Mistä pappi saa puhua?

Kai Sadinmaa puhuu Jumalan valtakunnasta. Missä se on, miten sinne pääsee?

Onko Jeesuksen puheet esimerkki miten Eve Mantun pitäisi puhua ? Tähänkö papitkin pyrkivät ? Eikö rahan palvonnassa toteudu vain Raamatun ennustukset globaalista vallasta ?

Pastori "niinkö niinkö, hehheh"-Sadinmaa on yksi niistä lukuisista papeista, jotka ovat ilmeisesti hukanneet täysin perustehtävänsä (armon julistamisen) ja sähläilevät kentillä, joista eivät mitään tiedä. Ei ihme, että ihmiset eroavat kirkosta. Hartauksissa en halua kuulla mitään, korkeintaan keskinkertaisia ja myötähävettävän pinnallisia, analyyseja yhteiskunnasta (siihen on ihan eri tekijät, esim. taloustoimittajat), vaan voimaa ja lohtua ankeuden keskellä. Hartaushetket eivät saisi olla myöhäismurkkujen egotrippejä. (Sairaalapastorit ovat pitkän kokemukseni mukaan parhaita. He eivät horise joutavia.)
Toimittajan tehtävä ei ole mielistellä ja myötähihitellä vaan haastaa ja haastatella, niinkö, asiallisesti.

Hei kaikki vääräuskoiset!
Sitähän me kaikki olemme suurimman osan maailman uskovaisten mielestä, olimme minkä tahansa uskon kannattajia, paitsi jos emme mihinkään usko.
Uskonnolla on oikea nimi, se ei ole tiedäntö eikä tiede. Etuliitteeksi sopisi monasti sokea.
Minkähän takia tämä urhea pappi meille puhuu? Odottaako hän että vedämme johtopäätöksiä ja ryhdymme toimeen? Eikös toimeen ryhtyminen kuuluisi kaikkivaltialle? Onko kaikkivaltias puttunut mitenkään koko eurokriisiin tai laivan uppoamiseen, vaikka resurssit ovat rajattomat, toidin kuin maan matosilla.
Ja sitä vaan, että hitsausliitoksessa molemmat liitettävät aineet sulavat, ja juotosliitoksessa vain juote.
Aamen

Hyvä. Nyt ohjelmasi aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Tätä keskustelua kirkko tarvitsee. Suosittelen kaikkia kuuntelemaan Kai Sadinmaan aamuhartauksia.

Hapuileva oli aloitus, mutt mitä pitää tehdä, kun katastrofi jo näkyy?
Yksinkertaista - vaihtaa suuntaa... mutt miten?
Yhtä yksinkertaista, tosin aikaa vievää - alkaa puhua asiasta muiden kanssa. Se saattaa saada vastakaikua eli ajatuksen liikehdintää muissakin ihmisissä... mitään kun ei tapahdu ennen ajatusta ko tapahtumasta. Sodatkin on olleet jonkun päässä ennen totuttamistaan... Ja toteuttaminen on vaatinut ajatuksen liikkeellelähdön useammassakin päässä... Sitten vasta alkaa tapahtua...

Niin talouden keskittymisessäkin. Teoriassa viimeistään sitt kun kaikki raha on yhden jepen hallussa. Mutt käytännössä ehken jo hiukka aiemminkin ...kun meitä kurjaliston rupusakkia on riittävästi ja löytyy se yksi suunnannäyttäjä, johtotähti ...joka tällä kertaa ei ole Mersu ;)

Eve Mantu,
Nyt en enää voi olla kommentoimatta ohjelmiasi. Olen jäänyt koukkuun niihin. Koin eksistentiaalisen elämyksen "Telkkämies"-ohjelmastasi. Miten joku ihminen voi tänä hulluna kiireen ja absurdin touhottamisen ja yksityisyyden aikana lähteä etsimään miestä, joka on pelastanut telkkäpesueen varmalta kuolemalta. Tällaista inhimillisyyttä ei tämä maailma tunne.
Pastori Kai Sadinmaan aamuhartauksissa on samaa hullua profeetallisuutta. Täytyy tehdä jotain. Voisimmeko löytää kadottamamme lähimmäiset ja ihanan luomakuntamme uudelleen? Hidastetaan edes vähän, eikä uskota markkinavoimien pappien kokoaikasta saarnaa jatkuvan kasvun välttämättömyydestä.
Toivoa on!

Missä se on, miten sinne pääsee?

Vastaukset löydät esim. Uudesta Testamentista Luukkaan evankeliumista 17:20-21

"Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".

Ja miten sinne pääsee: Lue esim. Johanneksen evankeliumista 14:16

"Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Matteus 7:8

Yst.terv. Marja

Aivan hykerryttäviä asioita otetaan esille. Politiikan kautta emme pysty vaikuttamaan, se on nähty. Vrt. Timo Soini ja muu oppositio. Kaiki menee kiville. Hyviä aikeita satelee kuin... MUTTA tämä kirkon mies uskaltaa, kuulen useimmiten 6.15 hartaudet. Hän jos kuka herätti: miten tuo mies osaa ja uskaltaa? Koska politiikan portti on suljettu ja tehoton, mitä sitten? Siihen kysymykseen jäitte.
Sitten vielä siitä uskontoon liittyvästä perinteestä. Olen 77 v (ensi kuussa), elänyt sotasvuodet koulussa jne. elämän kaksi evakkoreissua. Pidän itseäni j o t e n k i n jopa uskovaisena. Minulle ovat hyvin tärkeitä aamuhartaudet, kirkko on etäinen, mutta tekee määrittelemänsä tehtävät (vrt. perheen juhlat ja hautajaiset), paitkin nk. panevat parastaan. Ovat usein irti arjesta omassa hyvin-voinnissaan. Mukaviakin, tavallisia löytyy esim. mummokerhosita. Nuoret ovat yllättävän avoimia.
Mutta itse asiaan: Miksi ei pidettäisi kiimnni joulujuhlan ja kevätjuhlan virsistä? Ne merkitsevät meille vanhalle väelle rikasta perimää (olkoonkin kikollista), onhan meille sallittu muukin vanha "HÖMPPÄ", SITÄ JOPA IHAILLAAN. Esim. kansanmusiikki, tanssikulttuuri , ruokakulttuuri jne. Uskoisin että koulun tuntikehykseen mahtuisi k a h d e t joulujuhlat, ne. jokaiselle värille ja uskonnolle/uskonnottomalle sopivat. LISÄKSI: ne Sinun inhoamasi joulu- ja kevätvirret erikseen niille, jotka niihin tulisivat. Onhan kodin ja koulun yhteistyö tiivistä, vanhemmat esittämään ajatuksiaan. EIKÄ VAIN niitä tulikivenkatkuisia mielipiteitä meidän vanhojen höppänöiden hurskaudesta. Koska sitä esiintyy edelleen. Mikset sallisi sitä? Jos olet noin kantaa ottava, ajattele myös muiden kannanottoja. Näin pikaisesti esitettynä. Jos luit, kiitos siitä..

lyhyesti pietarille: Jumalan valtakunta on keskuudessamme ja Kristus on tie.

Ohelmanne, Eve ja Kai, oli osuva.
Itse jatkaisin pohdintaanne, mistä se lumikiteenydin.:Voisiko se olla, siitä että kristityksi itseään kutusva todella eläisi kristilliset arvot elämässään todeksi. Jokainen.
Jos vaikka aloittaisi kymmenestä käskystä, niin kyllä tämä maailma olisi hitusen parempi elää -jo huomenna, ehkä tänäänkin?
Kyllä siinä todellisuudessa tulisi Kristustakin ikävä... - anteeksiantamus olisi tosi tarpeeseen - ja papille olisi oikeesti puhuttavaa

Miksi me täällä Suomessa emme saisi pitää esillä kristillisiä perinteitä esim. koulujen juhlissa. Ei sekään ole oikein että yhä vain useammin eletään vähemmistön ehdoilla. Tästä esimerkkejä on useita. Kristillisten arvojen kunnioittamisen väheneminen on johtanut mm. moraalin höltymiseen.

