Liplapliplap strategisesti tärkeät painopistealueet liplapliplap
Mitä pitemmälle yhteiskunta kehittyy, sitä enemmän siinä toimitaan kielen varassa, ja näin kielen on selvittävä tehtävistä, jotka ovat yhä kauempana konkreettisista, akuuteista tilanteista", siteeraavat kielentutkijat Vesa Heikkinen ja Tuure Hurme kirjassaan suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Mikko Korhosta. Hölynpölynimuri on Heikkisen ja Hurmeen vuonna 2008 julkaistu kirja kielellisestä humpuukista.
Rakkaalla diiba-daaballa on monta nimeä. Kapulakieli. Siansaksa. Jargon. Hevonpee.
Haluatko kuulla otteen erään mediatalon strategisesta blaadiblaasta? Iskevä TUOTEKANTAVISIO.Laulu tuotekantavisiosta
"Tuotekantavisio kuvaa genrestrategiset nostot välinestrategisesti kytkettynä, sekä myös välinestrategisten painopisteiden genrekytkentöjä..." (sanat trad.)
Ratkaisevassa roolissa kielen selkiyttämisessä olisivat ne, jotka ymmärtävät jargonia, mutta ymmärtävät myös sen ongelmallisuuden. Vesa Heikkinen haastaa erityisesti tutkijat ja toimittajat tarttumaan esimerkiksi päättäjien kiemuraisiin puheisiin.
Tiistaina 24. tammikuuta klo 10.05 möyhitään Yle radio 1:ssä sanatoffeeta. Tarttuuko se sinun hampaisiisi?
8 kommenttia
Ti 24.01.2012 @ 10:58
Koskettava ohjelma, ärsytti älynystyröitä sopivasti, näin:
- Tässä arjen pyörittämisessä kun on valtava kivireki vedettävänä, lapset, koti, työ ja itsellekin pitäisi jäädä aikaa. Tulee hektisinä, paineenalaisena mieleen sekin että miten voi parisuhde. Miten sille jää aikaa. Parisuhde kun on kuitenkin toisen huomioimista. Koko suhteen perustahan on luottamus, toisen kunnioittaminen, vuorovaikutus, läsnä-olo.
Tämä hektisyys syö tätä maailmaa jossa pitäisi pystyä, kyetä, keretä kaikkeen.
Missään ei voi todella aidosti pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintään, sisäistä lastaan.
Kun tuo mieskään tuossa ei suostu viemään tuota koiraa ulos vaikka siitä olen monta kertaa tänäänkin sanonut....
Semmonsta jargonia.
Ti 24.01.2012 @ 11:33
Kiitos hienosta ohjelmasta, joka puuttui todelliseen arkielämän ongelmaan. On se kumma kun asioista ei osata tai haluta puhua niiden oikeilla nimillä. Olen joutunut kamppailemaan itseni kanssa useasti että saisin asiani ymmärrettävällä tavalla perille sekä työelämässäni että vapaa-ajalla. Olen onneksi nyt jo eläkkeellä.
Itseäni kristittynä ihmisenä askarruttaa ja harmittaa tämä hurskas jargoni, jota myös nimitetään kaanaan kieleksi ja jolla useasti korostetaan omaa kristillistä erinomaisuutta. Tätä kieltä käytetään helposti joko tietoisesti tai tietämättä oman yhteisön eristämiseen ja muiden rajaamiseen tämän ulkopuolelle. Luohan oma kieli, jota muut eivät riittävästi ymmärrä turvallisuutta ja läheisyyden tunnetta.
Ti 24.01.2012 @ 11:43
Ohjelma oli hyvä. Sinä oli aihetta käsitelyt monelta kantilta. Pisti kyllä minunkin miettimään. Onko monimutkaisuus valtaa, jota kielen tuottaja ei halua luovuttaa vastaanottajalle. Myös taiteen jargoni on milenkiintoista. Hämätäänkö meitä niin monessa asiassa, niin kuin Guggenheimissa nyt näyttää tapahtuvan.
Ti 24.01.2012 @ 13:21
Opintoihini 70-luvun alussa kuului sosiaalialan peruskurssi. ´Taivastelimme siellä lomakkeita, että miten ihmeessä tukea tarvitsevat voivat niitä ymmärtää, kun mekään emme ensi lukemalta tajunneet niistä mitään.
