Ilman ihmettelyä ihminen näivettyy

Olen ennenkin puhunut siitä, miten jännittävää on poiketa polulta. Vuosi sitten lähdin hetken mielijohteesta vieraan vanhan miehen matkaan, haahuilemaan pitkin Helsinkiä. Näin kotikaupunkini uusin silmin. Telkkäperhe tarvitsi apua, variksenpoika teki kuolemaa, askeleemme kulkivat hidasta siksakkia puistoissa ja rantakivillä.

Viime viikolla lähdin toisenlaisen kuljeskelijan matkaan. Raimo Långia kiehtovat epäpaikat. Murrosvaihetta elävät maisemat, paikat, joissa kaupunki luo nahkaansa. Minä olen tottunut retkeilemään paikoissa, joissa on valkovuokkoja ja luonnonkauneutta. Aivot niksahtivat uuteen asentoon, kun Raimo vei minut sepelivuoristoon. Kohtaamani maailma oli epätodellinen. Konekouria, metallimyttyjä ja miesten agilityä.

Äänimatkalle epäpaikkaan pääset tiistaina 31.5. klo 12.15 Yle radio 1:ssä.

Oudon robottihirviön käsi lepää kasan päällä. Otus on nukahtanut. Ollaan hiljaa, ettei se herää.

Tästä pääsisi pienen mörön pesäluolaan, jos uskaltaisi kulkea. Sisältä kuuluu rahisevaa hengitystä. Ehkä.

Näetkö sinäkin tässä nukkuvan peikon kasvot? Vai jotakin muuta?

Kerro myös, mihin sinun olisi hyvä vaihtelun vuoksi mennä ja miksi - sekä milloin aiot tämän hyväätekevän retken tehdä.