Miksi haastattelen?
Olen virittäytynyt pohtimaan haastattelemisen perusteita. Viime viikkoina olen miettinyt asiaa ja kallistanut korvaa aina sinne, missä toimittajat puhuvat haastattelemisesta. Aiheesta lähtee monta versoa, mutta ydin on aina samaa: mitä varten ihmisiä mennään tapaamaan, mitä varten heiltä kysytään ja heidän toivotaan vastaavan.
Ystäväni, toimittaja, kertoi pari päivää sitten juttukeikastaan. Hänellä oli radiojutun kanssa todella tiukka aikataulu. Valmista piti tulla muutamassa tunnissa (sisältäen pohjatyön, matkat haastateltavan luo ja takaisin, jutun editoinnin ja ne semmoiset). Varsinaisesta haastattelukohtaamisesta hän kertoi: "Mä menin sinne ja sanoin, että mä kysyn sulta kaksi kysymystä ja mä haluan, että sä vastaan näin ja näin. Ja sitten mä sain ne vastaukset, joita lähdin hakemaan. Mun ei tarvinnut kuin leikata minuutti pois."
Meni juuri niinkuin olin suunnitellut?
Toinen toimittaja kertoo omasta metodistaan, jolla hän on pärjännyt alalla jo yli 15 vuotta. Hän saa lehdistötiedotteen, jonka mukana tulee kutsu lehdistötilaisuuteen. Hän käyttää varttitunnin siihen, että hän muokkaa tiedotteen väitteistä kysymyksiä. Jos tiedotteessa lukee, että TÄSSÄ UUTUUSTUOTTEESSA ON KIINNOSTAVAA SE, ETTÄ SE BLAABLAABLAA, toimittaja kirjoittaa kässäriinsä kysymyksen MIKÄ TÄSSÄ UUTUUSTUOTTEESSA ON KIINNOSTAVAA?
Kaikki ovat tyytyväisiä?
Nyt pitäisi sitten varmaan esitellä se oma ylittämätön metodi, kun kerran tämmöisiä pohtii. On mulla yksi periaate, muttei se mikään metodi ole. Mä haluan, että haastateltava kertoo jotakin, jota en jo tiedä. Haluan tulla yllätetyksi.
Mitä siitäkin tulisi, jos toimittajat eivät etukäteen tietäisi, mitä haastateltava aikoo sanoa?