Eve Manto, haastoit Kai Sadinmaan neuvomaan, miten ahdistunut kansalainen voisi reagoida nykymenoon. Oma yksinkertainen ohjeeni on, että "tutkimme henget", että annamme tukemme niille poliittisille aatteille ja liikkeille, jotka vosivat uskottavasti toimia vastavoimina rahavallalle. Yksilön kapina, vaikkapa kuluttajan valintoina, on sekin käypä keino, mutta suuret linjat yhteiskunnissamme määräytyvät edelleen puoluelaitokseen perustuvassa poliittisessa päätöksenteossa. Jos aktiivisuutta ihmisellä riittää, siitä vaan mukaan vaikuttamaan. Ja sana, se on se perusteko, perhosen siivenisku. Sadinmäen siivenlyönnit jo tuntuvat!

Jumalan valtakunta on täällä, keskuudessamme. Katso ympärillesi.

Kiitos Eve Mantulle ja Kai Sadinmaalle hyvästä ja niin läheisestä sekä ajatuksia herättävästä ohjelmasta.

Kirkon tehtävä on mielestäni: Koota ihmisiä ja muistuttaa meitä kaikkia ihmisiä armollisuudesta.

Olemassaolostamme nousevat suuret kysymykset ovat askarruttaneet ihmistä aina. Siksi ei olisi hyväksi ainakaan aikuisen ajatella, mikä on kirkon ja mikä on valtion tehtävä suurissa yhteisissä haasteissa ja kysymyksissä. Poimuttuneiden aivojen kyky armollisuuteen velvoittaa niin valtiota kuin kirkkoakin oikeudenmukaisuuteen. Ihmisellä ja aikuisella on vastuu ymmärtää ja tietää asioista sekä sanoa asioista jos siihen on mahdollisuus. Eihän ihmisen ajattelun ja ymmärryksen kykyä saa rajata. Mielestäni ihmiset ja kirkko tarvitsevat työntekijöitä ja seurakuntalaisia joilla on inhimillisesti ja armollisesti jalat maassa tänä päivänä 2012.

Janne Koskela
kanttori
Ylämylly, Liperi

Sadinmaan siivenlyönnit ( Raimo Hämäläisen kommentti,13.3.2012) voisivat tuntua esim. Naisten Pankin kannattamisena. Rahasto kehitysmaiden naisten tukemiseksi:

Naisten Pankki kerää lahjoituksia kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämiseksi kestävän kehityksen periaattein. Olemme vapaaehtoisyhteisö, jossa voimavaranamme ovat aktiiviset vapaaehtoiset, lukuisat osakkaat ja lahjoittajat. Naisten Pankin rahastoa hallinnoi Kirkon Ulkomaanapu.

Lahjoitetuilla varoilla rahoitetaan:

Naisten taloudellista toimeentuloa, osaamista ja oikeuksia parantavia hankkeita
Pienlainoja, ammattikoulutusta ja muuta yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa sekä
Muita uusia, innovatiivisia naisten yrittäjyyteen tähtääviä pilottihankkeita.

Hankkeita toteutetaan kaikkiaan 12 kehitysmaassa.

Naisten Pankilla on tällä hetkellä 1212 osakasta. Lahjoituksia saatiin vuonna 2011 yli 1 130 000 euroa. (Vuonna 2010 yht. n. 1 062 000 euroa.)

Lahjoitustilinumero: FI47 5789 5420 0246 76

Säännöllinen omastaan jakaminen on myös perusteko, perille johtavia väyliä on lukuisia muitakin. Oman elintason laskeminen tuottaa iloa!

Paljastuin, en ole tuttu kolvin kanssa. Meinasin jo hönkästä tähän, että tarkoitin siis hitsausliitosta. Mutta - ehkä se sittenkin on juotosliitos se kirkon ja yhteiskunnan liitos, mutta mikä silloin on juote?

Menee sitä naisten pankin rahaa myös kirkon ulkomaan avun johtajan pentikäisen leveään elämääN nEW yorkissa !

Kiitos, Eve Mantu, jälleen raikkaan asiallisesta ohjelmasta! On aina ilahduttavaa, kun kirkon ja uskon asioista keskustellaan avoimesti, mutta kiihkottomasti ja mustamaalaamatta.
Kai Sadinmaa on huutavan ääni. Ihan liian helposti me kristityt keskitymme omaan hyvään oloomme. Radiosta tulee toki tarpeeksi voimaa antavia ja lohdullisia hartauksia - kyllä yhden Sadinmaan pitää joukkoon mahtua, ja haastattelu hänestä oli paikallaan.
Silti en tiedä, miten yksityinen kansalainen voisi reagoida Euroopan kriisiin. Sadinmaan ohjelmassa esittämä ajatus yhteyden ottamisesta johonkin kansanedustajaan ei oikein vakuuttanut.
Minna Kettunen

Kiitos Eve jälleen ohjelmasta, joka ravisteli ajattelemaan. Minua haastattelussa innosti erityisesti kaksi kohtaa: (1) Kai Sadinmaan toteamus Jumalan sanan saarnaamisesta todellisena lääkkeenä. Hän havainnollisti asiaa osuvasti jotenkin tähän tapaan: "Ei pidä analysoida lääkettä, vaan tarjosta sita oikeasti." Tuohon on paikallaan kiinnittää huomiota saarnapaikoilla ja muillakin viestinnän areenoilla. Oikean lääkkeen alyysit auttavat kipeää ihmistä yhtä vähän, kuin muodissa oleva väärien talouslääkkeiden mahtipontinen parjaaminen auttaa leipäjonossa värjöttelevää vähäosaista. (2) Haastattelun loppu oli paras. Haastoit Eve Kaita esittämään käytännön sovellutusehdotuksia aamuhartauksissa ja ohjelmassa ilotulituksen tavoin esille tulleisiin haasteisiin. HYVÄ! Räväkkäkään tykitys EU:n ja muun rahapolitiikan valtiaita vastaan ei vie eteenpäin sitä rakkauden aaltoa, jonka Kai Sadinmaa tuntuisi haluavan nostattaa. Me aamuhartauksien vakiokuuntelijat emme kovin valtavasti rohkaistu rötösherrojen parjaamisesta. Sille saarnalle olisi parempi kohde muualla. Me tarvitsemme silmiemme avautumista sille hädälle, minkä kohtaamme omassa lähipiirissämme. Odotan innolla, miten meitä tulevissa aamuhartauksissa K.S:n ym. haastetaan ja opastetaan tässä. Ja miten meitä itseämme ravitaan Jumalan valtakunnan läsnäololla.

Suvivirren laulamisen vastustamisessa koulujen kevätjuhlassa on hyvin epäjohdonmukainen peruste vähemmistöjen huomioiminen. Sehän on peruste, joka opettaa rasismia enemmistöä kohtaan.

Kiitos hyvästä ohjelmasta! Tiukkaa mutta rentoa keskustelua hartauden tehtävästä. Hartauden lähtökohtahan on muuten sana vanha suomalainen sana 'harras', joka ei tarkoita mitään hurskasta hymistelyä vaan intensiivistä paneutumista johonkin asiaan/tehtävään. Sadinmaan hartaudet täyttävät tämän tehtävän paremmin kuin monet hartaudet, jotka eivät jätä mitään jälkeä minuun. Parhaita hartauksia ovat ne, jotka lähtevät arjen kysymyksistä ja johtavat Jumalan eteen ja itsetutkisteluun.

