Siedätyshoitoa venäläiskammoon

Hei! Tämä on mielenkiintoinen aihe. Itse olen kasvanut sukuun, jossa Venäjä on kyseenalaistamatta vihollinen. Tarinat, joita maasta (ml. Neuvostoliitto) ja ihmisistä kuulin rakensivat yksinomaan negatiivista kuvaa maasta.

Olen sukupolvea, jota on vimmaisesti eurooppalaistettu. Jo yläasteella valinnaisaineena minulla oli Sokrateesta, jossa pidettiin yhteyttä eurooppalaisiin kouluihin, vierailtiin ja tehtiin projekteja yhdessä. Näitä vaihto-ohjelmia seurasi sitten lukiossa ja yliopistossa.

Kohtaamiset näiden kanssaeurooppalaisten kanssa olivat usein väärinkäsitysten oikomista: nehän luuli meitä venäläisiksi! Sen sijaan, että oltaisiin samaa porukkaa ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa, oltiin entisiä neuvostoliittolaisia. Italialaisia kehotettiin välttämään syömästä suomalaista ruokaa, koska se on niin saastunutta. Ranskalaiset opettajat pitivät suomalaisia syypäinä, kun yksi ranskalainen veti liian tuhdit kännit - suomalaiset tietenkin yllyttäneet. Tikulla silmään sitä, joka muuta väittää.

Koulussa opittiin, että suomalainen kulttuuri on sekoitus itäistä ja läntistä. Keittiö on sekoitus skandinaavista ja venäläistä. Samaan aikaan en yhtään pystynyt paikantamaan itää minussa. Minähän olen yksiselitteisen länsieurooppalainen!

Viime vuonna sitten ensi kertaa vierailin Pietarissa. Pietari tietysti on helsinkiläisin kaupunki koko Venäjällä. Siitä huolimatta asiat alkoivat loksahdella paikoilleen! Jostain löytyi hellyyttä venäläisiä kohtaan. Pietariinhan sitä ennenkin tultiin, kun piti tulla lähimpään kaupunkiin myymään satoa. Ja tuossahan on karjalan piirakoita myynnissä. Estetiikassakin jotain samaa. Tuntui, että Pietarista löytyi ne itäiset palikat, joista suomikin osaksi rakentuu.

Julia Kristeva kirjoittaa, että vihaamme toista, muukalaista, koska näemme hänessä sen, jonka itsessämme haluamme kieltää. Ehkä meillekin on ollut tärkeää kätkeä Venäjä meissä, jotta olemme voineet perustella oman itsenäisen olemassaolomme. Samaan aikaan venäläiset olemassaolollaan muistuttavat idästä meissä - ja senhän me olemme halunneet kieltää. Näppärämpää projisoida ikävät tunteet toiseen kuin käsitellä tätä puolta itsessämme.

Suosittelen matkailua, jossa ei keskitytä päivittelemään eroja, vaan etsitään yhtäläisyyksiä.

Tänään 8.4.2012 aamupäivällä kuulin pääosan ohjelmasta, joka koski suomalaisten suhtautumista venäläisiin.
Yksi syy varautuneisuuteen jäi kokonaan huomiota vaille: Venäjä (ent. Neuvostoliito ent. Venäjä) on suurvalta, joka pyrkii vaikuttamaan koko maailman asioihin, ja lähipiiriinsä erityisesti. Näin ovat kaikki valtiot ja kansat aina tehneet ja tekevät edelleen. Niin Ruotsi, USA, Ranska, Saksa, Kiina ..... Pieni Suomikin pyrkii Euroopan ytimeen ja saamaan kokoaan suurempaa (vaikutus)valtaa. Ja osa jengistä aikoi 20- 40 luvuilla viedä Suomen itärajan Uraliin

Ohjelmassa puhuttiin talvisodasta ihan kuin se olisi perussyy varautuneisuuteen. Syytä löytyy kosolti paljon lähempää, 70- ja 80- luvuilta ja jopa viimeisen parin vuoden ajalta löytyy yksittäisiä tapauksia, joissa ison naapurin asenne, jopa arroganssi näkyy (esim. Venäjän lapsivaltuutetun vierailu Turussa 2-3 vuotta sitten).

Kun tämä suurvalta on avoimesti sanonut tehtäväkseen suojella venäläisiä kaikkialla maailmassa, siis Suomessakin, jää ainakin minun mieleeni kysymys siitä, mitä ne oikein aikovat tehdä? Samaako kuin Baltian maissa, joissa on Venäjän (ent. Neuvostoliito) ekspansiopolitiikan jäljiltä suuret venäläiset kansanosat. Näitä suojellakseen Venäjä tekee sitä sun tätä samalla kun sanoo että Syyrian asiat ovat Syyrian sisäisiä asioita Eihän tässä mitään kummallista ole, ihan samaa tekevät muutkin valtiot, etenkin USA jolla on tänä päivänä voima ja valta (Irak, Väli-Amerikka, Kuuba ...)

