. Milloin tulee piittaamaton hedonismi? Onko se seuraava trendi?

 Entäs kun blogia pitää ekologisista asioista kiinnostunut hedonisti? Eikö siinä ole ristiriitaa? Ekoblogeissakin huokaillaan ”ai miten ihanaa tavaraa”. Mari arveli tämän johtuvan ekologisten tuotteiden kehityksestä. Ekotavaraa ei ennen pidetty  houkuttelevina, mutta nyt niissä on jo luksusta. Kuluttaja saa nautintoa vihreällä säväyksellä.

 Mari nosti esille ekokosmetiikan. Hän itse on surkea kosmetiikan käyttäjä. Hänen yksi ja sama palashampoonsa kestää kuukausia. Eipä hänelle kannata tuotemarkkinoijan lähettää tuotteita, koska hän jyystää samalla shampoopalalla monta kuukautta.

 Onko ekotekopyhää, jos meikkipussista löytyy 15 ekohuulipunaa?

Valintana se on mitätöntä se luomivärin tai huulipunan hankkiminen ekologisin perustein. Se on niin pieni pisara.

Elämä pyörii kuluttamisen ympärillä myös silloin, kun kulutetaan ekokamaa. Myös kirpputoreilla pyöriminen on materiassa kiinni roikkumista!

Mari Koistinen myönsi, että hänen on helppo olla tekopyhä kosmetiikan suhteen, koska meikit eivät kiinnosta häntä pätkän vertaa. Hänen heikko kohtansa ovat kirpputorit.

 Onko ekopaastoilla ja pienillä teoilla mitään merkitystä?

Ulla Ala-Ketola muistutti siitä, että ekopaaston avulla muokataan yleistä mielipidettä myönteisemmäksi niukemman kuluttamisen elämäntavalle. Meillä on edessä luopumista, joten siihen on hyvä totutella. Ekopaasto voi toimia hyvänä treeninä.

Ekologisen jalanjäljen lisäksi voisimme alkaa puhua positiivisesta kädenjäljestä. Joka viikko Ekopaasto.fi –sivustolla esitellään uusi tekijä, joka omalla keksinnöllään edistää energiatehokkuutta tai vähentää saasteita. Me näemme itsemme kuluttajina, voisimme nähdä itsemme enemmän tekijöinä! Jos keksii härpäkkeen, joka lisää jonkun laitteen energiatehokkuutta 20%, voi ehkä saada anteeksi sen, ettei ole maailman paras jätteenlajittelija.

 Mari Koistinen tunnusti syntinsä. Lapsi kulkee kertakäyttövaipoissa! Synti siis löytyi pihistä pyöräilijästäkin, kun kunnolla riepotettiin. Tästä kokous pääsi lehmänkauppoihin. Oikeuttaako Marin ekologista elämää edistävä päivätyö kertakäyttövaipat?

 Tästä kiusallisesta hetkestä loikattiin päästökauppaan ja Kiinaan. Onko ihan sama mitä me täällä puuhaamme, kun Kiina? Onko hiilikauppa tekopyhyyttä? Ulla halusi hieman lähemmäs ruohonjuuria. Osa Suomen kunnista on lähtenyt etsimään keinoja vähentää kulutusta. Kunnissa lasketaan päästökatto ja siihen pyritään. Kaikki keittiöemännistä ja leipomoyrittäjistä lähtien miettivät aurinkopaneeleja ja lämpöhukkaa. Tällainen itse pohtiminen tuottaa tuloksia. On toivoa herättävää palata tekojen maailmaan.

 On inhimillistä pelata itsensä kanssa, tehdä mukavaa päästökauppaa itsensä kanssa. Kun nyt ostin nämä kalliit biohajoavat tennarit, voin ajaa autolla. Kun otan vain viileitä suihkuja, saan tehdä matkan Intiaan. Ulla tarjosi tähänkin päästökattoa. Netissä voi laskea oman hiilitilanteen ja sitten asettaa itselleen tavoitteen, vaikka -700 kg tänä vuonna. Ilmastodieetti.fi -laskurin avulla voi tehdä valintoja, leikata omaa kulutusta. Tästä voi tulla positiivinen haaste, joka ei halvaannuta ihmistä.

 Ihmisellä on tarve löytää johtotähtiä ja soihdunkantajia. Noora Shingler on yksi tunnetuimmista ekoblogaajista. Hän on kirjoittanut kärkevästi mm. yksityisautoilusta. Kun Nooran helsinkiläisperheeseen syntyi vauva, perheeseen hankittiin auto. Siitäkös uskollinen lukijakunta hermostui. Mitä tapahtuu, kun ekopyhimyksen asemaan nostettu kuolevainen hairahtuu?

