Ah, Venäjä - vai Äh, Venäjä?

saa suuttuaa ! miqsipä ei

Hei Eve. Tämä aihe ennakkoluuloistamme on aika kulunut ja loppuun kaluttu. En usko, että nuoret suomalaiset vierastaisivat venäläisiä sen enempää kuin muitakaan vierasmaalaisia. Ehkä me suomalaiset olemme hieman varautuneita ylipäänsä muualta tulleita kohtaan. Koulutus ja kokemus kyllä avartavat ihmisten näkemyksiä, ja jyrkistä ennakkoluuloista luovutaan.

Vanhemmissa ikäluokissa lienee enemmän niitä, joiden käsitykset venäläisistä ovat kielteiset. Sehän on perin ymmärrettävää, jos tuntee Suomen lähihistoriaa. Sekä demonisointi että kaunistelu ovat pahasta. Venäläisiä on yhtä monenlaisia yksilöitä kuin meitäkin. Poliittinen ilmapiiri paljon vaikuttaa siihen, millaiset sävyt saavat vallan mediassa, joka aika tavalla ohjaa mielipiteitämme. Harvalla on omakohtaisia kokemuksia venäläisistä.

On aivan katastrofaalista, ettei Suomessa opiskella venäjää. Suomen edun mukaista olisi tuntea Venäjää ja venäläisiä paljon paremmin. Tästä puutteesta sietäisi nostaa äänekäs haloo! Parasta turvallisuuspolitiikkaa olisi ryhtyä korjaamaan tätä epäkohtaa. On todella hölmöä tyytyä taivastelemaan, miten paljon venäläisiä meillä jo asuu. Käännetään se ilmiö eduksemme! Naapurissamme Pietarissa asuu monta miljoonaa hyvin toimeen tulevaa ja koulutettua venäläistä, joiden kanssa voisimme tehdä hedelmällistä ja taloudellisestikin hyödyllistä yhteistyötä. Onko hallitus myöntänyt euron euroakaan sellaisiin hankkeisiin? Pakkoruotsi vapaaehtoiseksi ja venäjä kielivalikoimaan.

Eve, hyvä aihe, jokinan niissä venäläisissä on...meillä on töissä yksi venäläinen ja jostain syystä juuri hänelle pitää aina huomauttaa työpisteen siisteydestä: roskat roskikseen, niitä ei jätetä pöydälle tai hylllylle/jos jotain kaatuu lattialle, se pyyhitään/ei avata montaa pahvilaatikkoa tuotteita, vaan käytetään edellinen loppuun ennen kuin avataan uusi laatikko...ja mikäköhän on syynä, että 80- ja 90-luvuilla sekä Neuvostoliitossa että Venäjällä matkustaneena, en ole missään muualla nähnyt niin homeisia (oikeasti homeisia!) seiniä ja lattioita ja törkeän likaisia lavuaareja? Jos rumasti sanotaan niin venäläinen jättää kaiken "kuin paskan perseestä". Olen tavannut muitakin Suomessa asuvia venäläisiä ja kaikkien (mukaan lukien työtoverini), henkilökohtainenkaan hygienia ei ole ollut paras mahdollinen. Toisaalta kaikki tapaamani venäläiset ovat olleet miehiä!!

Venäläinen voi siis olla likaa ja epäsiisteyttä, mutta toisaalta ihan uskomatonta ihmisestä välittämistä ja toisesta huolehtimista. Olen joskus ajatellut, että jos jotain sattuisi, niin se venäläinen työkaveri varmasti auttaisi. Hän tulee välittömästi auttamaan, kun kannan painavan näköistä laatikkoa tms. Hän on elänyt kommunistisen ajan Neuvostoliitossa, silloin kun suurinta osaa asioista ei saanut rahalla vaan suhteilla ja omalla asenteella. Babushka tarvitsi siivousapua tai perheenäiti luksuspäivälliselle appelsiineja, ei niitä rahalla saanut NL:ssa...

Uskon, että raha puhuu Venäjällä nykyään, kuten (kylläkin tallinnalainen, mutta entinen neuvostoliittolainen) ystäväni kuvaili nykymenoa Eestissä: mitäs ystävistä, kun kaiken voi ostaa rahalla.

Tokihan Venäjä on iso maa = iso bisnes, mutta jokaiselle suomalaiselle suosittelen henkilökohtaista tutustumista venäläisiin tai entisen Neuvostoliiton maiden ihmisiin. Jos eivät joka asiassa suomalaisten kaltaisia niin älykkäitä, humoristisia ja terävänäköisiä kansalaisia ovat nuo suuren naapurimme kasvatit.

Tervehdys ! Olen anoppikokelaani asialla,hänellä kun ei ole sähkötysmahdollisuutta ,niin esittän asian hänen pyynnöstään. Näin Maija (ilman sitä mainiota prikiään): Olen sitä mieltä,että meillä voisi olla Venäjän kanssa jopa oikeinkin hyvät ja lämpimät suhteet,kunhan he ensiksi maksaisivat meille takaisin sotakorvaukset,jotka-kuten hyvin tiedetään-ovat Neuvostoliiton alulle paneman Talvisodan seurausta. Maija Laakso Mustarannantie 338, Jormua. Puh no 050-3619851.

Tunteeni venäläisiä kohtaan ovat seuraavat:

Haluan pitää heidän henkilökohtaisen elämäni ulkopuolella. Matkailua ja bisnestä silti voidaan tehdä. Sirkka Valkosen kommentti on tyypillinen esimerkki ns. suomettumisesta. Sirkka luule ja uskottelee muillekin, että suomalaisten pitäisi joustaa enemmän venäläisten suhteen. Tosiasiassa venäläiset ovat kovia natseja. Putinin tukijoukkojen nimikin on Nashi (=kansallismielinen eli nationalisti eli puhelikelellä natsi). Kuvitelkaa, että naapuriasunnostanne tai naapuritalosta hyökättäisiin kotiinne, tapettaisiin osa perheestänne ja hyökkääjät ottaisivat omakseen kotinne (=Karjalan alue). Lisäksi putsaisivat lompakkonne. Ja teidän sitten pitäisi pyydellä anteeksi ja sovitella !!! Hyökkääjät sen sijaan pitäisivät oikein hienona ja kunnioitettavana tekoina omaa ryöstö- ja murharetkeään eli siis näin näkevät asian Putin ja venäläiset nykyäänkin. Toki Karjalan luovuttamisella takaisin olisi suurta edistävää merkitystä taloudellisestikin Venäjälle, mutta kun sielu heillä on edelleenkin katupoika Stalinin. Stalinhan harjoitti ryöstelyä jo nuoruudestaan alkaen, eikä koskaan hankkinut kunnon ammattia ja tehnyt kunnon työtä.

Venäjäisten siisteystasosta: Venäläisten ns. parhaimmisto asui sitten sodan jälkeen useita vuosia Hotelli Tornissa keskellä Helsinkiä. Kun he sitten lähtivät sieltä lopulta, oli talon huoneet niin siivottomassa kunnossa, että sisustukset purettiin kokonaan. Aitoa paskaakin oli siellä täällä ja kaikki lakanat myös tosi likaisia. Että sellaista väkeä.

Minusta venäläiset ovat tosi kammottavaa väkeä, enkä todellakaan halua sinne koskaan matkustaa.
En myöskään voisi kuvitellakaan venäläisiä sukulaisia, lukuun ottamatta ns. vanhoja venäläissukuja, jotka ovat asuneet jo ennen vallankumousta tai siitä alkaen Suomessa.

Mielestäni venäläisten tulee asioita korjaavilla positiivisilla teoillaan lähestyä suomalaisia ja Suomea, jos he todella haluavat suhteiden parantumista.

Sotakin alkoi siten, että Hitler puijasi Stalinia siten, että sanoi antavansa kaikessa rauhassa Suomen Neuvostoliitolle ja olla hyökkäämättä Neuvostoliittoon, jos Saksa saa rauhassa rynnistää länsisintamalla Englantia ja Ranskaa vastaan. Stalin siinä sitten luuli, että näin Eurooppa jaetaan. Että siis toimi täysin katupojan logiikalla ja moraalilla.

Aikanaan työasioissani oli tekemisissä sen lain ja sen muutoksen kanssa, jossa säädettiin ulkomaalaisten kiinteistöjen ostosta Suomesta. Se liittyi EU-sopimukseen eli siis EU:n puitesopimukseen liittyi suht. vapaa kiinteistönosto EU-alueella ostajan kansallisuudesta riippumatta. Mutta EU ei toki mitenkään puuttunut siihen miten Suomen tulisi menetellä venäläisten kiinteistönostoihin. Hämmästyin sitten, kun tulikin sellainen laki, jossa kiinteistönostovapaus ulotettiin huiman laajalle eli myös venäläisiin. Olin siis sitä ennen käsitellyt tuota lupamenettelyä lainmuutokseen saakka.