Tämä taustalla miksi itse suhtaudun varauksellisesti venäläisten maahanmuuttoon. Tällä ei ole muuta tekemistä yksittäisten venäläisten ihmisten kanssa kuin että he ovat enemmän tai vähemmän osa Venäjän kansaa ja valtiota. Mitä isompi joukko sitä todennäköisempää on sellaisten konfliktien syntyminen joissa Venäjän pitää mielestään tehdä jotain.

Toinen asia, jota jäin ihmettelemään, on kuvitelma, että muutamalla matkalla (mihin tahansa maahan, tässä tapauksessa Venäjälle) voisi saadan paremman kuvan maasta ja kansasta kuin uutisista, historiasta, ja jos kiinnostusta riittää, ao. maata koskevasta kirjallisuudesta.

Kolmas asia, joka jäi mieleeni , oli toimittajan (siis Mantun) arvio siitä kuinka suomalainen media on osaltaan syypää varauksellisuuteen suhteessa venäläisiin. Kuinkahan se on? Ovatko ne korruptiouutiset, viranomaisten mielivaltaa koskevat uutiset, rajavyöhykeuutiset yms. propagandaa, vai peräti valheita? Entä tsetsenian sota? Entä Venäjän suhtautuminen Syyrian sisäiseen tilanteeseen?

Lopuksi palaute ohjelmassa esiintyneille kahdelle vieraalle (toimittaja ja professori). Niinku -sanojen runsaus vähentää sanomisen uskottavuutta. Siihen kannattaisi kiinnittää huomiota

Onhan selvä pulla, että suomalainen media uutisoi Venäjästä kertovia uutisia ”länsimaisella” tavalla. ELI TÄLLÄ SUOMESSA ON VAIN TAPANA KUMARTUA LÄNTEEN. Ja lännelle Venäjä on yksi pahimmista vastustajista. Itse osaan molempia kieliä ja seuraan päivittäin sekä Venäjän että Suomen uutisointi tyylejä samoista uutisista.

Harmittaa, että en opetellut venäjää. Venäjää puhumalla voisi luontevasti ja ystävällisesti lähestyä venäjänkielistä kanssaihmistä. Epäasiallinen tai vihamielinen suhtautuminen venäläiseen ihmiseen aiheuttaa "vastavihaa" ja sitä emme todellakaan tarvitse.Aivan toinen asia on pelätä mahtavaa Venäjää, jonka painostuksessa Suomen kansa on monta kertaa ollut perikadon partaalla.Onko hyvä, että Suomen kansa ja nuoriso ei tiedä Isosta vihasta joitakin sukupolvia sitten eikä paljon myöskään sodista 1939-1944? Kustaa Vilkunan historiallinen dokumentti "Paholaisen sota" aiheuttaa taatusti pelkoa. En pystynyt sitä edes kokonaan lukemaan.Pelko voisi kuitenkin olla viisauden alku ja saada meidät olemaan aidosti ystävällisiä venäläistä ihmistä kohtaan. "Kun hymyilee niin maailma hymyilee takaisin". Historiallisen taustan ymmärtämiseksi olisi myös tärkeää lukea juuri julkaistu "Risto Ryti, Sota-ajan muistelmat" Toivonpa edes Putinin jälkeen aitoa demokratiaa Venäjälle. Muuten jälleen kerran suuren kriisin sattuessa pienen kansa oikeudet ja halu olla puolueeton, eivät paina mitään. On vain mahtavan valtion "oikeutetut turvallisuustarpeet ja niitä seuraavat vaatimukset"

Hei Eve,

Odotan innolla jatko-osaa!