Tuntuu, että tämä "aamuhartauspastori" yrittää ihan tosissaan ratkaista edes hieman elämän
epämukavuuden mysteeriä. Olen itse kokenut ja raamattu, jonka olen lukenut systemaattisesti n.
15 kertaa lävitse, kertoo saman viestin. Tämä ihmisten tuntema elämän
mielettömyys ja epämukavuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että pyrimme totaaliseen eroon yhteydestä
Luojaamme, todelliseen rakkauden, viisauden ja kaikenlaisen mielekkyyden lähteeseen.
ON KYSE TAIVASTEN VALTAKUNNASSA ELÄMISESTÄ. On vain niin, että aikuiset ihmiset ovat niin täynnä itseänsä, etteivät he itsekyydessään ja uppiniskaisuudessaan halua alistua raamatun sanassa ilmoitetun rakkauden Jumalan ohjaukseen. Tämä ns "uudestisyntyminen" Jumalan lapsiksi =
taivasten valtakunnan jäseneksi vaatii meiltä aikuisilta täydellistä oman minän pois sulkemista ja
antamista tilaa taivaasta lähetetylle TOTUUDEN HENGELLE. Aluksi, kun uskomme raamatun sanan, se sulkee meidät täydelliseen toivottumuuten. Jos kuitenkin olemme kuulleet, että Jumalan
pitäisi olla rakkaus ja huudamme sydämissämme rakkauden Jumalaa avuksi, teemme tilaa
uudelle sydämelle, jonka Jumala on lahjoittanut minullekin n. 40 vuotta sitten ja tahtoo lahjoittaa jokaiselle, joka haluaa totisella sydämellä epätoivoisena (oman minän kuolinkamppailussa) huutaa
rakkauden Jumalaa avuksi. Lasten on aivan luontaista omaksua taivasten valtakunnan asiat, kuten
"enkeli taivaan lausui näin"... ym. Vanhemmat, maailmallisuuden sokaisemat aikuiset, eivät ymmärrä, että on kysymyksessä todelliset taivasten valtakunnan asiat, joihin lapsilla on luontainen yhteys ja halu. Ihmiselle, joka ei ole kokenut Totuuden Henkeä sydämessään, on aivan helppoa vakuuttaa esim. islamin uskon samanvertaisuutta. Kun elämme jatkuvassa yhteydessä Totuuden Henkeen, näemme asioita aivan toisessa valossa. Sydämessä asuva armontunto haluaa johdattaa hyviin tekoihin. Raamattu muuttuu armontunnon ruuaksi ja syntyy halu lukea sitä päivittäin, koska siinä asuu uudelle sydämelle rakastava Taivaan Isä. Uskon, että tämä yhteiskunnallinen kummallisuus lisääntyy yhä, mutta on myös ihmisiä, jotka ovat Jumalan ohjauksessa ja näyttävät valoa kaikille pimeydessä vaeltaville, että mahdollisimman moni pääsisi jo täällä ajassa vakuuttumaan päämäärästä, johon olemme matkalla siis TAIVAAN KOTIIN.
Täällä ajassa olemme aina vaarassa langeta ja lankeammekin vääriin valintoihin, mutta sisäinen
ohjaus auttaa nousemaan taas tielle ja vaeltamaan riittävän kevein askelin. Ilo ja hyvä olo ikäänkuin tulvii sisimpään ja ymmärrämme, että kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa. Ihminen voi tehdä vain
vähän ellei Jumala ole siunaamassa ja enentämässä tekemisiämme.

Terve Pietari,
Ei huolta... Jumalan valtakunta on Sinussa - Sinun sisimmässäsi, jos Jeesuksen sanaan on uskominen, ja miksemme uskoisi. Paavali sen sijaan rajallisena kuolevaisena ja erehtyväisenä määräilee, mitä määräilee muidenasioista.

Käänny Hänen so. Korkeimpasi puoleen, joka tuntee Sinut parhaiten, koskapa on Sinut luonut. Tiedä, että Sinusta ei ole kaksoiskappaletta koko universumien universumissa. Siksi yhteytesi Jumalaan on aina henkilökohtainen. Ei siinä ulkopuolisia tarvita. Kuten iäidinisäni Eino Anselmi Perttunen aina korosti: "Toisen vasalla ei voi ratsastaa. Mikset, Pentti, muodostaisi omaa käsitystä Jumalasta. meidän suom,alaisten joukossa se on helppoa, koska "Jumala"-sana on vain 6 kirjainta, eikä tarkoita mitään. itse sille on sisältö annettava."

Hei Poppe,

Ei vääräuskoisia ole olemassakaan. Jokainenhan meistä uskoo johonkin: rahaan, valtaan, seksiin tai eri uskontoihin yms. Sinäkin, ainutkertaisena luomuksena, josta ei kaksoiskappaletta ole koko universumien universumissa, olet oikeutettu uskomaan, niin kuin "vapaa tahtosi" Sinua ohjaa. Kunnioittaaksemme toisten yhtä suvereenista "vapaata tahtoa", emme luonnollisestikaan ota kantaa heidän valintoihinsa.

KOVIN OLISI KÖYHÄ LUOJAN LUOMISTYÖN JÄLKI, JOS ME KAIKKI AJATTELISIMME SAMALLA TAVALLA.

Ystävällisin terveisin
Pentti Lehtelä, Dipl.ins.
Metsuri, Poromies ja Maanviljelijän Poika Lapista

Hei Maijaliisa,

Oli mieltä lämmittävää kuulla Perä-Pohjolan Pojan, Kai Sadinmaan selkeitä ja rehellisiä näkemyksiä "kansankirkkomme" nykytilasta Eve Mantun tämän päivän radio-ohjelmassa. Joukkoeroaminen kirkosta ahdasmielisestä "pippeliteologiasta" johtuvana vuosi sitten ei liene todellinen syy. Syyt ovat syvemmällä. Kirkon sisäänlämpiävään hengettömyyteen tyytymättömien ihmisten sielun syövereissä se kapina asuu. Vajaan 50.000 ihmisen eroaaltoa käsiteltiin mediassa ihan Arkkipiispaa myöten, mutta syylliseksi arvattavasti leimattiin maallikko-kristitty, Päivi Räsänen, joka totesi käsityksenään homouden sairaudeksi - eikä missään tapauksessa sinänsä syyksi tuomita Luojan luomaa yksilöä.

Myös Espoon hiippakunnassa on seurakuntalaisten piirissä hämmästelty kirkon itsekritiiköntä hätääntymistä jäsenkadostaan. Ei se liene vaarallista, että eroaa kirkosta, se on kohtalokasta, että eroaa Jumalastaan - omasta henkilökohtaisesta Korkeimmastaan. Ajatelkaammepa esimerkiksi juuri pidettyjä Espoon hiippakunnan piispan vaalia. Taphtumaa, jossa "kansankirkkous" on yhtä kaukana kuin länsi on idästä. Espoossa on tätä nykyä 250 511 asukasta, joten se on Suomen toiseksi suurin kaupunki.

Tuomioseurakunnan jäsenenä minua suuresti hämmentää se, että kuinka vähän "kansankirkkona" itseään pitävä instituutio sallii niiden, joita sen on tarkoitus palvella, vaikuttaa kokemuksillaan ja näkemyksillään oman kirkkonsa hengelliseen kehittämistyöhön,

Yksinpä hiippakuntamme tärkeimmän palvelijan ja hengellisen johtajan - piispan - valitsee seurakuntalaisten määrään nähden mitättömän pieni, elitistinen 700 henkilön joukko, joista niistäkin vain noin 1/3 on maallikkoja.

Onko kirkko "oikeaoppineisuuden kaapuun" pukeutuneena omaksunut varsin maallisen "Hyvä Veli"-tavan valita työntekijänsä. Onko heilläkin takanaan pelko, että jotkut toisinajattelevat Jumalan pojat tai tyttäret voisivat kyseenalaistaa papiston näkemykset hengellisyydestä.

Toisaalta kirkko ihmettelee jäsenkatoaan näkemättä omaa vieraantumistaan kansasta, joka janoaa elävää hengellistä yhteyttä Isään kirkon "pilkkuja viilaavien" opinkappaleiden ja dogmien asemesta.
kirkon ns. "virallinen julistus" on epäilemättä paavalilaisen kristillistä, mutta poikkeaa niin räikeästi Jeesuksen evankeliumista, jonka Mestarimme kiteytti sanoihinsa Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä.

Tänään ei juuri kuule kirkossa julistettavan Jeesuksen armon sanoin: "Jumala asuu teissä, te olette Jumalan lapsia, Jumalan poikia ja tyttäriä".

Monen olen kuullut toteavan, että kirkon taholla näyttää tulleen jo pysyväksi ja luutuneeksi käytännöksi, että kristittynä olemisen ehtona näyttää pikemminkin näyttää pikemminkin olevan kuuluminen seurakunnan yhteyteen kuin Jumalan yhteyteen. Seurakuntajäsenyyden tuleekin elitistisen papiston mielestä olla passiivista - toisinajattelevia Jumalaan uskovia ei sallita eikä helposti edes suvaita,
riittää, kun automaattisesti maksuun pantu kirkollisvero tuo aineellista hyvää kirkkoinstituutiolle,
yli 2.000 vuotta kestänyt Jeesuksen roikottaminen ristillä ja pakanalliseen uhriajatteluun perustuva veressä synneistä puhdistautuminen jatkuu ajasta aikaan.

Kristinusko ei uskalla irrottautua pakanallisuudestaan ja laskea hänet jo alas ja rohkaista rivikansalaisia löytämään - Jeesus ja Isä, jotka nyt ovat yhtä - itsessään ja toisissa kanssaihmisissä sekä toimimaan henkilökohtaisessa elämässään sen mukaisesti.

Kai Sadinmaan hartaudet ovat olleet tervetullutta herätystä tämän päivän kaaokseen.
Eve Mantulle terveiset, että ei kai ole tarkoitus, että suomalaiset irtautuvat omasta kulttuuristaan ja juuristaan ja unohtavat esim. jouluperinteensä maahanmuuttajien tähden?? On tärkeätä hyväksyä toisten kulttuurien edustajat joukkoon mutta ei heidän tähtensä' tarvitse kaikesta omastaan luopua. Koko maailmaa ei voi syleillä. Jos suomalainen muuttaa ulkomaille, ei siellä muuteta vanhoja tapoja meidän tähtemme - Luojan kiitos. Erilaisuus on rikkautta!

Eve hyvä!

Voisiko juotteena olla: Elämä, kokonaisuus ja ihmisyys? Ja ihmisten yhteinen vastuu kaikesta siitä mitä ihmisyyteen, luontoon ja elämään maapallolla kuuluu.
Ihmiskunta on yhdessä vastuussa maapallon, elämän ja ihmisarvon säilyttämisestä.
Ihminen ajattelee jo lapsesta lähtien: Tää on mun juttu, mun portfolio, mun seminaarityö, mun gradu ja mun väitöskirja. Mä olen vaan kato tän mun jutun asiantuntija jne.
Ja sitten tää on kirkon juttu, tää on valtion juttu ja tää markkinatalouden juttu jne.
Pelottavaa tässä voi olla se, että opimmeko käyttäytymään niin, että en saa edes ajatella tätä ja ymmärtää tuota? Puhumattakaan, että saisin puhua nuista ja näistä asioista? Eli yksityiset ihmiset ja instituutiot rajaavat liikaa ihmisen luonnollista kykyä ajatella ja ymmärtää kokonaisuuksia? Ajattelemmeko ja ymmärrämmekö tarpeeksi kokonaisuutta? Vai tekeekö ihminen sen kuitenkin vaistomaisesti luonnostaan? Tarvitsemmeko lisää opetusta kokonaisuuden ja yhteisen vastuun hahmottamiseen?

Tämä on meidän maailmamme, meidän ihmisyytemme, meidän yhteinen kokonaisuutemme jossa elämme. Kokonaisuuden ymmärtäminen on ollut minulle ainakin haasteellista ja vaikeaa, mutta näen sen yksityisen ihmisen velvollisuutena ymmärtää kokonaisuutta. Eteenkin erehtyvien instituutioiden tulee ymmärtää kokonaisuutta ja tehdä hyvää ja rakentavaa yhteistyötä kaikkien ihmisten ja maapallon puolesta.

Armo ei ole yksin kirkon juttu, se on poimuttuneiden aivojen ominaisuus joka kuuluu myös muille nisäkkäille. Kirkkojen, valtioiden, yliopistojen ja maailman markkinatalouden tulisi leipoa yksi pullapoika = Meidän yhteinen elämämme. Mielestäni kirkolla on kunnia tehtävä varsinkin nyt nettiaikana koota ihmisiä luonnollisesti yhteen, samaan tilaan ja muistuttaa kaikkia ihmisiä armollisuudesta. Niinhän tuo Jeesuskin teki. Ymmärrän, että ihan jokapäiväistä arkista armollisuutta tarvitsee kuitenkin lopulta jokainen ihminen ja olio.

Ja sitten, oli kysymyksessä taiteilija, toimittaja, teologi, kosmologi tai tavallinen tallaaja, niin samanlaisia taivaanrannan maalareita me kaikki olemme.
Hymyä ja paljon kiitoksia monista ohjelmastasi.
PS. Yhteisessä virsilaulussa, kun kaikki sukupolvet laulavat yhdessä esim. Suvivirren, Enkeli taivaan tai Soi kunniaksi luojan on … … …

Janne Koskela
kanttori
Ylämylly, Liperi

Kai Sadinmaan aamuhartaudet ovat olleet tervetullutta tuuletusta... minun mielestäni. Vaikka nykyinen katastrofaalinen maailmantila on ilmiselvästi profetioiden toteutumista, jokaiselle olisi kuitenkin tarpeellista herätä kysymään, missä oikein olemme menossa. Ulos kaavoista ja vapaaksi totutuista tavoista aitoon, todelliseen ja henkilökohtaiseen Jumalan tuntemukseen!

Kai Sadinmaan puhe on totta ja sopii erittäin hyvin kirkonmiehen suuhun. Luemmehan Isä meidän rukouksessa ... ja tapahtukoon sinun tahtosi myös m a a n p ä ä l l ä niin kuin taivaassa... Mitä tämä muuta voi tarkoittaa kuin yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta? Koko länsimainen kulttuuri on perustunut tälle ideologialle ja nyt sitä vastaan hyökätään rajusti. Tilalle on tullut markkinavoimiin perustuva yhteiskuntamalli, jossa kaikki mitataan rahassa ja arvoa on vain sillä, jolla on rahaa.

Lisää tällaisia hengen miehiä luterilaiseen kirkkoon niin eiköhän nuoretkin ala kiinnostua kirkon sanomasta. Tähän asti yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta on puhunut lähinnä katolinen kirkko paavin suulla.

Myös toimittajien, muidenkin kuin Even, toivoisi ottavan enemmän kantaa nykymenon epäkohtiin eikä vain toistavan poliitikkojen puheita kaiken olevan hallinnassa. Todelliset päättäjäthän istuvat suljettujen ovien takana, vai oletteko nähneet eurooppalaisten pankkiirien ottavan kameroiden edessä vastuun tapahtumista.

Kolvista tulee mieleeni eräs Remun haastattelu, jossa hän sanallisesti uitti "kolvia" paikassa, jonne harvemmin päivä paistaa. Siis hyvin kaukana uskonnollisesta puheesta.
Kirkon ja yhteiskunnan juote voisi olla punaviini, mitä toisen käden tietojeni mukaan käytetään myös ehtoollisjuomana.
Kirkossa sopivast yhteiskunnan jäsenellei annosteltuna , hän voisi saavuttaa tinassaolotilan. Liiallinen juotteen nauttiminen saattaisi johtaa seuraavan päivän holotnaan oloon, jolloin seurauksena olisi huonolaatuinen kylmäjuotos.

Pappi Sadinmäki puhui "hengenmieheksi" harvinaisen järkeviä.
Yleensä ne muutamat lauseet kirkollisissa saarnoissa, mitä on kuullut ennen kanavan vaihtoa tai radion sulkemista, ovat olleet täysin tyypillistä diibadaabaa, jota voi kuvitella suoltavan henkilö, joka nukkuu raamattu pääalusenaan.
Vähemmästäkin niska jäykistyy.

Hyvä Einari, oletkohan kuullut vai kuunnellut?

Sadinmaan saarnoista tulee mieleen joku Vanhan Testamentin profeetta. Muutaman kaverini kanssa on puhuttu Sadinmaasta "sinä pappina joka vielä julistaa puhdasta Jumalan sanaa". Epäilemättä hänen puheensa ovat myös samassa linjassa evankeliumien kuvaaman Jeesuksen julistuksen kanssa. Toki me tällaisina keskiluokkaisina hyvinvointi-ihmisinä helposti loukkaannumme tuollaisista puheista, mutta se joka ei pahoita mieltään ei myöskään paranna tapojaan.

Sen sijaan kovasti arvostamani Eve Mantu otti jotkut asiat liian tosikkomaisesti. Esimerkiksi me ainakin on kuunneltu tuota joulurauhan julistusta vähän huumorimielellä. Sehän on vanha perinne ja esim. porilaisten marssi siinä on aika koominen, mutta saa minusta silti olla. Kaikenlaisia kulttuurisia jäämiä voi olla. Nekin kuvaavat aiempien ihmisten ajattelukuvioita ja luovat ajan kuvaa.

Sama on noiden koulun kristillistaustaisten juhlien laita. Jos minä menen jonnekin kaukaiseen maahan, olen todella kiinnostunut tutustumaan heidän kultturisiin tapoihinsa ja uskonnollisiin menoihinsa. En todellakaan pelkää niistä tarttuvan jotain mystistä itseeni. Miksi näistä koulujen joulujuhlista tai suvivirsistä pitäisi kantaa niin suurta huolta? Päinvastoin on toki hyvä että esim. vaikka maahanmuuttajat saavat tutustua suomalaisten kulttuuritaustaan. Se voisi olla jopa heidän luovuttamaton oikeutensa.

Kovin fundamentalistisilla ajatuksilla varustettu ihminen tietysti ei voi tutustua muihin kulttuureihin eikä toisinajattelevien vakaumuksiin. Kuitenkin enää tänä päivänä ihmisen ei tarvitse olla niin tosikko ja taikauskoinen että pelkäisi niistä tarttuvan jotakin mystistä pahaa itseensä.

Juuri noin. Kukkikoot kulttuurit! Kuinka moni edes muistaa Porilaisten marssin sanoja.

Kiitos Eve taas hyvästä ohjelmasta. Nyt täytyy olla seuraavan kerran vaihtamatta kanavaa kun radiosta tulee aamuhartaus, ties vaikka Sadimäki kertoisi mielenkiintoisesti Jumalan sanaa.

Radiohaastattelu 13.3.2012/Pastori Kai Sadinmaa/Eve Mantu

Kiitos hyvästä aiheesta ja haastattelusta. On hyvä ja tärkeä asia, että Jumalan sana tuodaan joka päivä lähelle ihmistä oikealla tavalla ja hengessä. Pastori Sadinmaalla oli mielestäni kyky lähestyä tavallista ihmistä oikealla tavalla ja Jumalan sanaa käyttäen. Sanahan on annettu meille kaikille ihmisille lahjaksi ja oppaksi sillä tarkoituksella, että meillä kaikilla olisi helpompaa elää tässä maailmassa, sen monien ongelmien ja vaikeuksienkin keskellä. Jumalan sana on annettu meille myös iloksi - olkaa vapaa - teille kaikille kuuluu arno - korostetusti: Jumalan armo. Teillä on mahdollisuus aloittaa joka päivä alusta - te olette vapaat Kristuksen kautta - uskokaa kaikki - Kristus haluaa tehdä teidät kaikki vapaiksi ja onnellisiksi. Ei ole meille vahingoksi ei meille eikä hallitsijoille vaikka meille myös osoitettaisiin ja osoitetaan, mikä kussakin tilanteessa on sopivaa, kohtuullista. Oikeassa vapaudessa ja puitteissa kaikki voimme olla onnellisia ja auttaa toisiamme eri tilanteissa onneen ja vapauteen. Olen vuosien mitaan kirjoitellut ylös muistiin aamu-ja iltahartauksien sekä sunnuntaisin jumalanpalvelusten puheita. Tässä nyt yksi esimerkki. Joka päivä voimme rukoilla ja myös kuunnella esim. radiosta puheita ja niistä voi olla ihmeen paljon apua jokapäiväiseen arkeemme. Ja jos emme muista - emme edes ydinsanomaa puheista, voimme aloittaa kirjoitta niitä myös itsellemme ja toisillemme muistiin ja jokapäiväiseksi rakennusanineeksi - onneen ja menestykseen. MUTTA OLKAAMME AINA REHELLISIÄ ITSELLEMME JA TOISILLEMME - REHELLISYYS MAAN PERII JA TAIVAAN ja tuo sanoma VOI TUODA MUKANAAN SUURENKIN ONNEN kullekin meistä.

No tässä muistiin kirjoitettu käyntini Mukkulan kirkosta 15.10.1996

Veisatut virret: 196, 475,4; 399; 298,1; 265

Epistola: I Johank.2:15-17
15 Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. 16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. 17 Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti

Evank. Mark. 10: 17-27 Voiko rikas pelastua

17. Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi:" Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän? 18. Jeesus vastasi hänelle:" Miksi sanot minua hyväksi ? Ainoastaa Jumala on hyvä, ei kukaan muu. 19. Käskyt sinä ti9edät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riist toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.20. "Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen, vastasi mies. 21. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi:"Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."22. Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. 23. Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:" Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan.24. Opetuslapset hämmsstelivät hyänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi. " Lapseni Jumalan valtakuntaan on todella vaikea pääståä. 25. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan". 26 Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua ?" 27. Jeesus katsoi heihin ja sanoi:" Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Miehellä oki hätä sielustaan. Hän tahtoi pelastua.Hän oli vaikutusvaltainen mies, mutta polvistui Jeesuksen eteen. Miksi hän tuli Jeesuksen luo. Oli kuitenkin levoton, vaikka oli noudattanut käskyjä. Ja Jeesus vastasikin hänelle lempeästi. Tästä huolimatta Jeesuksen vastaus yllätti hänet. Ikuisen elämän hinta oli liia suuri, piti myydä kaikki mitä omisti. Siis kaikki. Ei vai osaa omaisuudesta. Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan taivasten valtakuntaan. Miten Jeesuksen sanat voidaan selittää. Esimerkkejä tästä. 1. Jotkut meistä ovat toimineet elämässään aivan kirjaimellisesti ja luopuneet kaikesta. esim. munkit luostarissa: Fransiscus Assisilainen oli kirjaimellisesti köyhien avustaja - köyhyyden poistaja. 2. Jeesus ei kuitenkaan koskaan vaatinut kaikkien luopuvan omaisuudestaan - esim. opetuslapset pitivät omaisuutensa. Tärkeintä on ettei liikaa kiinni omaisuuteensa. Toiset puolestaan voivat antaa omastaan sellaista, joka ei ole yhtään mitään. 3. Rikas mies luuli, että jollain työllä voi answaita iankaikkisen elämän. Näin ei kuitenkaan ole. IANKAIKKINEN ELÄMÄ VOIDAAN SAADA ARMOSTA. MIKÄÄN EI SAA LLA LIIAN ARVOKASTA MAAILMASSA, ETTÄ SE VOITTAA SIELUMME. Jumala kutsuu jokaista eri tavalla. Jumalan kutsua ei voi väistää, jos kallein asia on elää Jumalan yhteydessä. VAIN JUMALA VOI PELASTAA IHMISEN se on LAHJANA - ARMOSTA.

Tervehdys vuodelta 1996 !
Alkoi jo 1970-luvulta ja jatkuu hiljalleen !
HYVÄÄ JATKOA NÄISTÄKIN AIHEISTA RADION PUITTEISSA EVE MANTU
Arimo Laiho

Minulla on tallessa pieni sinimuovikantinen Uusi testamentti ja psalmit armeija-ajalta.
Otan sieltä sattumanvaraisesti tai johdatuksen ohjaamana kolme säettä "jumalan sanaa".
Ensimmäinen säe, hetkinen... Luukas 15.30

"Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan."

Onko tämän säkeen pääosassa hyväluonteinen isäukko, irstaileva taivaanrannanmaalaripoika, portot vaiko syötetty vasikka, jonka höveli isä teurasti? Vai ovatko kaikki samanarvoisia? Jos ei, niin mihin järjestykseen ne tulisi pistää?

Seuraava säe... Filippiläisille 4.8.

" Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää niin ajatelkaa; "

En kurkkinut, miten veljien tulisi jatkosäkeen/-säkeiden mukaan ajatella.
Toimisihan tuo hyvin pelkästään kehotuksella "niin ajatelkaa."
Herättääkö tämä kenessäkään ajatuksia?

Kolmas säe, hetkinen... Apostolien teot 25.15

" käydessäni Jerusalemissa juutalaisten ylipapit ja vanhimmat ilmoittivat syyttävänsä häntä ja pyysivät, että hänet tuomittaisiin. "

Synkkää.. ketä tässä oltiin syyttämässä, mistä syytettiin, keiltä pyydettiin ja minkälaista tuomiota vaadittiin?
Löytyykö blogin lukijoista ketään "tosiuskovaista", joka pystyy/haluaa avata säkeiden taustoja ja niiden tarinallisia jatkumoja lunttaamatta.
Jokaiseen säkeeseen voisi keksiä myös itselleen omimmalta tuntuvan tarinan, mikä voisi olla yhtä hyvä ja tosi kuin mikä tahansa muu tarina.
Ja olisiko näissä sattumanvaraisesti/johdatuksen opastamina valikoituneilla säkeillä jokin merkityksellinen kolmiyhteys?
Aika jännää, hei.

Sadinmaan (, joka kuulosti korvissani renessanssin kokeneelta Jouko Turkalta) kanssa käyty keskustelu oli mielenkiintoinen, varsinkin kysymys, mitä johtopäätöksiä käytännön tasolla tulisi vetää. Sadinmaalta saadut vastaukset (pääasiassa yhteisöllisyyden korostaminen) olivat - kärjistetysti sanottuna - tyhjyyttä täynnä ottaen huomioon, kuinka raa'an rankalla kädellä hän on nykytodellisuutta "ruoskinut" aamuhartauksien puheosissa ja musiikkivalinnoissa. En voi ymmärtää tätä muuten kuin niin, että hänen analyysinsä nykytodellisuudesta onkin äärimmäisen ohut, yksipuolinen ja mahdollisesti... kestämätön.

Kysymys yhteisöllisyydestä koski sitä miten itse kukin voi "pienessä" arjessaan toimia paremman maailman puolesta. Kyse on asennemuutoksesta, joka voi tuntua liian heppoiselta.

Maailmaa ei ehkä pelasteta sillä että avaan oveni naapurille ja kutsun hänet kahville mutta Ignatius Loyolan ja Fransiscus Assisilaisen hengessä meidän olisi syytä löytää kirkkona ja kristittyinä arjessa käytävän kilvoituksen merkitys uudelleen. Puhun tätä myös ja ennen kaikkea itselleni. Joku sisäinen vallankumous on saatava aikaan yltiöindividualismia vastaan.

Kirkon on oltava merkkinä Toisenlaisesta maailmasta, jossa vallitsee toiset arvot, rakkaus ja oikeudenmukaisuus. Nyt me olemme osakesijoituksinemme hiustupsua myöten samassa suossa kuin mikä tahansa bisnestä tekevä ylikansallinen firma. Kun on osakesalkku Goldman Sachsissa, on aika hankala olla vakavasti otettavana merkkinä ja toteuttaa profeetallista tehtävää.

Totta kai aina on myös mahdollisuus lähteä barrikaadeille, Occupy Wall Streetin tapaan ja vaatia rahan valtaa kuriin. Kyllä minulla on selkeä ja kirkas mielipide sille mitä pitäisi tehdä. Ainoa vaihtoehto, jotta me voisimme pelastaa tämän Telluksemme, on se että saamme vapaana riehuvan pääoman kuriin, elämän palvelukseen. Jotta se olisi mahdollista, pitää saada aikaan globaali tahtotila pankkin ylivaltaa vastaan. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Ikävä kyllä, näen tulevaisuuden tältä kannalta aika synkkänä. Umpikuja on siinä ettemme pysty kuvittelemaan vaihtoehtoja, toisenlaista tapaa elää ja olla. Maailma on liian annettu ja valmis.
Jos kritisoit nykymenoa, niin heti kysytään että no onko sosialisimi sitten parempi. Eikö ole mitään kolmatta tietä? Onko kyse vain mielikuvituksen puutteesta?

Eikö Jeesus itse ollut juuri radikaali "yltiöindividualisti"? "Minä olen tie, totuus ja elämä."/"Minä sanon teille: menkää ja tehkää... minun opetuslapsikseni."
Entä "...globaali tahtotila pankkien ylivaltaa vastaan"? Mitä ajattelisin asiasta, jos olisin kiinalainen, intialainen tai afrikkalainen? Kiinalaisena en myöskään varmaankaan näkisi nykyistä maailmaa annettuna ja valmiina - päinvastoin, maailmana, joka vasta hakee muotoaan.

Kyllä Jeesuksen toiminnassa on nähtävissä tiettyä individualismia. Hän kohtasi yksilöitä, haastoi heitä, yksilöinä, mutta painopiste oli aina siinä että syrjään työnnetty yksilö otettiin uudelleen yhteisön jäseneksi. Jeesus ei eheyttänyt ihmisiä jotta näistä tulisi omaa etuaan ajattelevia individualisteja vaan ihmisarvonsa saaneita, täysivaltaisia yhteisön jäseniä.

Kohtaamalla yksilön Jeesus toimi hyvin yhteisöllisesti murtamalla niitä uskonnollisia oppeja ja käytäntöjä joilla tämä ihminen (jonkin ihmisryhmän edustajana) syrjäytettiin: samarialaisia, spitaalisia, naisia, lapsia, jne. Jeesus toteutti todellista "kaveria ei jätetä"-politiikkaa, ei vaikka mikä puhtaussäädös olisi vaatinut ihmisen eristämistä. Jos piti valita "Raamatun" tai ihmisen välillä, Jeesus valitsi epäröimättä ihmisen.

Hyvä pointti tuo kiinalainen näkökulma. En todellakaan tiedä mitä he ajattelevat tästä kaikesta ja kuinka valmis tämä maailma heille on. Heille tämä kulutuskulttuuri ehkä tarjoaa vielä unelmia joita tavoitella. Globaali tahtotila on siis melkomoinen utopia. Mun puheeni on täysin länsikeskeistä. Murtuminen alkaa lännestä, on jo alkanut ja etenee hyvää vauhtia.

Onpa ilahduttavan vilkasta ja antaumuksellista keskustelua. Tällaisesta blogaaja ilahtuu.

Eve hyvä!
Toivon ettet pahastu sinuttelustani. Tuntuu luontevammalta kirjoittaa kommenttini tällä tavoin.
Lämpimät kiitokset sinulle tuoreista ohjelmistasi! Ilolla kuuntelemme niitä vaimoni kanssa. Kiitokset myös pastori Sadinmaalle ravistelevista puheenvuoroista! Olen kuullut sanonnan, että on olemassa puheita, joista ihmiset joko suuttuvat tai muuttuvat. Mielenkiintoista on ollut tutustua myös tämän blogin rikkaaaseen mielipidekirjoon.

Eve, sinulle ominaisella naisellisella viisaudella ja lempeydellä panit rohkean pastorimme tiukalle ohjelmasi loppupuolella! Hän ei selvästikään ollut valmistautunut suoraan kysymykseesi: "Mitä meidän olisi tehtävä, että asiat tulisivat oikealle tolalleen?" Älköön herra pastori tästä loukkaantuko. Ei minkään keskustelun tarvitse olla niin valmis ja onnistunut, että siitä selvästi kuuluu hienoksi jauhettu käsikirjoitus ja patenttilääkkeet. Epävarmasta, jopa reilusta en tiedä-vastauksesta saamme me kuulijatkin enemmän pohdittavaa.
Minua jäi erityisesti puhuttelemaan tiededokumentista nappaamasi osuva vertaus lumikiteestä, joka tarvitsee sydämekseen jotakin, esimerkiksi tuulien mukana Afrikan autiomaasta lentäneen mikrosirun. Jos oikein muistan ohjelman kulkua, tarjosit tätä esimerkkiä haastateltavallesi kysellen samalla, mikä voisi olla se perushiukkanen, johon voisimme tarttua ja kasvaa asoita parempaan suuntaan muuttavaksi voimaksi.
Minulle tuli välittömästi mieleen muutamat tulevan "leipäsunnuntain" evankeliumin tekstit. Raamatun ajan kirkkopoliitikot tivasivat Jeesukselta:"Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Mahdollisesti nämä viisaat odottivat jonkinlaista ohjelmajulistusta tai tärkeimpien uudistusten luetteloa. Jeesuksen vastus oli lyhyt ja selkeä, mutta ei se varmaankaan täyttänyt kuulijoiden odotuksia. Hänhän vastasi näin: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."
Samassa keskustelussa hän myöhemmin sanoi olevansa elämän leipä, joka on tullut taivaasta, jotta maailma saisi elää (Joh.6:22-59).
Tiedän, että monet, mahdollisesti pastori Sadinmaakin, pitää tätä tärkeiden asioiden uskonnollisena yksinkertaistamisena, mutta olen ihan tosissani sitä mieltä, että mitä useampi suomalainen pääsee henkilökohtaisesti maistamaan ja syömään tätä leipää, itseään Kristusta, sitä enemmän tapahtuu elpymistä ja paranemista meidän kodeissamme ja yhteiskunnassamme. Ulkonainen uskonnollisuus on vain leivän tuoksua. Niin suloista kuin se onkin, se ei ravitse meidän henkeämme. Siitä, että kuulijoille sekä kirkoissa että radioiden ääressä tarjotaan todellista taivaan leipää, on kaikilla sananjulistajilla suuri vastuu.
Puhuessaan tästä asista Jeesus herätti ärtymystä. Hän rohkaisi kuulijoitaan olemaan nurisematta.
Minäkin oli monta vuotta nurisijoiden kärkikaartia. Nyt olen jo vuosikymmeniä ollut kiitollinen Leivästä, joka sai elämässäni ihmeitä aikaan. Maista sinäkin!

"Jos piti valita "Raamatun" ja ihmisen välillä, Jeesus valitsi epäröimättä ihmisen." Oliko/onko se todella näin? Minusta tuntuu siltä, että häntä ohjasi aina hänen "oma yltiöindividualistinen Raamattunsa"/julistuksensa, jonka perusteella hän myös sivuutti/syrjäytti/syyllisti ihmisiä! Hänenhän kirjoitetaan opastaneen opetuslapsiaan näinkin: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kylään..." Pietarille hänen kerrotaan sanoneen: "Väisty tieltäni, Saatana!". Syntyy voimakas vaikutelma pelottavasta, uskonvarmasta - ja samalla valitettavasti kapeasta - ehdottomuudesta, joka sulkee paljon inhimillistä ulkopuolelleen. Hassua kyllä, mutta mieleeni tulee vaikkapa Savonarolan tuhoisa ehdottomuus aikansa
renessanssikulttuuria kohtaan.
Ajattelenkin, että Jeesus ja Raamattu tarjoavat kyllä eurooppalaisessa kulttuurissa hyvää osamateriaalia keskusteluun mutta Sudenpentujen käsikirjaksi kummastakaan ei ole. Maailma ja inhimillinen todellisuus on aina ollut - ja on nykyisinkin - siihen aivan liian monimuotoinen ja moninaisuudessaan kiehtova.
"Globaali tahtotila" unelmana ... Murtuminen alkaa lännestä". Jaa'a! Eikö murtuminen voisi ottaa askelia esimerkiksi ev.luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa (eli valtarakenteissa)?

Viime tiistaina kirjoitin ystävälleni:
"Kuuntelitko Eve Mantun haastattelun Kai Sadinmaasta?
Hyvän kysymyksen, hiekanmurun kenkään hän jätti Pastorille seuraavia hartauksia varten. Kummallista oli, miten Kai-pastori tavoitteli vain kollektiivista ihmisvoimaa eikä näyttänyt lähdettä, suurta juttua, ydintä.Ei tehnyt selväksi, että partikkeli on Jumalan sana ja Pyhä Henki prosessoi todellisen avun, ihmisessä tapahtuvan muutoksen. Ei niitä saisi jättää mainitsematta piiloon kulisseihin, tai yrittää naamioida peitesanoin, jotta yleisö ei säikähtäisi uskontoa. Jokainen alue, joka operoi sanoin, tarvitsee oman terminologiansa tullakseen ymmärretyksi."
Luettuani Merjo Parangon ensimmäisen kommentin lähetän tämän mukaan keskusteluun.

Kun keskustelu jatkui yksilöllisyydestä ja yhteisöllisyydestä, tuntui hyvltä havaita, ettei kumpaakaan voi hylätä. (Kai Sadinmaan vastaus) Molemmat ovat Jumalan työkaluja meitä muokatessa.
Nykyisin ei ole tapana puhua Jumalan mahdollisuuksista ja Hänen toiminnastaan. Kuitenkin Hän on edelleen Luoja, joka toimii keskeneräisessä maailmassaan, luo edelleen. Vaikkapa lähettämällä meille sellaisen yksilöllisen julistajan kuin Kai Sadinmaa ja sellaisia, jotka muodostavat omaankin maahamme nykyisiä yhteiskunnallisia epäkohtia (mm työttömyys, vallan-ja rahanhimo ym) korjaavia yhteisöjä.

Mitä enemmän tämän maailman merkillistä menoa seuraan, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että teodikea on totta: Jumala ei voi olla sekä kaikkivaltias että hyvä. Jos hän olisi molempia, maailmassa vallitsisi rauha ja hyvä tahto luotujen kesken -- tietenkin, koska juuri niin kaikkivaltias ja ehdottoman hyvä toimisi, tekisi kerralla priimaa. Pikemminkin tulee mieleen jokin kosminen komitea, jossa on vedetty pitkää tikkua koekentistä. Jäsen Jumala on saanut laboratoriokseen Telluksen, jonne hän on kyhännyt omia kuviaan sähläilemään esimerkkinsä mukaan. Kun koe on kaikesta päätellen mennyt pahasti myttyyn, verukkeeksi keksitään milloin vapaa tahto, milloin pahat henkivallat. Ja miksi täydellinen luomus tarvitsisi veriuhreja? Papisto yrittää selitellä asioita parhaansa mukaan ja syyllistää toisia koe-eläimiä..

Hyvä Heikki Penttinen, kiitos kommentistasi 16.3. Sitä oli hyvä lukea. Olimme kirjoittaneet melkein samanaikaisesti. Jos tekstisi olisi ollut luettavissani silloin, ei minun olisi tarvinnutkaan omaani lähettää.

Hienoa, että lopultakin joku nostaa esille kirkon ja valtion erottamisen. Olen ihmetellyt, miksi ihmiset itkevät Suvivirren katoamista - eihän sitä kukaan kiellä laulamasta, jokainen voi laulaa omassa piirissään tai omassa kirkossaan, kuten muuallakin maailmassa. On vaivaannuttavaa, kun koulun juhlissa, valtion tapahtumissa tai Even mainitsemassa joulurauhan julistamisen kaltaisissa tilanteissa sotketaan uskontoa, valtiota ja nationalismia. Miksi yksi ryhmä voi omia itselleen kaikille tärkeitä tapahtumia kehdosta hautaan - onko se vain keskiaikainen jäänne? En usko, että tilanteesta hyötyy edes kirkko - opportunistit ja tapakristityt vain rapauttavatn sitä, eivät vahvista. Kuka hyötyy vai hyötyykö kukaan?

Kiitos Eve ohjelmistasi!

Kirkko ja sen työntekijät palvelevat Jumalaa. Kirkossa hokemalla hoetaan ja kuuntelemalla kuunnellaan vanhaa, sekavaa, syyllistävää, ristiriitaista, "uskomatonta" uhriuskotarinaa. Sanoja, sanoja, sanoja. Puhetta, puhetta, puhetta. Missä ovat rakkauden teot? Niihin ei aikaa jää.

Ihminen palvelee toisia ihmisiä omalla vastuullaan, kykyjensä mukaan ja olosuhteidensa rajoissa hyvin ja huonosti. Kuitenkin tehden voittopuolisesti hyvää. Sellaista on inhimillinen, konkreettinen rakkaus.

Oman uskonsa voi pohjata vaikkapa Jari Tervon upeaan ja yksinkertaiseen kiteytykseen ihmisarvosta ja ihmisarvoisesta elämästä. "Jos ihmiselle annetaan hänelle kuuluva arvo, lakkaa tarpeeton jumalien etsintä. Ihminen elää ihmisiksi, kun hän saa sorrottomassa arjessa auttaa pieniä ja heikkoja".

Jokainen voi omalla panoksellaan olla luomassa sorrotonta arkea kaikille.

Eettisyys ja ihmisrakkaus eivät ole kristinuskon keksintöjä, jos kirkko ei tee valistustyötä edes sillä alalla, ei sitä tarvita.Toimittaja hiukan brassailee tietämättömyydellään ja aliarvioi kuulijoita.Muissakin aiheissa tämä outo asenne.

Kiitos Eve ja Kai hyvästä, tärkeästä ja ajatuksia herättäneestä ohjelmasta.

Kuuntelin piruuttani sunnuntain aamuhartautta, ja se vahvisti käsitystäni todellisuudesta irtautuneesta löpinästä, jota radiosta satunnaisesti korviin kantautuu.
Saarnan pääaiheena oli Jeesus ja leipä, joka oli myös Jeesus, siis leipä.
Saarnassa kerrottiin, että Jeesus, Jumalan ainoa poika, oli maan päälle lähetetty henkinen leipä, jota syömällä ei koskaan kuolisi..
Juutalaiset ihmettelivät, miten he voisivat syödä Jeesusta, lihaa ja verta.
Jeesus vastasi heille, että kaikki, jotka hänen lihaansa syövät ja vertansa juovat,
saavuttavat ikuisen elämän.
Tätä teemaa pappi pyöritteli minuuttitolkulla, sanajärjestyksiä ja lauserakenteita muunnellen.
Huomioon ottaen väitetyt Jeesuksen puheet, onko ihme, että Jeesus löysi itsensä ristillä roikkumassa?
Ehkä hänen varalleen oli ylipapiston ja muun paremman väen toimesta suunniteltu paras paikka ruokapöydässä, jotta nämä voisivat unhoittaa jo hiipivän raihnastumisen toteuttamalla Jeesuksen neuvot käytännössä.

Olen aina ihmetellyt, miten aikuiset ihmiset pystyvät totisina puhumaan ja kuuntelemaan tällaisia tarinoita. Eihän siinä mitään, se heille suotakoon.
Sekin mietityttää, miksi sodat näyttävät kumpuavan uskonnollisuudesta, olivatpa jumalat mitä hyvänsä.
Siksikö, että Aatami haukkasi omenaa?
Ja nykyään väitetään, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Tässä väitteessä uskon olevan perää. Omalla kohdallani se on toiminut hyvin, oli omenalla ansiota tai ei.

On hyvin mahdollista, että maailmassa on sellaisia mieleemme ja tapahtumiin vaikuttavia voimia, joita ihminen ei voi käsittää. Ja todennäköisesti onkin.
Minä en miellä näitä mahdollisia voimia sellaisiksi, että niille voitaisiin antaa mitään nimiä, kuten voidaan tarinoiden jumalille tehdä.
Ne voivat olla vain pieni aavistus, häivähdys, kangastus. Miksi pitäisi polvistua, ristiä kätensä, hokea mantroja?

Maailmankaikkeus, äärettömyys itsessään on käsittämätön.
Esko ”ei kaurapuuroa, kiitos” Valtaoja esitti eräässä radio-ohjelmassa, että jos maailmankaikkeus kerran on ääretön, niin maapallomme kaltaisia planeettoja voisi olla myöskin ääretön määrä, ja näin ollen ”kaksoisolentojammekin”.
Niin, miksipä ei.
Valtaojaa saattaa hämmentää sekin mahdollisuus, että padalla porisevia kaurapuurokattiloitakin olisi äärettömästi.

Vaikka en katso itseäni uskonnolliseksi perinteisessä mielessä, uskon tietoisuuden säilyvän jossain muodossa kuoleman jälkeen. Tietoisuus ei livahda Pietarin portista, tai kärvistele liekkien loimussa vaan jatkaa ”uniaan” tavalla tai toisella.
On vaan vaikea kuvitella, ettei olisi mitään.
Kaikki voivat kuvitella omiaan, koska kukaan ei vielä toistaiseksi ole palannut kertomaan.

Uskonnot ovat niin kauan ok, kun eivät tuputa, syyllistä, uhkaile ja tiputtele päitä.
Yksi vastenmielisimmistä esimerkeistä uskonnon tiukkapipoisuudesta näyttäytyi Israelin vähemmistönä mellastavista ortodoksijuutalaisista, jotka muun muassa mustissa kaavuissan ja raamattu käsissään nimittelivät koulunsa aloittaneita pikkutyttöjä heidän pukeutumisensa perusteella.
Samat tyypit paasaavat Jumalasta. Sairasta.

Päättäköön tämän paatoksen eräs entisaikojen suosikkibändini Motörheadin hieno sanoitus; ”No voices in the sky”.

Rauhaa, ja rakkautta.

Nobody gives a damn about anybody else,
Think everyone should feel the way they feel themselves,
Rich men think that happiness is a million dollar bills,
So how come half of them O.D. on sleeping pills,
Eye for eye, tooth for tooth, you all know what I mean,
What's the use of a cry for help, if no one hears the screams,
No one hears the scream,
No voices in the sky, confusion blinds the eye,
Can't take it with you when you die,
No voices in the sky,

The ones who dedicate the flags to make you brave,
They also consecrate the headstone on your grave,
Ritual remembrance when no one knows your name,
Don't help a single widow learn to fight the pain,

Politicians kissing babies for good luck,
T.V. preachers sell salvation for a buck,
You don't need no golden cross, to tell you wrong from right,
The world's worst murderers were those who saw the light.