Venäjä on aina ollut Suomelle uhka ja on sitä varmaan jossain kollektiivisessa tajunnassamme edelleen. En tiedä miten järkevää sellainen ajattelu on tai ei ole. En voi sille mitään, että ajattelen venäläisten olevan keskimäärin sivistymättömämpää porukkaa kuin esimerkiksi me suomalaiset. Heillä ei ole ollut tilaisuutta kasvaa ja totuttautua demokratiaan ja todellisen kansalaisyhteiskunnan jäseninä elämiseen. Ensin oli tsaari ja maaorjuus, sitten tuli kommunismin harvain(hirmu)valta ja nyt tällaiset putinit, jotka pysyvät vallassa korruption ja toisinajattelevien vainoamisen avulla. -Mitä todellista kansanvaltaa ja -vastuuta tällainen on? Olen käynyt kerran Venäjällä, silloisessa Leningradissa. Ainoa maa ja paikka jossa olen törmännyt syöpäläisiin ja varastelevaan hotellihenkilökuntaan. Kiitos ei toista kertaa!

Moi!

Olen venäläinen tyttö ja asuin jo 10 vuotta Suomessa. Olen erittäin siisti ja teen mitä maukkamman makuista ruokaa. Kaikki suomalaiset kaverit ja sukulaiseni tykkävät minusta, niin ainakin uskon ;) Onhan sellaisiakin venäläisiä jotka ei siivoile eikä huolehdi itsestään, mutta on samalaisiakin suomalaisia, joten lopettakaa turhat haukut! Olen asunut 3 vuotta suomalaisessa tyttöasuntolossa ja en ole likaisempaa paikkaa nähnyt. Pelästyin silloin että kaikki suomalaiset ovat yhtä epäsiistejä, mutta onneksi tapasin myöhemmin paljon siistejäkin typpejä. Sääli, että jotkut kirjoittajat olivat tekemisissä vain epäsiistien venäläisten kanssa. Kannattaa todellakin matkustaa ja tutustua ihmisiin niin väärät ennakkoluulotkin häipyy.

Olen itse kotoisin rajakaupungilta. Muistan kuin ainoastaan suomalaiset vodka/bensaturistit kävivät siellä, epäsiistiksi pukeutuneita, kaljamahat jne. Niin kaupungin asukkaat ovat ajatelletkin että kaikki suomalaiset ovat sellaisia. Ainoastaan silloin kuin turismi lisäntyi niin venäläiset oikeasti näkivät ettei Suomessa ole kaikki epäsiistejä ja kaljamahaisia.....

Toivon kaikille enemmän avoimutta ja vähemmän ennakkoluuloja! Venäläiset tuovat paljon rahaa Suomeen ja jatkovat sen tuomista. Kannattaisi opiskella venäjää ja hakea bisnesmahdollisuuksia. EU kusee koko ajan, Venäjällä asiat vain paranee. Joten opiskeltakaa venäjää. Ja Putinista: mielestäni se on parasta mitä Venäjälle on tapahtunut pitkästä aikaa. Länsi on vain kateellinen, että Venäjällä asiat paranee, kansan elintaso kasvaa huima vauhtia!!! Itsekin näette venäläinen turismi on koko ajan kasvussa. Ja ihan sama että ei ole täyttä demokratia, vielä tällä hetkellä Venäjä pitää hallita kovin otteisiin. Ainoastaan silloin kun venäläisten elintaso nousee niin demokratiakin tulee itsekseen sinnekin. Pääasia ettei tapahtuisi samalaista valtion ryöstelyä kuin Elzinin aikaan, joilloin rikkailla oli kaikki valta ja kansa jäi nuolemaan nappijansa :) Rikkaillahan on rahaa järjestää loistavia vaalikampanioita ja sumuttaa kansan silmiä. Tää on minun mielipide.

Neuvostoliitto ryösti 1920-1940 suomensukuisten omaisuuksia Vienan ja Aunuksen Karjalassa ja pakotti heitä pakkotyöhön keksittyjen rikosten avulla.
Tämä ryöstäminen jatkui kohdistuen suomalaisiin 30.11.1939 alkaen talvisodan ajan. Neuvostoliitto aikaansai mittaamattomat vahingot suomalaisille hyökkäyssodassa jonka Neuvostoliitto aloitti tavoitteenaan vallata koko Suomi ja pakottaa suurinosa suomalaisista kävelemällä Siperiaan.
Kesällä v.1941 Neuvostoliitto suoritti myös sodanaloituksen Suomea kohtaan.
Väitetään että jatkosodan aikana Suomi teki virheen ylittäessään Tarton rauhan rajan, se raja olisi pitänyt ylittää jo 1920 luvun alussa kansainvälisten (vrt. YK) joukkojen avulla ja suorittaa Bolshevikkirosvojen tuhoaminen jotta he eivät olisi päässeet toteuttamaan rikollisia toimiaan ihmiskuntaa kohtaan.
Suomensukuiset ja suomalaiset ovat joutuneet kärsimään yli 150 miljardin euron vahingot neuvostobolshevikkien tekemien rikosten takia ja nykyinen Venäjä jatkaa edelleen ryöstösaaliin hallussapitoa ja käyttöä (varastetun omaisuuden käyttö ja hallussapito on rikos Venäjällä ja myös Suomessa). Esim. suomalaisilla on viimeiset viralliset lainhuudot 29.11.1939 ja kesäkuulta 1944 omiin maaomaisuuksiin Karjalassa ja neuvostovenäläiset eivät ole maksaneet yhtään kopekkaa, markkaa tai euroa suomalaisilta ryöstämistään omaisuuksista. Lisäksi Neuvostoliitto ja Venäjä ovat estäneet suomalaisten vapaan pääsyn omille kotiseuduilleen.
Näillä perusteilla venäläiset eivät ole korjanneet tekemiään rikoksia ja nimenmuutoksella Neuvostoliitosta Venäjäksi eivät he myöskään vapaudu vastuistaan.
Vapautuminen tapahtuu vasta sen jälkeen kun neuvostovenäläisten tekemät rikokset on korjattu ja heitä vaaditaan suorittamaan korvaukset vahinkoja kärsineille.

Jopa joo, ruotsalaisetko kohtaneet suomalaisia hyvin? Suomen poikkia lähetetty sotimaan Ruotsin puolesta jne. Ruotsin vallan alla Suomi oli köyhä kuin kirkon rotta.

Tätä luin äsken Wikipediasta:
"Suomen kehitystä 1850-luvulta eteenpäin leimasivat voimakas väestönkasvu, kansallinen herääminen, teollistumisen tuoma taloudellinen nousu ja uuden hallitsijan, Aleksanteri II:n, myötä syntynyt vapaamielinen ilmapiiri. 1860-luvulta lähtien valtiopäivät saivat kokoontua useiden kymmenien vuosien tauon jälkeen säännöllisesti. Aleksanteri III valtakaudella 1880-luvulla Suomen säädyt saivat lisäksi lakien esitysoikeuden. Suomen ensimmäinen rautatie valmistui, ja ensimmäinen liikepankki perustettiin 1860-luvulla. Elinkeinojen vapautumisen ja liikenneyhteyksien kehittymisen seurauksena myös muuttoliike ja kaupungistuminen kiihtyivät. Näitä uudistuksia edelsivät oma rahayksikkö, omat postimerkit ja ensimmäinen lennätinlinja sekä oma tullilaitos. Keskeinen osa maan teollistumisessa oli sahateollisuudella, jonka osuus kokonaistuotannosta 1900-luvun toisella vuosikymmenellä oli 35 prosenttia. Käsi kädessä edellä mainitun kehityksen kanssa kulkivat koululaitoksen ja kansansivistyksen voimakas kehittäminen, naisen aseman kohentuminen sekä työväenliikkeen synty."

Tottahan että komunistit ovat olleet ilkeitä suomalaisille, mutta parhaita puolia Suomen sosiaalijärjestelmään on otettu komunismista. Eli heilläkin oli jotain hyvää. On ne tehnyt paljonkin pahaa, ei sitä kukaan kiistä. Pientä aina kiusataan :(((

Nykyisen politiikkaan vaan kuluu haukkaa itää ja kumartua länteen.

Aloitetaan Neuvostoliitosta.

Ensimmäiset muistot ovat alle kouluikäisenä 60 - luvulla.
Faijani joutui (tai pääsi) erään ammattiliiton toimitsijana toisinaan matkustamaan Neuvostoliittoon. Matkaviemisinä oli muun muassa purkkaa ja sukkahousuja.
Pikkubroidini muisteli kerran aikuisiässä, että hän oli nähnyt salkun täynnä 50 markan
seteleitä, johon faija; höpönhöpön tai jotain sinnepäin.
Pienillä lapsilla on tunnetusti vilkas mielikuvitus.
Tuomisina muistan 5-kielisen kitaran, kuulakärkikynän, jossa oli useita eri värisiä kärkiä, puisia maatushkoja ja vedettävän Sputnik-pöytäesineen, joka pimputteli ilmeisesti jotain sankarikommunistisävelmää.

