Pöytäkirja 18.1.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä:    Äitimyytin ravistelija ja Project Mama -blogin kirjoittaja Katja Lahti, puheenjohtaja Eve Mantu sekä lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen

Vanhemmille kohdistettu opaskirjallisuus voi paksusti. Tänäkin keväänä kustantamot tuovat markkinoille uusia kasvatuksen käsikirjoja.

Puheenjohtaja esitteli satunnaisen otoksen paksuimman, Anna Wahlgrenin Lapsikirjan. Katja Lahti nauroi tuhtia lukupakettia (941 sivua). Janna Rantala tunnusti näkevänsä klassikkoteoksen ensimmäistä kertaa. Tavisten kasvatusoppaat eivät kuulu lastenpsykiatrian oppimateriaaliin.

Puheenjohtaja esitteli toisenkin ruotsalaisen järkäleen, Katerina Janouchin kirjan Lasten kanssa. Alaotsikon kohdalla pj:lle sattui lukuhärö. Sana odotusaika vaihtui ajatusajaksi. Se olikin vahinkoviisas lipsahdus. Kyllähän odotusaikaa nykyisin edeltää pitkä ajatusaika, josta hyvinkin saisi kirjoitettua 200 sivua.

Onko opaskirja peili, josta näemme oman kuvamme?

Jos on, millainen kuva meistä heijastuu? Mitä hyvinvoiva vanhemmusopasbisnes kertoo meistä?

Janna Rantala myönsi, että olisi houkuttelevaa väittää peilikuvan kertovan epävarmuudesta ja avuttomuudesta. Katja Lahden mielestä elämän opiskelu kirjoista on ajan ilmiö. On tullut tavaksi valmistautua muutoksiin opiskelemalla ja perehtymällä. Taustalla on halu onnistua kaikessa, myös vanhemmuuden projektissa.

Kokous meni käkättämiseksi, kun Katja Lahti löysi herkkuja Tiukkojen tilanteiden käsikirjasta. Murrosiän kuohunnat kuitataan 178-sivuisessa kirjassa yhdellä aukeamalla, jolla esitellään murrosikäistyypit.

Kokous kysyi Katjalta oliko hän omasta mielestään teininä Synkeä runoilija, Honkkeli, Lemmenkipeä, Kapinallinen, Yksinäinen susi, Maailman napa, Hermokimppu vai Ulkonäköpoliisi? Rehellisyydenpuuskassaan blogisti tunnusti tunteneensa itsensä Maailman navaksi. Eivätkö kaikki ole sellaisia murrosiässä, hän kysyi. Lastenpsykiatri kiirehti rauhoittelemaan kylläkylläkylläkyllä.

Vanhemmuusoppaat herkistivät Katja Lahden myöhemminkin itsereflektioon. Kokous keskusteli siitä, miten tuskallista on lasten myötä tutustua itseensä. Kun kärsivällisyyttä koetellaan ja univaje painaa, aikaisemmin nupussa uinuneet hirviöpuolet pääsevät valloilleen. Katja asettui poikkiteloin ja vakuutti, että hän on aina tiennyt olevansa lyhytpinnainen ja ärsyttävä ihminen.

Jossakin pienen ja suoraviivaisen isäoppaan ja pottatreenikirjan välissä keskustelua vei tottelemattomuuden käsite.

Janna Rantala lyttäsi iänikuisen puheen siitä, miten aikuisen ei koskaan pidä taipua lapsen tahtoon, lapsen manipuloitavaksi.

Mehän manipuloimme lapsia jatkuvasti! Ensin manipuloimme lapsen jollakin lahjuksella, sitten sillä, että otamme sen lahjuksen pois. Manipuloimme lapset vaipasta potalle, aamu-unilta päiväkotiin.

Vanhempien on välillä toteltava lapsia, jyrähti Janna. Vuorotellen totteleminen voisi olla uusi viisastenkivi!

Mitä se tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että vapaapäivänä on hyvä totella lasten tahtoa. Hiihdellä iltapäivään asti pyjamat päällä, pelata lautapelejä, syödä mikrossa lämmitettyjä nakkeja. Hylätä aikataulut, sellaista elämää lapset toivoisivat. He joutuvat kuitenkin arjessa jatkuvasti tottelemaan meitä.

Janna Rantala kertoi tekevänsä aina ison numeron siitä, kun hän tottelee lapsiaan. Katsokaa nyt, nyt tehdään juuri niin kuin te haluatte, nyt minä tottelen teitä!

Lähellä kokouksen loppua puheenjohtaja esitteli oman "suosikkinsa", brittiläisen lääkäri Jane Gilbertin Pottatreenit. 93 sivua rautalanganvääntöä lapsen opettamisesta potalle.

Kirjan toisen luvun otsikolle Siisteyskasvatukseen valmistautuminen hörötettiin avoimesti.

Kirja toimii surkuhupaisana esimerkkinä siitä, miten kärpäsestä tehdään härkänen.

Janna Rantala on työssään huomannut, miten huolissaan vanhemmat ovat potalle opettelemisesta. Siitä on hänen mukaansa turha tehdä suurta numeroa, sillä kyseessä on hyvin intiimi asia. Harva meistä on innostunut vaipoista, mutta potta-asian tuputtamisesta tulee helposti lapsen ja vanhempien välille tuloksetonta järkyttävää vääntöä ja uhmaa ja kaikki keinot otetaan käyttöön.

Katjan perheessä potta on ajankohtainen kysymys, ja hän vetäytyi hetkeksi vuorovaikutuksesta lukeakseen opasta. Puheenjohtaja huomautti asiasta ja kokous jatkui hyvässä hengessä.

Kokouksen lopussa Katja Lahti ja Janna Rantala antoivat tunnustusta puolisoilleen, joilta he ovat oppineet paljon. Tasapainoinen ja turhia stressaamaton äijä-äitiys nousi keskusteluun. Sitä toteutetaan sanomalla: katsellaan rauhassa, eiköhän tämä tästä.

 5.    Muut asiat
- kokous oli yksimielinen siitä, että eri ikävaiheita käsitellään vanhemmuusoppaissa epätasaisesti. Vauva-aika puretaan atomeiksi, mutta elämä isompien lasten kanssa kuitataan parilla ylimalkaisella elämänviisaudella.
- kokous vaatii, että väsyneen vanhemman avautumista ei ikinä enää kuitata riihikuivasti mitäs hankit lapsia, olisit miettinyt.
- kokous kehottaa kaikkia miettimään, onko kasvatushuolen takana joku epämääräinen pelko. Seuraavan kerran kun ärsyynnyt lapsen käytöksestä tai mietit kauheita seurauksia, kysy itseltäsi mikä minua tässä näin kovasti pelottaa, mitä pelkään tästä seuraavan. Pelkoja kannattaa tutkia ja rakkautta tuhlata.
- kokous ihasteli miehille kirjoitettua reipasta ja kompaktia miehisten taitojen manuaalia Mies hoitaa vauvaa.
- kokouksen aluksi nautittiin kahvia, vichyä ja sämpylää, mutta whiskypaukut olisivat olleet poikaa.

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja unohti kiittää, koska häntä nauratti niin kovin. Kokous päättyi klo 10:45