Luin kaikki edellisen ohjelman kommentit ja huomasin miten valikoivasti niissä muistettiin historiaa. Venäläisistä lueteltiin kaikki tarinoidenkin esittämät hirmuteot, mutta mihin unohtuivat suomalaisten Itä-Karjalaan rakentamat keskitysleirit, joissa nälkäkuolemat olivat jopa keskitysleiriolosuhteissa erittäin karmaisevan korkeat ja suurin osa uhreista oli naisia ja lapsia? Että kyllä suomalaisetkin osasivat tehdä hirmutekoja heti tilaisuuden tullen. Meillä oli myös väkilukuun suhteutettuna yksi maailmanhistorian verisimmistä sisällissodista, jossa suurin osa uhreista kuoli vankileireillä ja silmittömän terrorin uhreina. Toisessa maailmansodassa Suomi soti Natsi-Saksan liittolaisena. Suomi ei ole koskaan pyytänyt sitä anteeksi, vaan se selitetään erillissodaksi. Fakta kuitenkin on, että Suomi soti Natsi-Saksan liittolaisena, ja NL kukisti Natsi-Saksan. Enkä nyt halua halventaa sotiemme veteraaneja, vaan olen heille kiitollinen, koska heidän ansiostaan meillä säilyi demokratia ja pystyimme kehittämään pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Halusin vain osoittaa, että kyllä historiaa voidaan loputtomiin vääntää, jos sinne halutaan jäädä.

Olen evakon lapsi, mutta en ole koskaan ajatellut, että valtio olisi sama kuin yksilö. Ei tulisi mieleenikään syyttää yksittäisiä venäläisiä ihmisiä siitä, mitä NL:n valtion johto aikoinaan teki. En myöskään hyväksynyt Bushin politiikkaa, Cheneyn laillistamia kidutuksia tai Guantanamon vankileiriä, mutta en sen tähden leimaa kaikkia amerikkalaisia. Minä haluan tutustua ihmisiin yksilöinä olivat he sitten suomalaisia, venäläisiä, kiinalaisia, amerikkalaisia, somalialaisia tai mistäpäin maailmaa tahansa.

Even edellisen blogin kommentteja lukiessani minulle tuli suorastaan ahdistunut olo siitä, mitä kaikkea yksittäiset venäläiset pannaan kantamaan. Minun on myös hirveän vaikeaa samastua johonkin kansallisuuskäsitteeseen, sillä onhan niin paljon suomalaisia, joiden kanssa olen eri mieltä isoistakin poliittisista ja periaatteellisista kysymyksistä. Ei ole olemassa mitään yhtenäistä Suomen kansaa. Aika monet meistä vain sattuivat syntymään Suomi-nimiseen maahan ja me kaikki täällä nyt asuvat asumme Suomi-nimisessä maassa, mutta siihen meidän yhtäläisyytemme päättyvätkin. Ja hyvä niin, sillä asioista on keskusteltava ja debatoitavakin.

Miten ihmeessä sitten voisin niputtaa kaikki venäläiset yhteen? Olen täysin samaa mieltä Pertti K:n kanssa (pieni ote hänen 3.4 Even edelliseen blogiin kirjoittamastaan pitkästä ja monipuolisesta kommentistaan) : ”Fiksuutta ja kusipäisyyttä löytyy kaikissa kansallisuuksissa. Kusipäisyyttä vastaan kylläkin olen aina.”

Eteenpäin suhteessa toisiimme ja näin ollen myös suhteessa venäläisiin pääsemme vain tutustumalla toisiimme, kuten esimerkiksi Hannele S. (3.4. kommentissaan Even edellisessä blogissa) ja Merja (7.4.) kertoivat omista kokemuksistaan. Ja niin kuin Anonyymi (3.4. klo. 11:56) totesi kommentissaan Even edellisessä blogissa: ”Osa kulkee jalkakäytävän leveydeltä röyhkeästi piiruakaan väistämättä, osa on äärettömän kohteliaita ja hyvinkäyttäytyviä. Heitä on moneksi, meitä on moneksi.”

Minä tykkään venäläisistä. Olen löytänyt tavallisista ihmisistä ja tavallisten ihmisten elämästä jotain todella eksoottista ja mieluisaa. Venäjällä nimenomaan venäläiset tuovat sen ihanan mystiikan miksi maasta ja sen kansalaisista pidän. Valitettavasti, heidän tullessaan Suomeen, toiseen kulttuuriin, monen mielestä heidän käytös näyttää erilaiselta, se on vieras, jopa ärsyttävä.

Venäjä ehkä tuntuu vieraalta, ehkä meillä on pääasiassa pelkoa vierasta kohtaan. Ja median ja muiden puheet voimistavat sitä niin, ettei meille synny mielenkiintoa tähän kansaan. Olen sitä mieltä, että media ja ihmisten negatiiviset kertomukset vaikuttavat käsityksiimme. Venäläisiin tutustuessa voi vaikka taistella näiden luomaa käsitystä vastaan. Joillakin onnistuu joillakin ei. Minulla on onnistunut.

Kirjoituksessa kerrotaan, että venäläisen on vaikea työllistyä Suomessa hyvään työhön, ja elämäntyylistä löydetään sanomista. Kuitenkin, entä Venäjällä, ovatko asiat toisin? Minkälaiset ovat venäläisten asenteet entisiin saman maan kansalaisiin, Keski-Aasialaisiin? Miten he työllistyvät Venäjällä?