Meidät pantiin serkkujen kanssa ensimmäisen kerran pioneerileirille Sorsamojärvelle 70-luvun alkupuolella.
Sieltä jäi mieleen mm. punaiset kaulahuivit, vihreät paidat ja rintanapit, jotka piti opiskelemalla ansaita. Myös lipun nostot ja laskut, metsäretket, kauniit tytöt ja ”etsin ystävää”-piirileikki. Neuvostoliitossakin oli pioneereja ja punaisia kaulahuiveja.

Aivan ensimmäinen pieni kirjoitukseni julkaistiin Raketti-lehdessä, joka taisi olla pioneerien "äänenkannattaja".
Varhaisteini-iässä luin jo sujuvasti Kansan Uutisia ja Maailma ja me - lehteä, mikä oli Suomi-Neuvostoliitto- seuran oma Valitut Palat.
Luin myös paljon kirjoja. Yksi niistä oli Maksim Gorkin ”Äiti”. Kirjasta ei jäänyt muuta mieleen kuin lukukokemuksen puuduttavuus.
Sen sijaan yksi parhaista televisiossa esitetyistä sarjoista on mieleeni jäänyt elämänkerta Maksim Gorkista, mikä ei ollut dokumentti, vaan moniosainen ”näytelmäelokuva”. Olisiko 70-luvun alusta tuokin. Upposi pikkupoikaan kuin häkä.

Jostain toisesta leffasta on jäänyt mieleen epätoivoisen miehen jatkuva huuto; LJUBLJUU, LJUBLJUU… LJUBLJUU!
Jenkkiversio tuskin olisi yltänyt samaan vereslihaiseen tunnekylläisyyteen. Amerikkalaisissa elokuvissahan ollaan vaan muuten enemmän ”vereslihalla”, paremminkin liha verisenä.

Neuvostoliittolaiset jääkiekkoilijat olivat ihan ihmeukkoja, ja niiden peliä tuli aina seurattua mielenkiinnolla; kuinkakohan monella maalilla ne taas kepittää muut?
Neuvostoliittolaiset olivat nuoren pojan mielessä jotenkin sankarillisia.
Äidinkielen opettajana toiminut luokanvalvoja otti kerran puhutteluun luokan eteen
hänen mielestään liian radikaalin ainekirjoituksen vuoksi.
”Kun sinä nyt niin tunnut ihannoivan sitä Neuvostoliittoa…” Numero sen mukaan.
Viisikko- tyylistä löpinää kirjoittaessani tuli helposti kiitettävä arvosana.
Neuvostoliitto, eikä mikään muukaan vähääkään punaiseen viittaava ollut koulussa muutenkaan hyvässä huudossa, sen sain huomata.
Keskikoulussa venäjänkielen otti vapaaehtoisena minun lisäkseni toinen luokkatoverini. Muut valitsivat saksan.
Opin sentään venäjän aakkoset.

Kutakin aikansa, sanoi pässi.

Murrosiän myötä pikku ”kommunisti” minussa alkoi hiipua, enkä ole tuon vaiheen jälkeen tuntenut vetoa mihinkään poliittisiin tai muihinkaan liikkeisiin. Kaikki ne kahlitsevat jollain tavalla vapaata ajattelua.
Kuitenkin nuoruusvuosien yksi sympatiaa ja mielenkiintoa herättänyt ”liike” oli punk, uusi aalto tai miksi sitä ikinä haluttiin kutsuakaan. Ennenkaikkea hyvää musiikkia, sanoituksia ja meininkiä.
Ja voi niitä diinareiksi kutsuttuja rasvalettejä. Hyi helvetti.

Neuvostoliiton romahdettua tuli kieltämättä outo fiilis; voiko olla tottakaan.
Olihan se. Enkä jäänyt suremaan.
Eipä silti, sai Neuvostoliitto jotain todella hyvääkin aikaiseksi. Se pysäytti pikkuviiksisen pikkumiehen (joka ei ollut Chaplin) natsijoukkojen voitonmarssit.
Siinä rytäkässä aikamoinen joukko Neuvostoliiton kansalaisia sai luopua hengestään.

Jeltsin.
Uutisvideossa päämies nipistää kokouspöytään saapuessaan naisosallistujaa ohimennen takapuolesta, ja naisen ilme kertoo tapahtuneen.
Hauskaa ja surullista. Voisiko tapahtua muualla kuin Venäjällä?
No, taisi Väyrynen kerran nipistää koneessa lentoemoa. Oliko nauttinut venäläistä vodkaa?

Putin.
Yhden kerran olen nähnyt poliitikosta unta.
Vuosia sitten unessani oli ystävällisesti hymyilevä Putin ja minä olin pikkupoika.
Aivan kuin olisi ollut joulu ja Putin olisi ollut joulupukki, jolta kohta saisin lahjoja.
Aivan absurdi uni, enkä ymmärrä, mihin se voisi liittyä.
Putin, vakava KGB:n entinen virkamies, josta ei luulisi ensimmäisenä tulevan joulupukki mieleen.
Mutta unissa kaikki on mahdollista.

Venäläiset naiset.
Monet hyvin kauniita, mutta jollain harvoista ulkomaanreissuista olen päätynyt paikkoihin, joissa on mahdollisuus saada naista korvausta vastaan. Pari kertaa vieressäni on istunut venäläinen nainen, mutta olisin siinä toivonut olevan mielummin vaikka espanjalaisen tai mustan.
En tiedä, mikä aiheuttaa pienen vierastusreaktion. Venäjän kielikin on kaunis.

Venäläiset yleensä.
En tunne yhtäkään, mutta noin yleisesti, minulla ei ole mitään heitä vastaan.
Sen paremmin kuin ruotsalaisia tai amerikkalaisiakaan vastaan.
Fiksuutta ja kusipäisyyttä löytyy kaikissa kansallisuuksissa.
Kusipäisyyttä vastaan kylläkin olen aina.

Olen käsityksessä, että venäläiset ovat esimerkiksi suomalaisia avoimempia, ja että he maalaavat elämässä paljon leveämmällä pensselillä. Monet venäjällä asuneet, opiskelleet ja työskennelleet ovat tämänsuuntaista kertoneet. Ei kai se ihan huuhaata ole.
Okei, on rikollisuutta, korruptiota, toimittajien murhia, mielivaltaisilta tuntuvia tuomioita jne.jne.
Mutta, että tavalliset venäläiset olisivat vieraanvaraisia ja sympaattisia, suomalaisiin verrattuna.
Ei meidän tarvitse alemmuutta siitä tuntea; mökötetään yleisissä kulkuneuvoissa, kuten tähänkin asti.
No, vappuun asti ainakin.

Ymmärrän, että niillä suomalaisilla on katkeruutta venäläisiä kohtaan, joiden koti on jäänyt rajan taakse.
Näin on käynyt äidillenikin, joka joutui kahdesti lähtemään evakkoon kodistaan Antreasta, Talikkalan kylästä, jonne joskus 1700- luvulla jotkut hansakauppiaat olivat asettuneet, Saksasta lähtiessä Dyster-nimisinä. Liekö ollut synkkää Saksanmaalla.
Hänen kokemustensa valossa venäläisiin yhdistetty paistinpannuvertaus ei ollut vieras.
En kylläkään muista sitä kovin usein kuulleeni.
Faijani poliittisella vakaumuksellakin saattoi olla kielenkantoja rajoittava vaikutus.

Hei, meinasin unohtaa Ladan, mikä oli farmarimallisena ensimmäinen työjuhtani.
Todellinen ”tee se itse”- miehen unelma, joka välillä tuntui pieneltä painajaiselta, koska siinä todellakin joutui tekemään paljon itse, varsinkin jarrujen kanssa ennen katsastusta.
Idän talvilämmin ihmepeli löysi myöhemmin uuden osoitteen oikeasta ilmansuunnasta, pienestä Viron-maasta, joka jo on päässyt pois Neuvostoliiton rautasaappaan alta, ja jonka joulukuuseksi pukeutunut puolustusvoimien komentaja lähettää Suomenkin suuntaan veljellisiä Nato-kutsuja.

Lada, Lada…

Suhtaudun venäläisiin eri tavalla kuin Venäjän valtioon. Minulla on muutamia oikein hyviä venäläisiä ystäviä, pari heistä on avioliiton kautta muuttanut Suomeen ja hankkinut täällä hyvän ammatin. Vanhassa venäläisessä kulttuurissa on paljon kiinnostavaa ja arvokasta.

Toisaalta ensimmäinen tapaamani imperialisti oli venäläinen! (-70-luvulla meillä oli "kouludemokratiaa", oppilaille puhuttiin propagandaa esim. pahasta imperialismista, oli kuitenkin vaikea kuvitella, minkäläinen ihminen on imperialisti. Kun sellaisen oikeasti kohtasin, käsite selveni aivan itsestään.) Hän, korkea Ystävyysseurojen liiton virkamies Moskovasta, selitti kesällä -93: "Jos emme rakentaisi öljysatamaa Koivistolle, meidän olisi vallattava Latvia takaisin."