No nyt kuulin uutisista, että puolet toimeentulotuista on jäänyt hakematt.
Eikä totisesti ihme.
Opetan suomea maahanmuuttajanaisille.Luetaan yhdessä-ryhmässä. Oppilaani toi minulle käännettäväksi ko. laitoksen kirjeen. Sen tarkoituksena lienee ollut, ettei sitä ymmrrettäisi, eikä tukea haettaisi.. Me kaikki opet pöyristyimme, kirje oli täyttä siansaksaa. . Minkäänlaista muutosta ei ole tapahtunut 40 vuoteen!
Kiitos ohjelmasta. Siinä puhuttiin asiaa.
Pirjo Montonen
040 7692229
Ti 24.01.2012 @ 19:41
Ohjemassa käytettiin sanaa Jargon.
Olenko ainoa kuulija, joka ei ole koskaan ennen kuullut sellaista sanaa.
Miksi täytyy taas opetella uusi sana? Kuitenkin ohjelmassa puhuttiin pyrkimyksestä
ymmärrettävään puheeseen...
To 26.01.2012 @ 07:30
Kiitos.
Hyvä ohjelma.
Meille opetettiin opiskellessa alan jargonia, siinä oppi kuinka liirumlaarumia voi suoltaa pitkään sanomatta mitään (opiskelin taidealaa).
Eve Mantu kiitos niin monista hyvistä ohjelmista!
To 26.01.2012 @ 13:20
Kielentutkija Vesa Heikkisen lähinnä itseensä kohdistuva raikuva nauru pitkin studion nurkkia piristi heti kättelyssä ohjelmaa, jonka Eve Mantu oli taas onnistunut taitavasti keittämään kokoon. Kiitos ohjelmasta! Saipa Heikkinen naurultaan lisäksi puhutuksi asiaakin ja osoitti omaavansa relevanttia expertiisiä jargonin suhteen ja kielenkäytöstä yleensäkin.
Toimittaja Mantun ongelma ei ollut se, että hän tuli valinneeksi toiseksi haastateltavakseen elokuvaohjaaja ja kirjailija Auli Mantilan. Ohjelmaan on yleensä valittu mielestäni asiantuntijoita kiinnostavasta päästä. Mantilasta tuli kuuntelijan ongelma. Hänpä näet julisti olevansa Jyväskylän maalaiskunnan Palokasta kotoisin ja imenyt äidinmaidossa jargonin vastaista strategiaa ja on hän niin muodoin hyvä kommunikoija, joka pyrkii tulemaan ymmärretyksi ja ymmärtää toisia. (Siteeraus ei ole sanatarkka) Kehaisi vielä konsulttiyrityskumppaninsa Katja Ståhlin olevan myös tällainen hyvä ymmärretyksi tulemisessa, koska hän taas on Hyrylästä kotoisin. Kuuntelijan tulkinta: me muilla paikkakunnilla syntyneet siis mitä ilmeisimmin joudumme yrityksen ja erehdyksen kautta opettelemaan näitä asioita. Hohhoijaa! Itsevarmuus on hyve, mutta ei kai ihan tuulesta temmatuin perustein.
Pe 27.01.2012 @ 14:27
Olipa oivaltava ohjelma taas Eve Mantulta. Kiitos!
Hauskalla tavalla toteutettu ja tärkeää asiaa!
Höpöhöpö-kieli syrjäyttää ihmisiä. Ei vain vaikeasti täytettävien lomakkeiden muodossa vaan myös ulos keskusteluista, tuntemaan itsensä tyhmäksi ja vähempiarvoiseksi.
Usein tuntuu, että sillä peitetään oman osaamiseen ohuutta.
Tai sitten sen taakse verhotaan ikävät uutiset tyyliin: Organisaatiouudistuksen aiheuttama painopistealuemuutokset ja heikentyneet tulevaisuudennäkymät pakottavat meidät tarkastelemaan myös työnkuvia uudelleen = saat potkut.
Käsittämätöntä on, että moisesta "tuotekantavisio kuvaa genrestrategiset nostot..." -tyylisestä p...kasta maksetaan suuria summia konsulttiyhtiöille.
Eikä kukaan sano ääneen kuten Rosa Likson Guggenheimista: Hevonpaskaa.