Oma maa mansikka. Eri paikassa tunnutaan suosivan omaa kansaa. Mutta ei valtavirtaa tarvitse seurata. On mahdollista muodostaa ihan oma mielipide asioista.

Mielestäni matkailu todellakin avartaa. Käymällä Venäjällä ja tutustumalla paikallisiin voi oikeasti oma käsity saada uusia ulottuvuuksia.

Eno matkaili Venäjällä 1940 luvulla: kranaatinsirut ja kaasukuolio tuliaisina.
Setäkin matkaili Venäjällä 1940 luvulla: kuorma-auton astinlaudalla saarroksista läpi venäläisjoukkojen.
Kiitän heitä elämästäni vapaassa Suomessa.Venäjä hyökkäsi Suomeen-suurin syy antipatiaan.

Schengen oli suuri virhe: ovet auki venäläis ja virolaisrikollisille.Toinen syy venäläisantipatiaan.
Ei ole rasismia vaatia käytöstapoja ulkolaisilta myös romanialaisilta.
Ei ole syytä vihata nuoria fiksuja työtätekeviä venäläisiä mutta miksi Suomi avustaa rikasta maata saasteiden torjunnassa? Antipatia saattaa johtua myös tämmöisistä ei habitukseen liittyvistä seikoista.

Mitäs tuo Rantala höpöttää suomalaisesta monokulttuurista. Taitaa olla historia lukematta. Suomihan on tänään paljon yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin. Rantalan mukaan kaikki on saavutettu helposti tuosta vain.

Ei oo vaan yksi vähän eksoottinen radio "ilmän rajoja". Onkelmallisesti on myös Venäjä ilmän niitä, varsinkin länsisuunalla! On maa jatkuvan kasvunhalulla -- siellä, missä onnistuu. (Mitä jos löytyy suunnitelma myös teidän sitkeän rajamaan posittiivisen muuntamisen vuoksi, niin kuin meillä Eestissä on toisella tavalla aikaan saatu?)
Oletteko kuullut "Russki Mir" nimisestä instituutiosta? On niillä valtiollinen ohjelma lähimaiden vaikuttamiseksi kulttuurisesti, joo joo.
On siis eri aspekteja kaikella.

No hei, matkailu avartaa usein, mutta vaikka tanssien järjestäminen voi olla tärkeämpää kuin pihan siivoaminen, niin mitä vikaa on siistissä ympäristössä ja siellä tanssimisessa. Mitä vikaa on kohtuullisen ennustettavassa liikenteen sujumisessa ja ylipäätään niissä monissa asioissa, jotka olemme vuosisatojen saatossa hyvään kuntoon saaneet?

Eve, lämmin kiitos tästä ohjelmasta! Huumori on mainio lääke ja keino avata silmiä. Pietarin ja sen jälkeen muunkin Venäjän nälkä jäi ja ruokahalu vain kasvoi. Nyt silloin tällöin mielessä käynyt "että pitäis joskus käydä Pietarissa" syttyi haluksi käydä Pietarissa ja muualla Venäjällä. Siitä Even lisäksi kiitos erityisesti (edellisen blogin kommentoija) Hannele S:lle ja (tämän blogin kommentoija) Merjalle!

Lea, Hannele, Merja - tehdäänkö treffit Pietariin ;)

Eve kirjoitti:

Lea, Hannele, Merja - tehdäänkö treffit Pietariin ;)

Kyllä, iliman muuta ja ehottomasti ;)

Lea kirjoitti:

Eve kirjoitti:

Lea, Hannele, Merja - tehdäänkö treffit Pietariin ;)

Kyllä, iliman muuta ja ehottomasti ;)

Täällä haluaisi yksi innokas ilmoittautua myös treffeille!

45 min tänään kertoo miten Karjalasta varastetaan suomalaisen ostama tila-paappa muuttaa 3:tta kertaa Suomeen.
Heti laki, joka estää venäläisen maanomistuksen Suomessa-heti!
Ryssä=ryssä vaikka voissa paistaisi.

Venäläiskammo on poliittinen päätös. Esimerkiksi kouluissa ei opeteta venäjän kieltä. Jos venäjän pelko vähenisi, suomalaiset voisivat huomata, ettei Ruotsi ole meille niin tärkeä. Paha juttu RKP:lle.

Ehdottomasti!

Niin, Venäläiset ovat sydämellisiä ihmisiä. He sylelevät antaen lämpöä ja ottaen lompakkosi. ;:D

Kuuntelin ohjelmaasi jossa keskustelit 'Mad Adventures' pikkupoikien kanssa. Kannattaa muistaa, että pojat saavat palkkaa ihkuilemalla muita ja haukkumalla Suomea.

Käyppä kyselemässä vaikka meidän rekkamiesten näkemyksiä ryssistä. Ehkä mad-eliitin mielestä ryssiminen on kovasti kyldyyriä. Me jotka elätämme YLE:äkin verovaroilla saatamme omata eroavan mielipiteen.

akateeminen kirjoitti:

Eno matkaili Venäjällä 1940 luvulla: kranaatinsirut ja kaasukuolio tuliaisina.
Setäkin matkaili Venäjällä 1940 luvulla: kuorma-auton astinlaudalla saarroksista läpi venäläisjoukkojen.
Kiitän heitä elämästäni vapaassa Suomessa.Venäjä hyökkäsi Suomeen-suurin syy antipatiaan.

Schengen oli suuri virhe: ovet auki venäläis ja virolaisrikollisille.Toinen syy venäläisantipatiaan.
Ei ole rasismia vaatia käytöstapoja ulkolaisilta myös romanialaisilta.
Ei ole syytä vihata nuoria fiksuja työtätekeviä venäläisiä mutta miksi Suomi avustaa rikasta maata saasteiden torjunnassa? Antipatia saattaa johtua myös tämmöisistä ei habitukseen liittyvistä seikoista.

1940-luvulla käytiin jatkosotaa. Sen aloitti Suomi hyökkäyssodalla, ei Venäjä. Suosittelen perehtymistä historiaan.

Esko Kurkinen kirjoitti:

Harmittaa, että en opetellut venäjää. Venäjää puhumalla voisi luontevasti ja ystävällisesti lähestyä venäjänkielistä kanssaihmistä. Epäasiallinen tai vihamielinen suhtautuminen venäläiseen ihmiseen aiheuttaa "vastavihaa" ja sitä emme todellakaan tarvitse.Aivan toinen asia on pelätä mahtavaa Venäjää, jonka painostuksessa Suomen kansa on monta kertaa ollut perikadon partaalla.Onko hyvä, että Suomen kansa ja nuoriso ei tiedä Isosta vihasta joitakin sukupolvia sitten eikä paljon myöskään sodista 1939-1944? Kustaa Vilkunan historiallinen dokumentti "Paholaisen sota" aiheuttaa taatusti pelkoa. En pystynyt sitä edes kokonaan lukemaan.Pelko voisi kuitenkin olla viisauden alku ja saada meidät olemaan aidosti ystävällisiä venäläistä ihmistä kohtaan. "Kun hymyilee niin maailma hymyilee takaisin". Historiallisen taustan ymmärtämiseksi olisi myös tärkeää lukea juuri julkaistu "Risto Ryti, Sota-ajan muistelmat" Toivonpa edes Putinin jälkeen aitoa demokratiaa Venäjälle. Muuten jälleen kerran suuren kriisin sattuessa pienen kansa oikeudet ja halu olla puolueeton, eivät paina mitään. On vain mahtavan valtion "oikeutetut turvallisuustarpeet ja niitä seuraavat vaatimukset"

Hei Esko!

Miksi et alkaisi opiskella venäjän kieltä? Itse aloitin aikoinaan 20v.opiskelemaan alkeita. Lopetin kun kuvittelin että voisin siten keskittyä muka enemmän ruotsin ja englannin kieliin osana opintojani. En varmaan yhtään sen paremmin keskittynyt.
Aloitin venäjän opiskelun uudelleen melkein 40-vuotiaana ja kävin puolen vuoden kansanopistokurssin, johon sisältyi 2 kk:n opinnot Pietarin lähellä Hatsinassa. Korva tottui ainakin vähän puhutun kielen kuulemiseen. Otin tätä varten opintolainaakin, jota en ole katunut. Matkoilla käydessä tuolloin saatu kielitaito on ollut erittäin tarpeellinen.
Sitten kuitenkin työelämän melskeet voittivat, opinnot ja matkat jäivät. Palasin venäjän opintojen pariin taas n.55-vuotiaana vuoroteluvapalla ollessani. Nyt olen osa-aikaeläkeellä ja osa vapaa-ajastani kuluu venäjän opintojen parissa. Ja kun muutaman vuoden päästä jään kokonaan eläkkeelle ja jos vaan olen terveenä, matkustan varmaan enemmän ja pidän yllä venäjän kielen taitoa ja opin lisää. Nytkin voin osallistua esim. Tandem-kurssille, jossa venäjänkielinen ja suomenkielinen opettavat toisilleen toistensa kieltä.