Suomen ja (Neuvosto-)Venäjän välisestä vaikeasta historiasta ja pakkoluovutettujen Itä-Suomen alueitten evakoitten kärsimästä vääryydestä ei pidä syyllistää tavallisia venäläisiä ihmisiä (kuten valitettavasti moni suomalainen tekee), sen sijaan nyky-Venäjä on Neuvostoliiton seuraajavaltio ja sen pitää kantaa vastuu vääryyksistä, kunnes ne on korjattu! Monet suomalaisten kanssa tekemisissä olevat venäläiset ovat kiinnostuneita perehtymään maittemme välisen historian kipupisteisiin, mutta kun he saavat siitä oikeaa tietoa, on inhimillisesti ymmärrettävää, että tiedon omaksuminen ottaa aikansa varsinkin niissä kohdissa, joissa heille on aiemmin opetettu jotakin päinvastaista!

Suomen ja Venäjän välisten ystävyyssuhteiden kehittämisen täytyy olla molemminpuoleista, ei riitä, että me haluamme kehittää ystävyyttä, vaan odotan, että Venäjäkin konkreettisesti harjoittaisi ystävyyttä, mahdollisuuksia heillä olisi siihen paljon. - Monta näkökohtaa jää vielä käsittelemättä, mutta lopetan silti tähän.

Oma kokemukseni tältä talvelta. Olen liikuntavammainen ja käytän kävellessäni kyynärsauvaa, lisäksi en pääse ylös ilman apua, jos kaadun. Talvi-iltana metroasemalta ulos tullessani jalat lähtivät jäisellä kadulla alta. Kaikki muut suunnilleen hyppivät ylitseni. Ainoastaan venäläinen rouva pysähtyi auttamaan minua ja autettuaan minut ylös hän otti minut lempeän jämäkästi käsikynkkään ja vaati tuoda minut kotiin. Lisäksi hän katsoi, että varmasti pääsin turvallisesti sisälle asti. Tällaista välittämistä ja auttamishalua en ole koskaan ennen Suomessa kohdannut.

Kiitos Eve Mantu blogistasi ! Osaatpa ilmaista asian juuri niin kuin minäkin olen ajatellut. Lapsena opin vihaamaan ryssää, kun isäkin menetti sodassa oikean kätensä, mutta sitten aikuisena ilmoitin poikani Suomalais-venäläiseen kouluun, kun ajattelin että olisi jo aika luopua ennakkoluuloista (ja kun englantilaiseen kouluun ei mahtunut). Pojalle oli paljon hyötyä opitusta venäjän kielestä, mutta minulla vieläkin itävät ikivanhat ajatukset venäläisistä, enkä osta kukkahuivia ainakaan itselleni.

Jostain - jo kauan sitten kuolleiden vanhempien äänettömästä pelosta - on jäänyt itsellekin pelko venäläisten vyörymisesta Suomeen. Jos Venäjällä poliittisella tasolla tapahtuu, sisällä värähtää epävarmuus. Itseäni ihmetyttää, miksi venäläisten ulkoinen olemus, nonverbaalinen viestintä, panee joskus ajattelemaan, kokevatko he olevansa herrakansaa suhteessa meihin ja se synnyttää itsessä ennakkoluuloja. Tiedän toki, että kansan syvyyksissä asuu suuri sydämellisyys ja ystävälllisyys, siitähän kertoo monimuotoinen taide, kirjat, musiikki, joiden kautta on itse saanut tutustua venäläisyyteen. Mutta yhä kyselen, mitä on venäläisyys; onko se muutakin kuin balalaikkamusiikki ja kansan tavat; miksi se herättää tunteen, jota on vaikeaa eritellä. Olen yrittänyt metrossa synnyttää keskustelua suomea puhuvan venäläisen kanssa - useinnkin, onnistumatta. Olen yrittänyt siis lähestyä, kaataa omien ennakkoluulojen aitoja, mutta en onnistu siinä. Miksi?!

Ollessani alle 4v.(minulla on hurja muisti) mummoni kertoi minulle isonvihan ajasta, suomalaisten piilopirteista ja venäläisten julmuudesta. Kansanperinnettähän se oli. Itse synnyin sodan jälkeen ja imin itseeni kaikki sotakokemukset ja niitähän miehet muistelivat. Piilouduin lentokokeita ym., vaikka elettiin rauhan aikaa. Aikanani menin opiskelemaan historiaa ja yksi näkemys suomen sisällissodasta oli, että sitä provosoivat kurittomat venäläiset sotilaat. Muutakin siitä opetettiin onneksi.
Kotikaupunkini kaduilla näin muodostelmassa käveleviä neuvostoliittolaisia turisteja ja sitten nämä äkkirikastuneet, jotka kulkevat kuin eoroopan omistajat parveillessaan ostoksilla ja turistikeskuksissa. Rehellisyys ei välttämättä kuulu entisen neuvostokansalaisen hyveisiin, olen tuntenut pari naista läheisesti. Älä sentään mainitse nimeäni, jos tätä kommentoit.

Saara Vaherjoki-Honkala kirjoitti:

Jostain - jo kauan sitten kuolleiden vanhempien äänettömästä pelosta - on jäänyt itsellekin pelko venäläisten vyörymisesta Suomeen. Jos Venäjällä poliittisella tasolla tapahtuu, sisällä värähtää epävarmuus. Itseäni ihmetyttää, miksi venäläisten ulkoinen olemus, nonverbaalinen viestintä, panee joskus ajattelemaan, kokevatko he olevansa herrakansaa suhteessa meihin ja se synnyttää itsessä ennakkoluuloja. Tiedän toki, että kansan syvyyksissä asuu suuri sydämellisyys ja ystävälllisyys, siitähän kertoo monimuotoinen taide, kirjat, musiikki, joiden kautta on itse saanut tutustua venäläisyyteen. Mutta yhä kyselen, mitä on venäläisyys; onko se muutakin kuin balalaikkamusiikki ja kansan tavat; miksi se herättää tunteen, jota on vaikeaa eritellä. Olen yrittänyt metrossa synnyttää keskustelua suomea puhuvan venäläisen kanssa - useinnkin, onnistumatta. Olen yrittänyt siis lähestyä, kaataa omien ennakkoluulojen aitoja, mutta en onnistu siinä. Miksi?!

JOS KOMMENTOIT; ÄLÄ MAINITSE NIMEÄ; KIITOS

Hyvä Eve!
Usein mielestäni sorrut pyörimään liikaa napanöyhdässä. Nyt onnistut tekemään yksityisestä yleistä ja kiinnostavaa. Tai sitten vain tämä aihe kiinnostaa minua erityisesti ja omakin Venäjä-suhde kaipaa syvällistä pohdintaa ja itsearviointia. Olen 44-mies ja Venäjä-suhteeni on myös kieroutunut. En haluaisi olla rasisti, mutta venäläisiin liitän aina paljon ominaisuuksia enkä kykene ajattelemana heitä yksilöinä, kuin ehkä poikkeustapauksissa.
Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan perehtyminen on vain lisännyt ennakkoluulojani, joten siitä ei ole ollut apua, vähän samaan tapaan kuin lukemasi naiskuulijan pitkä kirje oli aika lähellä omia käsityksiäni. Musiikki, kirjallisuus, taide, ruoka – kaikki on toki kiinnostavaa. Ja silti jossain itää ehkä pelko tai joku kammo. Pieni katkeruuskin historian ”vääryyksistä”. Aiheesi on iso, suuri ja mahtava :)

Privet Eve!

Voin sanoa, että ole ollut tekemisissä venäläisten kanssa, opiskellut siellä ja minulla on paljon asiakkaita
Venäjältä. On turhaa alkaa kirjoittamaan historiikkia, vaan lausa muutama aisa ranskal viivalla

- jos historian kirjoitus Venäjästä aloitetaan Rurikista ja päädytään vuoteen 1991 niin huomaa että
tänä aikana venäläisillä ei ole ollut aavistustakaan vapaudesta saati demokratiasta ja ei tarvitse olla
antropologi kun ymmärtää että niin pitkä aikakausi jättää jäljen minkä korjaaminen kestää n. 200 v,
kuten lausui eräs japanilainen professori juuri 90-luvun alussa

- Suomelle tietysti Venäjä on tietysti "mahdollisuus", mutta samalla se on aivan todellinen pelon
aihe, niin voimakkaasti ns "iso-venäläisyys" tulee nostamaan päätään ja niin pitkään heillä riittää
öljyä ym raaka-aineita, että "isottelu" jatkuu ja näin he voivat myäs vaikuttaa maailmanpolitiikkaan, hallita he eivät osaa itse, se nähtiin jo 800-luvulla

- lopuksi voi toivottaa, että koko Venäjä saisi kadota maailmasta, kenellekään ei ikävä tulisi, sillä
voin lyödä taivasosuuden vetoa että harmit eivät lopu vaikka Ladan tuonti lopetettiinkin!

ps. Pls, älkää olko ENÄÄ sinisilmisiä ja lopettakaa kakan jauhaminen, ryssä on ryssä vaikka paistaisi voissa!