Kommentti blogista: ”No huh. Tämä oli kyllä aika masentavaa. Yksilötasolla ymmärrettävää (noh, selityksiä löytyy aina) enkä jaksa moralisoida. Mutta yhteisön ja yhteiskunnan kannalta todella lannistavaa, että niin sitä on vain ekoista ekoimmankin hipin jossain vaiheessa luovutettava ja hankittava se auto, kun se nyt vain on niin kätevää ja oikeastaan niiku miltei välttämätöntä sit ku tulee tiettyyn elämänvaiheeseen... :/"

 Jos on mustavalkoinen, ei voi itse hiippailla harmailla alueilla.

 Mari muistutti, että sittemmin Noora Shingler on luopunut autosta ja tunustanut syntinsä. Mari on sitä mieltä, että me tarvitsemme tällaisia kirjoittajia. Tyylilaji on kuitenkin vaativa ja hairahtujalle armoton.  Jos kävisi ilmi, että terveysasioista vouhkannut onkin aloittanut tupakoinnin, ei häntäkään päästettäisi helpolla. Kuvitellaan vaikka, että pöperöproffa Patrik Borgin roskiksesta löytyisi säkillinen hampurilaiskääreitä!

Ullassa lankeamistarina herätti suurta empatiaa. Näin käy kaikille, hän muistutti. Hän tunnusti ihailevansa ihmisiä, jotka ryntyvät eetokseen ja  paatokseen. Voimakasta idealismia seuraa usein romahdus, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? SE on se kiinnostava tarina. Ulla on huomannut, että me etsimme aina johtotähtiä, jotka tekevät tekoja joihin emme itse pystyisi. Täytyykö motivaation aina lähteä pyhimyksestä vai voisiko sen yrittää kaivaa omasta elämästä?

5.    Muut asiat
-

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45

1 kommentti

Laitan ihan lyhyesti tällaisen kommentin: Minua vaivaa yksi rakentamiseen liittyvä juttu:
Ainakin yhtä suuri ongelma ongelma kuin lämmittäminen tai huono eristys tms. on se, että koko ajan tehdään paskaa laatua. Uudestaan ja uudestaan paikkaillaan homeongelmia tms. Mutta koska se rakentaminen on valtavan monen organisaation takana ja yhteistyötä, niin hommasta on vaikea ottaa selvää.

Meiltä on aikoinaan lakkautettu Asuntohallitus ja Rakennushallitus, jotka jollakin tavalla "valvoivat" rakentamista. Nyt grynderit itse vahtivat tekemisiään, jopa kaavottavat. Ja mitä tapahtuu tapahtuu enemmän tai vähemmän rakentamisen ja YIT:n, Pöyryn, Skanskan jne. ehdoilla. He eivät kyllä ekotehokkuudesta paljon huolta kanna.

Ainoa "kontrollia" harjoittava valtion elin on Ympäristöministeriö. Mutta luulen että he eivät ymmärrä rakentamisesta juuri mitään. Sieltä tulee juuri tällaisia sinällään fiksuja ideoita sisäilman lämpötilan laskemisesta. Mutta rakentamisen "organisaatio", rakennusteollisuus, ei varsinaisesti ole heidän ydinosaamisaluettaan. Minusta kukaan ei kanna huolta sellaisista asioista, jotka ovat rakentamisessa tärkeitä.

Ennen aina sanottiin, että köyhällä ei ole varaa huonoon. Nyt taas rakentamisessa kaikki on huonoa, edes rahalla ei saa laatua. Tällaista

Eve Mantu

Eve Mantu kutsuu kurittoman kokouksen koolle lauantaisin aamukymmeneltä. Yhteiskuntarauhaa häiritään oudoilla havainnoilla ja kysymyksillä. Miksei työtön saa keittää kahvia? Mihin rikas tarvitsee lapsilisää? Onko huippukirurgeilla liian vähän töitä? Sinäkin voit tämän blogin kautta ehdottaa tärkeää ja/tai kohtuutonta asiaa kokouksen asialistalle. Eve Mantun kuriton kokous Yle radio 1:ssä lauantaisin klo 10.00-10.45. (alkaen 4.1. 2014)

Eve Mantu YLE Areenassa

Tilaa RSS

Blogiarkisto

2012

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu