Radio-ompeluseura kokoontuu
Enpä ole ennen kantanut ompelukonetta radio-ohjelmaa varten studioon. Nyt kannan. Tiistaina 9.5. suorassa lähetyksessä kudotaan, tuunataan ja ommellaan sekä puhutaan käsitöiden hyvästä vaikutuksesta. Aivot rakastavat kaikenlaisia käsitöitä. Monotoninen kutominen (esimerkiksi pitkä kaulahuivi "ainaoikeeta") avittaa autuaaseen raukeuden tilaan. Pulssi hidastuu, verenpaine laskee. Kiperä koruommel puolestaan virkistää muistia ja ongelmanratkaisuälyä.
Internetistä löytyi käännettävän olkakassin ohje. Sellaisen ompelen huomenna studiossa.
Kokeilen Vallilan verhokankaita. Kestävätkö kantamuksia ja pesua?
En usko, että saan kassia ihan valmiiksi radiolähetyksen aikana. Olen huomannut, että ompeluseuran kokouksissa tulee välillä ommeltua väärät kappaleet yhteen. Muiden kässäilijöiden juttuja on niin kiva kuunnella. Radio-ohjelmassa keskittymiseni hajoaa varmasti. Olisikohan parasta jättää isommat ompelutyöt suosiolla kotiin?
3 kommenttia
Ti 08.05.2012 @ 11:45
Ekaksi iso kiitos tähänkin aiheeseen tarttumisesta!
Muutama kuunnellessa herännyt miete:
käsityön merkityksestä:
- osa-alue, jota ette tainneet painottaa on mielestäni sekä mallin mukaan työskennellessä että etenkin tuunatessa on ennakkoluulottomuus! Pidän sitä etenkin tässä nykyisessä ohjeitten ja kieltojen ja käskyjen tiheässä viidakossa seikkailevalle kansalaiselle hyvin, hyvin tärkeänä pääomana!
käsityön valmistamisesta:
- kokemukseni erisorttisten töitten loppuvaiheesta on , ei niinkään haikeus jo valmistuvan perään, kuin se ajatus, että kunhan tämä on valmis, pääsen aloittamaan sen-ja-sen!! Mahdollisesti uusiin materiaaleihin tai tekniikoihin tai soveltamaan meneillään olevaa ihan uuteen kohteeseen! Tämä on munulle tutumpi tunne kuin kaipaus käsillä olevan jatkamiseen....
- ja sitten se eikka, jokamielestäni jäi käsittelemättä ; entäs' kun jää kesken? mitä silloin itse kukin tekee? Tiedän, että joissain käsityöyhteisöissä (-ryhmissä) pidetään aika-ajoin 'kesken-jääneitten-näyttelyitä' teemalla TEE SINÄ TÄMÄ LOPPUUN!!! Vai käykö yleisimmin niin, että keskeneräinen jää odottamaan uutta inspiraatiota?
Ti 08.05.2012 @ 13:19
Hei!
Kiitos Eve Mantu tämänpäiväisestä ohjelmastasi!
Itse ompelen, neulon ja tuunaan. Intohimoni ovat kirjoneuleet, joita olen tehnyt vuosikymmenten ajan. Ensimmäisen kirjoneulevillatakin tein noin kymmenvuotiaana tyttösenä äidin ohjauksessa. Kokoan tällä hetkellä valokuvakirjaa töistäni. Tuunausta olen harrastanut jo 60-luvulla lukiolaisena, kun tein itselleni vanhoista vaatteista uusia luomuksia.
Kirppiksiltä löytää paljon hyvää materiaalia, verhot ovat aarteita. Talvella tuli tehtyä kirjoneulelapasia ja sukkia suvun naisille ja vähän myös miehille.
Käsitöiden tekeminen on todella rauhoittavaa ja terapeuttista puuhaa. Kun saan jokun työn valmiiksi, pitää olla jo uusi suunnitelmissa.
Hyvää kesää ja mukavia käsitöitä!
La 12.05.2012 @ 18:04
Kiitos ohjelmasta, jonka pääsin kuulemaan vasta netistä. Olen itse tykännyt jo koulussa käsitöistä, vaikka silloin tehtiinkin mallin mukaan tylsiä töitä tylsistä materiaaleista. Kaksikymmentä vuotta sitten löysin tilkkutyöt ja sen mukana oman suunnittelun, värit ja ihanat materiaalit. Samalla löytyi myös tilkkuilijoiden oma yhdistys ja siten sosiaalinen merkitys. Uskon myös vahvasti käsityön hyvinvointivaikutuksiin, joiden tutkijoista mainittiin Sinikka Pöllänen ja toisena hyllylläni pyörii Eija Vähälän tutkimus.