-

koemukseni venäläisistä Intiassa ovat ikäviä. He onnistuvat karkoittamaan kaikenmuunmaalaiset turistit ja paikallisen väestön koemukset ovat ikäviä.

Kokemusta vai ennakkoluuloa?

Hyvää keskustelua Susannan kanssa, kiitos.
Olen miettinyt omaa suhdettani Venäjään ja tunnustan, että en luota Venäjään, vaikka tunnen tosi mukavia venäläisiä ja rakastan venäläistä oopperaa. Olen syntynyt heti sodan jälkeen ja äitini istui Ilomantsin keskuksessa sodan ajan ja pahimmissa pommituksissakin.
En pysty pusertamaan itseäni ulos äidinmaidossa tulleesta venäläisten pelosta ja heihin kohdistuvasta epäluulosta.. Sodan keskellä nuoruutensa elänyt ja sen vammauttama äiti on minulle alibi siihen, ettei minun tarvitse rajattomiin ymmärtää venäläisiä.Venäjä on myös hyvin imperialistinen maa, ihan kuin USA ja niitä on pienten maiden aina syytä pelätä.

Keskustelustasi professorin kanssa tuli mieleen, että suomalainen on oikeastaan ihmisen ja venäläisen risteytymä. Niin paljon meissä on sitä pimeäksi koettua itäistä versus länsimaista/ruotsalaista, että onko suomaisuus itse asiassa vain harhaa? Siinäpä hyvä aihe pohtia jossain muussa ohjelmassasi. Kiitos!

Andii kirjoitti:

saa suuttuaa ! miqsipä ei

Tervehdys Porista !
Olen lukenut ja lukemassa kahta Max Engmanin kirjaa, Pitkät jäähyväiset, ja Pietarin suomalaisia,
Kinnostavia kirjoja ja avartavia ajasta jolloin Pietari oli " Suomen toiseksi suurin kaupunki "
36000 suomalaisella. On uskomatonta miten paljin me suomalaiset olimme monessa mukana
ja keisarin huoneesta palvelijaan. Kun tätä lukee herää syvä ajatuksellinen kysymys
nykypäivästä, " miten tämän päivän suhteeseen on tultu"
Mutta tuolloin ei ollut kommunismia eikä kaikkea poliittista " hömppää " kysymys oli enemmänkin
jokapäiväsen elämän elämisestä.
Ja aika jolloin Suomalainen voi ole ensimmäinen tuote venäläisessä keitto kirjassa
1700 luvun lopulla.
Mielenkiintoista aikaa, luettavaksi olessamme osa Venäjää valtioon joka ullottui Ahvenanmaan Eckerööstä Alaskan Sitkaan. Siinä on ajateltavaa.
Olen sitä mieltä, että sota 1939 on syy moneen negatiiviseen , jos sitä ei olisi moni asia olisi toisin ehkä positiivisempi. joka mielestäni yritys palauttaa suomi Venäjänn ja jatkumo
1917 tapahtumille.
Rohkenen ehdottaa, kirjat luettavaksi.

Yst. terv.
Paul W. Sivakka

Äitini, joka oli evakkolapsi, vihasi venäläisiä aivan kohtuuttomasti. Itse rakastuin venäläisiin klassikoihin. Olen ällistynyt niputtamisen halusta, sillä minä en edusta enkä halua edustaa ulkomailla kaikkia suomalaisia, joten jospa tutustuttaisiin ihmisiin yksilöinä. Eikö olisi jo sen aika?

Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta. Tässä keskustelussa on mielestäni jäänyt yksi oleellinen asia käsittelemättä. Venäjä hyökkäsi Suomeen ja kaiken muun lisäksi tuhosivat pieniä kyliä, joissa eli vain naisia, lapsia ja vanhuksia. Nämä tappajat ovat edelleen maassaan sankareita. Näistä asioista päästään eteenpäin vasta kun venäläiset tunnustavat virheensä. Ennen sitä en voi suhtautua venäläisiin ilman epäluuloja. Esimerkkinä saksalaiset, jotka myönsivät tehneensä väärin. Venäjällä viedään edelleen kukkia Stalinin haudalle 21.12. Stalinin syntymäpäivänä. En voisi kuvitella vastaavaa tpahtuvan Saksassa Hitlerin haudalla. Itae olen 71v. ja muistan Helsingin pommitukset.

Talvisota ei ole ainoa ongelmamme. Luulen, että äidinmaitoon on tallentunut tieto yli tuhatvuotisesta ongelmallisesta suhteestamme Venäjään. Venäjä on tuhannen viime vuoden aikana tullut Suomeen säännöllisin väliajoin ryöstäen, raiskaten ja polttaen kyliä maan tasalle. Kun yhdestä toivuttiin jotenkin, Venäjä tuli taas.

Ruotsi tuli tuhat vuotta sitten Suomeen hallinnon ja verotuksen varjolla, lypsi meidät kuiviin, vei miehet sotaan muttei (kiisteltyjä) ristiretkiä lukuun ottamatta ollut meille samanlainen uhka.

Tunnistan ja tunnustan epäluuloisuuteni venäläisiä kohtaan. Tuttujenkin Suomessa asuvien venäläisten Putin-fanitus on jotain käsittämätöntä ja vaikuttaa tuttavuuteemme. Samalle aaltopituudelle olen päässyt ainoastaan vironvenäläisten kanssa. Ehkä tutustumisessa on helpottanut juuri se, että heidän käyttäytymisnormistonsa on enemmän virolainen kuin äitivenäläinen, mutta taustalla on varmasti myös se, että meillä on yhteinen epäluulonkohde.

Kuuntelin mielenkiinnolla ohjelmaa Venäjästä. Muutamia kiinnostavia oivalluksia, esim. se että itsekin olen kohdannut naapurimaan ihmisiä ikäänkuin systeeminsä edustajina. Toisena se kun joku kertoi venäläisen ystävänsä kieltäytyvän näkemästä että Helsingissäkin on roskia ja likaista, nuoret juovat jne. Nähdään mitä halutaan nähdä ja ymmärretään mitä halutaan ymmärtää. Tähän perustuu sekin että ne jotka kannattivat NL:a näkivät vain hyvät puolet ja kieltäytyivät näkemästä ja ymmärtämästä mitään muuta. Tämä on oikeasti vakava juttu, mutta kaipa me ihmiset olemme tällaisia laumasieluja.

Vahinko etten kuullut ohjelmaasi kokonaan. Olen Karjalan evakon lapsi, tosin syntynyt vasta täällä evakossa 1956. Olen kuitenkin kärsinyt syntymäkylässäni syrjinnästä: onko siis ihme, että jos hämäläinen ei sietänyt karjalaista, niin miksi suomalainen sietäisi venäläistä? No, se siitä.

Evakonlapsena olosta on kuitenkin ollut se SUURI etu, että olemme tunkeneet sinne isän kotiseuduille niin kauan kuin se on ollut mahdollista ja niin usein kuin vain on ollut tilaisuutta. Nyt minulla on jo usean vuoden ajan ollut vuosiviisumi Venäjälle. Enkä ole jättänyt tutustumista vain Viipuriin ja Karjalan Kannakseen, vaan olen pikkuhiljaa laajentanut reviiriä Aunuksen ja Vienan Karjalaan, Petroskoihin, Pietariin ja Inkerinmaalle. Ensi kesäkuussa kuljetaan viikinkien jäljillä Novgorodin kautta Ilmajärven ympäri Tverin kyliin.

Kymmenillä matkoilla kauna venäläisiä kohtaan on alkanut lientyä. Olen tutustunut isän kotikylässä asuviin ihmisiin päällisin puolin, mutta tiedän monien evakoiden suorastaan ystävystyneen talossaan nykyisin asuvien ihmisten kanssa. Olemme kaikki suurvaltapolitiikan uhreja - emme sen tekijöitä. Suuria voimme olla nyt sydämeltämme.

Kyllä tunteet vieläkin pompahtelevat esiin: naureskellaan "ryssiksi" tehtyjä asioita ja suututaan kun väkisin otetut paikat, erityisesti Viipuri, on jätetty niin surkeaan jamaan. Mutta tiedämme senkin, mistä tämä johtuu: valtion budjetista olikos se nyt 75 % menee Moskovan ylläpitoon, 10-15 Pietariin ja loput jakaa sitten koko muu valtava Venäjä. Ei siinä ihan hirveästi remonttirahaa tänne syrjäalueille jää.

Se mikä ärsyttää suomalaisessa turistissa rajan takana, on häpeämätön puoli-ilmiaseksi haluamisen himo. Mikään ei saisi maksaa mitään ja kauppoja jätetään tekemättä muutaman euron takia. Kuitenkin olemme vielä Kroisoksia verrattuina viipurilaiseen luutamummoon tai kurkkukauppiaaseen. Ja itsepä kapitalismin ilosanomaa halusimme levittää :). Vaikka kirpaiseehan se hinnannousu, vielä hetki sitten kaikki oli melkein ilmaista...

Novgorodin-Tverin reissulla on vielä tilaa. Jos Eve sinua kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Siedätyshoitoa turvallisessa paljon nähneessä suomalaisessa seurassa venäläisen (tosin parikymmentä vuotta suomettuneen) kuljettajan hellässä huomassa katsotaan kaupunkeja ja kyliä, luostareita ja kuljettajamme kesämökkiä.

Eikä pelota yhtään!

Ovaskainen Merja kirjoitti:

Kuuntelin mielenkiinnolla ohjelmaa Venäjästä. Muutamia kiinnostavia oivalluksia, esim. se että itsekin olen kohdannut naapurimaan ihmisiä ikäänkuin systeeminsä edustajina. Toisena se kun joku kertoi venäläisen ystävänsä kieltäytyvän näkemästä että Helsingissäkin on roskia ja likaista, nuoret juovat jne. Nähdään mitä halutaan nähdä ja ymmärretään mitä halutaan ymmärtää. Tähän perustuu sekin että ne jotka kannattivat NL:a näkivät vain hyvät puolet ja kieltäytyivät näkemästä ja ymmärtämästä mitään muuta. Tämä on oikeasti vakava juttu, mutta kaipa me ihmiset olemme tällaisia laumasieluja.

Ohjelma tuntui vanhanaikaiselta. Helsinkiläiset ovat jääneet ajasta jälkeen. Tämä keskustelu on käyty täällä rajanpinnassa jo monta vuotta sitten. Nyt on totuttu siihen, että parkkipaikalla on viikonloppuisin enemmän venäl. autoja kuin suomalaisia. Prisman parkissa seisoo bussiryhmä viikollakin.
Osa venäläisistä autoilee törkeästi; käännytään oikealta kaistalta vasemmalle jne, toinen ryhmä antaa jalankulkijalle tietä kiitettävästi.
Osa kulkee jalkakäytävän leveydeltä röyhkeästi piiruakaan väistämättä, osa on äärettömän kohteliaita ja hyvinkäyttäytyviä.
Heitä on moneksi, meitä on moneksi.

Hei EVE, Kiitos hyvin mielenkiintoisesta, arasta ja myös arkipäiväisestä aiheesta!
Itärajalla asuvana ja evakon lapsena kasvaneena olen kasvanut venäläisiin kohdistuneen epäluulon ilmapiirissä, ryssiksi heitä kutsuttiin ja kutsutaan usein vielä nytkin. En tahtoisi ajatella olevani rasisti, mutta suhteessa venäläisiin tunnistan itsessäni helpostikin sellaisia piirteitä. Jos esimerkiksi joku ranskalainen tai saksalainen tai vaikka nigerialainen ostaisi rantatontteja ja isoina joukkoina kansoittaisivat kyliä, pitäisin sitä mukavana asiana, uutena verenä sisäsiittoisten suomalaisten joukossa ja piristävänä asiana karjalaisen kulttuurin perään touhottajien lisänä. Jos esimerkiksi Ranskasta tai Saksasta tai vaikka Nigeriasta kotoisin oleva työkaveri puhuisi huonosti suomea ja joutuisin tulkkaamaan hänen puhettaan asiakkaalle, pitäisin sitä ihan normaalina apuna, jota työkaverille annetaan tiukassa paikassa. Jos kuulisin kaupassa tai minne tahansa kotikaupungissani menenkin esimerkisi ranskaa, saksaa tai jotain afrikan kieltä, en panisi pahakseni, mukavaa vaihtelua se olisi. MUTTA kun asuu rajan pinnassa, jossa asuu myös paljon Venäjältä tänne muuttaneita ja päivittäin työssä tulkkaat asiakkaalle, mitä huonosti tai tuskin suomea puhuva venäläinen työtoverisi yrittää viestittää, se ärsyttää: miksi tulla töihin tänne, jos ei vaivaudu opettelemaan kieltä. Töissä, kun on joskus henkikin kyseessä. Vissiin on kova pula työntekijöistä, kun työnantaja palkkaa henkilöitä, jotka eivät puhu ymmärrettävää suomea. Kun luen lehdestä, miten venäläiset ostavat rantatontteja ja kansoittavat itärajan kyliä, se ärsyttää: on kai siellä rajan takana asuntoja ja työtä. Miksi eivät kehitä ja kohenna olojaan omalla puolellaan rajaa? Sitten muistan, että on sitä huonoja elinoloja meidänkin suvusta lähdetty Ruotsiin pakoon, jos lie myös lähdetty kotikonnuilta ryssääkin pakoon ennen sitä. Sitten muistan, että oikeastaan se venäläinen työtoveri on tosi kohtelias ja ystävällinen ja kiittää joka kerta, kun olen auttanut. Sitten muistan, että ellei venäläiset kävisi tuhlaamassa rahojaan täällä, olisi pönkä monen yrityksen ovella.
Ainut asia, mistä edelleen pidän kiinni on, että maata niille ei pitäisi myydä, ei missään nimessä, koska olen kuullut, että Venäjä aina puolustaa omiensa etuja myös Venäjän rajojen ulkopuolella ja koska olen ymmärtänyt, että siellä lait ovat mielivallasta eikä ihmisen hengellä ole mitään arvoa. Ei siltikään, vaikka muun maalaiset voisivat ostaa maata ja kansoittaa kyliä, niinhän me suomalaisetkin teemme Espanjassa.

Huomasin kyllä, että ohjelman aihe oli suomalaisten suhde Venäjään / venäläisyyteen ... Mutta jos käsitellään ko. aihetta, on myös mietittävä sitä keitä ovat suomalaiset, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, miten ovat tälläisiksi tulleet.

Mielestäni mitään tyypillistä 'suomalaisuutta' ei ole olemassa. Olen nähnyt vain ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla, ovat erimielisiä -toistavat lapsena opittua mantraa, kuin olisivat vähä - älyisiä.

Miten siten voidaan ottaa edes vakavasti pohdintaan suhtautuminen toiseen ihmiseen (vaikkapa venäläiseen), jos suhtautuminen omaan itseen on rajoittunut, (vapaaehtoisen) ahdasmielinen. Jos ei edes anna itselle mahdollisuutta avata rajoittunutta päänuppiaan, ei ole olemassa pohjaa, miltä ponnistaa ko. asiaa käsiteltäessä.

On totta, että kuvani suomalaisista on hieman epävakaa ... Kuva on päässyt muodostumaan elämällä suomalaisten parissa.

Olen ollut pienestä pitäen ihminen, joka asettaa myötätuntonsa sen puolelle, ketä ympäristön paineen vuoksi tulisi alistaa. Kiusaajia on monensorttisia. Se on vaikenemista, se on sellaisten asioiden esillenostamista, jotka nostavat itseä, alentavat toista. Tätä on suomalaisuus.

Mitä sitten on venäläisyys? Luulen, että tässä tullaan ohjelmassakin sivuttuun 'suuruuden' käsitteeseen. Suuri on suuri, ja siten on aina paremmat mahdollisuudet olla avara ... kun pieni on pieni, hän jääkin pieneksi, jos jää kiertämään kehää päänuppinsa sisään.

Kari Jallinoja kirjoitti:

Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta. Tässä keskustelussa on mielestäni jäänyt yksi oleellinen asia käsittelemättä. Venäjä hyökkäsi Suomeen ja kaiken muun lisäksi tuhosivat pieniä kyliä, joissa eli vain naisia, lapsia ja vanhuksia. Nämä tappajat ovat edelleen maassaan sankareita. Näistä asioista päästään eteenpäin vasta kun venäläiset tunnustavat virheensä. Ennen sitä en voi suhtautua venäläisiin ilman epäluuloja. Esimerkkinä saksalaiset, jotka myönsivät tehneensä väärin. Venäjällä viedään edelleen kukkia Stalinin haudalle 21.12. Stalinin syntymäpäivänä. En voisi kuvitella vastaavaa tpahtuvan Saksassa Hitlerin haudalla. Itae olen 71v. ja muistan Helsingin pommitukset.

Anteeksi nyt, mutta pikkuisen on yksisilmäinen ja demonisoiva näkemys sodista NL:n kanssa.
Jos perehtyy sotien taustoihin, saattaa huomata syitä olevan niin syissä kuin sepissäkin.
Se, että puna-armeija olisi tuhonnut kyliä, joita asutti vain naiset, lapset ja vanhukset, vaikuttaa tarinalta, jonka on voinut esittää esimerkiksi patamusta oikeistolainen opettaja historian tunnilla.
Tosiasia on kuitenkin, etteivät siviilit säästy missään sodissa. Päinvastoin - siviiliuhrien määrä on aina suurin.
Irakissakin on kuollut tuhansittain lapsia, naisia ja vanhuksia amerikkalaisten ja sen liittolaisten sotaoperaatiossa maahan.

Suomessa tapettiin ”vapaussodan” päätyttyä joukoittain aseettomia punaisten puolella taistelleita valkoisten toimesta, joiden ylipäällikkönä oli päälahtari Mannerheim, monien mielestä Suomen suurimpia sankareita.
Asiat näyttävät aina vähän erilaisilta näkökulmasta riippuen.

”Aseveljemme”, natsi-Saksan reippaat sotilaspojat polttivat lähtiessään Lapin maan tasalle. Jaa, sitäkö ovat pyytäneet anteeksi. Minä en ole kuullut.
Varmasti Saksassakin löytyy näitä uusnatseiksi kutsuttuja herranterttuja, jotka muistavat käydä kukittamassa Fuhrerinsa haudan spreiaten samalla muutaman hakaristin reitin varrella olevien talojen seiniin. Ehkä siinä menee raja, etteivät he jaksa käydä kastelemassa kukkia, mutta saattavat tyhjentää kaljavarastojaan sepaluksen kautta muiden kumpujen kukkaistutuksille.

Ihminen on siitä vittumainen otus, että ihan mikrotasollakin tuottaa ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa. Ei tarvitse mennä ovi- tai tonttinaapuria pidemmälle, niin jo voi alkaa hammasten kiristys.

Asiasta hieman sivuun.
Eilen tuli radiosta Hannu Taanilan tarinointia ”Radiopersoona” - ohjelmassa, jossa hän totesi terrorismin olevan nykyisin niin suuri ongelma, ettei hammastahnatuubiakaan voi viedä lentokoneeseen.
Hän oli sitä mieltä, että maailmassa on toki paljon terroristeja, mutta että ne on helppo löytää ja niitä on kaksi; Yhdysvallat ja Israel, jotka harjoittavat jatkuvaa valtioterrorismia.

Minä kunnioitan noin suoraa ja selvää puhetta, ihan vaan vaikka Venäjän enemmän tai vähemmän perustellun lyttäämisen vastapainoksi.

-pietroboy- kirjoitti:

Huomasin kyllä, että ohjelman aihe oli suomalaisten suhde Venäjään / venäläisyyteen ... Mutta jos käsitellään ko. aihetta, on myös mietittävä sitä keitä ovat suomalaiset, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, miten ovat tälläisiksi tulleet.

Mielestäni mitään tyypillistä 'suomalaisuutta' ei ole olemassa. Olen nähnyt vain ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla, ovat erimielisiä -toistavat lapsena opittua mantraa, kuin olisivat vähä - älyisiä.

Miten siten voidaan ottaa edes vakavasti pohdintaan suhtautuminen toiseen ihmiseen (vaikkapa venäläiseen), jos suhtautuminen omaan itseen on rajoittunut, (vapaaehtoisen) ahdasmielinen. Jos ei edes anna itselle mahdollisuutta avata rajoittunutta päänuppiaan, ei ole olemassa pohjaa, miltä ponnistaa ko. asiaa käsiteltäessä.

On totta, että kuvani suomalaisista on hieman epävakaa ... Kuva on päässyt muodostumaan elämällä suomalaisten parissa.

Olen ollut pienestä pitäen ihminen, joka asettaa myötätuntonsa sen puolelle, ketä ympäristön paineen vuoksi tulisi alistaa. Kiusaajia on monensorttisia. Se on vaikenemista, se on sellaisten asioiden esillenostamista, jotka nostavat itseä, alentavat toista. Tätä on suomalaisuus.

Mitä sitten on venäläisyys? Luulen, että tässä tullaan ohjelmassakin sivuttuun 'suuruuden' käsitteeseen. Suuri on suuri, ja siten on aina paremmat mahdollisuudet olla avara ... kun pieni on pieni, hän jääkin pieneksi, jos jää kiertämään kehää päänuppinsa sisään.

On totta, että Venäjä on suuri maa ja siellä on tullut suurta sivistystä maailmaan. Sivistys, taide ja tiede oli niin suurta, ettei neuvostokansalainen/ venäläinen jaksanut kantaa suurta taakkaa vaan lahtasi sen pakkotyöleireille ja tuhosi suuruuden ja vallan tunteessaan kauneuden. Suuruutta sitten ruokittiin neuvostosysteemin mahtavalla viisaudella. Nykyisin tämä suuri ja viisas kansa jättää huolehtimatta pienimmistä ja heikoimmista ja on suuresti korruptoitunut luitaan ja ytimiään myöten. Olemme kai oikeasti vähä-älyisiä, kun järjestämme suuren ja mahtavan maan kansalaisille täällä niin hyvät olot, että kaikki se suuri hyvä kannattaa taakseen jättää, myymme maamme ja rantamme ja kuljetamme karjalaan köyhille materiaalista apua. Avara lie maailma Uralin takaa karjalaan pakolla kuljetetulla ukolla tai maamuskalla. Muuttomatka oli ainakin pitkä.
Ihminen, niin venäläinen kuin suomalainen on oman kulttuurinsa ja kokemustensa tuote.
Ylenkatse voi tulla monesta syystä, mutta myös uuden rahan ja vaurauden aiheuttaman vallan tunteen myötä, kuten olen ulkomailla ja Suomessakin tavallisen venäläisen turistin kohdalla huomannut, jos lie suomalainenkin aikoinaan sukkahousuja kaupannut ja rellestänyt Neukkulassa Euroopan omistajan tyyliin.
Eli meitä on moneksi niin Suomessa kuin Venäjälläkin.

Marjatta L. kirjoitti:

-pietroboy- kirjoitti:

Huomasin kyllä, että ohjelman aihe oli suomalaisten suhde Venäjään / venäläisyyteen ... Mutta jos käsitellään ko. aihetta, on myös mietittävä sitä keitä ovat suomalaiset, miksi he ovat sellaisia kuin ovat, miten ovat tälläisiksi tulleet.

Mielestäni mitään tyypillistä 'suomalaisuutta' ei ole olemassa. Olen nähnyt vain ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla, ovat erimielisiä -toistavat lapsena opittua mantraa, kuin olisivat vähä - älyisiä.

Miten siten voidaan ottaa edes vakavasti pohdintaan suhtautuminen toiseen ihmiseen (vaikkapa venäläiseen), jos suhtautuminen omaan itseen on rajoittunut, (vapaaehtoisen) ahdasmielinen. Jos ei edes anna itselle mahdollisuutta avata rajoittunutta päänuppiaan, ei ole olemassa pohjaa, miltä ponnistaa ko. asiaa käsiteltäessä.

On totta, että kuvani suomalaisista on hieman epävakaa ... Kuva on päässyt muodostumaan elämällä suomalaisten parissa.

Olen ollut pienestä pitäen ihminen, joka asettaa myötätuntonsa sen puolelle, ketä ympäristön paineen vuoksi tulisi alistaa. Kiusaajia on monensorttisia. Se on vaikenemista, se on sellaisten asioiden esillenostamista, jotka nostavat itseä, alentavat toista. Tätä on suomalaisuus.

Mitä sitten on venäläisyys? Luulen, että tässä tullaan ohjelmassakin sivuttuun 'suuruuden' käsitteeseen. Suuri on suuri, ja siten on aina paremmat mahdollisuudet olla avara ... kun pieni on pieni, hän jääkin pieneksi, jos jää kiertämään kehää päänuppinsa sisään.

On totta, että Venäjä on suuri maa ja siellä on tullut suurta sivistystä maailmaan. Sivistys, taide ja tiede oli niin suurta, ettei neuvostokansalainen/ venäläinen jaksanut kantaa suurta taakkaa vaan lahtasi sen pakkotyöleireille ja tuhosi suuruuden ja vallan tunteessaan kauneuden. Suuruutta sitten ruokittiin neuvostosysteemin mahtavalla viisaudella. Nykyisin tämä suuri ja viisas kansa jättää huolehtimatta pienimmistä ja heikoimmista ja on suuresti korruptoitunut luitaan ja ytimiään myöten. Olemme kai oikeasti vähä-älyisiä, kun järjestämme suuren ja mahtavan maan kansalaisille täällä niin hyvät olot, että kaikki se suuri hyvä kannattaa taakseen jättää, myymme maamme ja rantamme ja kuljetamme karjalaan köyhille materiaalista apua. Avara lie maailma Uralin takaa karjalaan pakolla kuljetetulla ukolla tai maamuskalla. Muuttomatka oli ainakin pitkä.
Ihminen, niin venäläinen kuin suomalainen on oman kulttuurinsa ja kokemustensa tuote.
Ylenkatse voi tulla monesta syystä, mutta myös uuden rahan ja vaurauden aiheuttaman vallan tunteen myötä, kuten olen ulkomailla ja Suomessakin tavallisen venäläisen turistin kohdalla huomannut, jos lie suomalainenkin aikoinaan sukkahousuja kaupannut ja rellestänyt Neukkulassa Euroopan omistajan tyyliin.
Eli meitä on moneksi niin Suomessa kuin Venäjälläkin.

On varmasti totta, mitä nim. Marjatta kirjoittaa. Itsekin olisin kirjoittanut suunilleen juuri noin vastineena omaan kirjoitukseeni.

Itse näkisin kuitenkin historian tapahtumat useimmin sellaisina, joihin 'kansalla' ei ole paljoa sanottavana. Pahat teot, jotka tapahtuvat isojen tapahtumien liepeillä ovat pahoja tekoja, joiden kohde on luonnollisesti kansa ... ketkäpä muutkaan.

Se, että monet suomalaiset kantavat huolta esimerkiksi diktaattori Stalinin teoista on liikuttavaa. Lähes uskottavaksi huolen Stalinin teoista tekee tietenkin se, että ne vaikuttivat myös suomalaisiin. Jos Gruusialainen Stalin olisi katkonut vain venäläisten päitä, eikö suomalaisen isänmaanystävän olisi (ylläolevien kirjoitustenkin perusteella) ollut syytä hurrata toveri Stalinille?

Mitä tulee korruptioon yms. en näe niitäkään ensisijaisesti kansan ominaisuuksina, (Venäjän kansan) enemmän juuri valtaapitävien (vrt. suomalaiseliittiin kohdistuneet epäilyt ja paljastukset.) Se, onko joku asia (vaikkapa korruptio) miten vakavaa, taas on enemmän kulttuuri ja historiaan painottuva asia. Näen korruption kuuluvan myös suomalaiseen kulttuuriin. Se on enemmän rakenteisiin kätkettyä, kuin että jonkun yksittäisen ihmisen asia etenisi nopeammin rahan avulla ... Toisaalta näkisin kyllä korruptiona esim. sen, että rikkaat saavat rahan avulla parempia terveyspalveluja -köyhät jonottavat terveyskeskusjonoissa. Hups ... tosiaan Suomessa ei olekaan köyhiä, vaan laiskoja ... ja luultavasti silloin venäläisiä.

En viitsi jatkaa tätä tämän enempää, totean vain lopuksi, että venäläiset tosiaan muuttavat paljon kotimaastaan pois. Ihmettelen sitä siksi, kun ajattelen miten vaikeaa itseni olisi jättää kotimaatani edes vuodeksi (olen siis suomalainen).
Palaan tässä vielä siihen suuruuteen. Venäläisiä on Euroopan maissa hajallaan kymmeniä miljoonia. Unionin yhdeksi kieleksi saamme ehkä kohta Venäjänkielen ...

Unohdin kulttuurin ... sanoisin, että myös venäläiset klassikot opettavat kansalle mitä on humaani ihminen. Ne opettavat aivan samoin siellä, kuin täälläkin ymmärtämään mitä on olla osana jossakin. Se on kasvuprosessi kokonaisen kansan puitteissa. Sitä ei pidä halveksia kenenkään, ei edes suomalaisen Marjatan.

Itse olen juuri venäläisten klassikoiden kautta oppinut ymmärtämään olemistani. Sanotaan mielummin, että ne herättivät kiinnostuksen, mikä ei kenties koskaan muuten olisi syttynyt. Tarkoitan kiinnostusta kirjoittamiseen, lukemiseen ja sitä kautta jotenkuten ymmärtämään tätä mieletöntä paikkaa, mitä sanotaan maailmaksi.

Suuret ovat suuria, pienet pieniä.

Olenko Vihageneraattori

Historian tapahtumat nivoutuvat peräkkäin toinen toistensa jälkeen ja lomittain.
Toiseen maailmansotaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin erikseen ja laajemmin puuttumatta, historian kulkua on niin monesti analysoitu puolesta ja vastaan riippuen siitä, kuka milloin ja missä sen on julkituonut. Oleellista on se, mitä on tapahtunut sotien jälkeen.

Yksinkertaistaen totean:
Neuvostoliitto oli oikeutettu puolustamaan maataan Hitlerin hulluuden tavoitteluista. Mutta ei Stalinillakaan ollut sen enempää oikeutta valloittaa ja alistaa itsenäisiä valtioita sen lisäksi, että tuhosi myös omaa kansaansa.
Neuvostoliiton kommunistinen maailmanvalloitus ja Saksan valloitukset eivät onneksi lopulta onnistuneet.

Oleellista on se että:
Saksa ja saksalaiset ovat omalta osaltaan tunnustaneet hirmutekonsa. Tärkeintä on, että ovat asettuneet kansakuntana ja kansalaisina muiden joukkoon sovittaen omat lakinsa kansainvälisten lakien ja sopimusten mukaan.

Sen paremmin Neuvostoliitto kuin Venäjän valtiokaan ja sen kansalaiset eivät ole tunnustaneet tekemiään virheitä ja hirmutekojaan. Historiankirjoissa edelleen vääristellään totuuksia sisäpoliittisista syista. Presidentti Putinin mielestä suurin vääryys ja onnettomuus tapahtui, kun Neuvostoliitto hajosi.

Historia ja tämä imperialistinen ajattelu luo ympärysvaltioissa sen näkymättömän verhon, jonka takaa pelätään tapahtuvaksi jotain pahaa ja pelottavaa.

Tämä ylimielinen asenne Venäjän tulliviranomaisissakin näkyy tänäpäivänä myös esimerkiksi Imatran tullissa suomalaisia kohtaan. (Omakohtaisia kokemuksia on ja lehtikirjoittelua myös aiheesta).

Odotan heidän (venäläisten) tunnustavan oman historiansa virheet ensin itselleen ja sen jälkeen niille, joita ovat kohdelleet väärin. Edelleen saattamalla voimaan oman oikeusvaltion lainsäädäntönsä ja demokraattiset toiminnot. Ehkä sen jälkeen pääsemme tasavertaisesti luomaan ja kehittämään niitä paljon puhuttuja hyviä naapurisuhteita.

Pyydän anteeksi niiden suomalaisten ”votkaturistien” puolesta, jotka taannoin pilasivat meidän mainetta Venäjällä, vaikka en itse siihen ryhmään kuulukkaan.

Venäjästä
Että siis Venäjästä tulee samanlainen olo kuin lapsuuden paisekirjasta! Sehän on klassinen reaktio TOISEEN, siis kerrassaan klassiseen toiseen, siihen 'minun' rumaan, inhottavaan, vihattavaan puoleeni, jota en missään nimessä halua tunnustaa omaksi minäkseni, joten juuri siitä syystä se täytyy siirtää kauas itsestäni tähän 'toiseen', joka suomalaisilla on venäläiset. Monilla kansoillahan se on juutalaiset. Onhan suomalaisilla edelleen mustalaisetkin. Kyllä kuulkaas teillä on ilman romanikerjäläisiäkin erittäin ennakkoluuloiset asenteet romaneihin. Ja lappalaisiin. Kun tulin takaisin Yhdysvalloista 33 vuoden jälkeen, kerroin ihmisille olevani Lapista (kuten oikeasti olen), ihan vain nähdäkseni, onko täällä mikään muuttunut. Eipäs kauaa mennyt, kun sain kuulla ”senkin lappalainen” ja ”mee vaan takaisin kotaas istuun”.

Lääkkeeksi ennakkoluuloista vapautumiseen ehdottaisin a) psykologian tuntemuksen lisäämistä. Siis sen tunnistamista, että ihmisen normaali reaktio on pelko ja torjunta, kun kohtaa outouden. Se on normaalia, siinä ei ole mitään hävettävää. Se hyväksytään ja sitten pitää käydä toisesta uteliaaksi. Ihmisellä ja sen jatkeella kansalla on tarve tuntea paremmuutta jotakin kohtaan. Tämä tarve on sitä suurempi, mitä suurempi on alemmuuden tunne. Tämän johdostahan psykopaatit uskovat olevansa suurenmoisia, koska heidän alemmuuden tuntonsa on heidän persoonallisuutensa keskeinen elementti. Suomalaisillahan on tunnetusti alemmuuskompleksi muihin eurooppalaisiin nähden. Tässä ei enää psykologian tuntemus riitä, mutta avuksi tulee b) kolonialismin tutkimus, postcolonial studies. Suomihan oli Ruotsin kolonisoima. Tätä ei Suomessa ole koskaan ilmeisesti haluttu myöntää, mutta jos ajattelemme, että suomalaisten läpikäymä kohtalo Ruotsin vallan alla oli sama kuin muiden kolonisoitujen kansojen, asiat loksahtavat paikoilleen. Mehän menetimme lähes koko alkuperäisen kulttuurimme ja uskontomme (sauna taitaa olla ainoa säilynyt perinne) ja olimme vaarassa menettää myös kielemme. Kun meidät saatiin uskomaan, että meidän oma, ”pakanallinen” kulttuurimme oli arvoton ja ihan paholaisesta verrattuna ruotsalaisten pakottamaan kristinuskoon, meidän on ollut vaikea arvostaa itseämme. Ruotsalaisia, jotka ovat juuri näitä ”paremman” kulttuurin ihmisiä emme ole voineet vihata tai ainakaan inhota, hehän ovat meitä parempia. Joten on valikoitunut kansa, jota voimme pitää meitä huonompina, koska he ovat eläneet meitä huonommissa oloissa, ainakin 1900-luvun. Se, että venäläiset olisivat meidän perivihollisemme on melko varmasti kansallisuusaatteen myötä kehitetty myytti, kovasti valko-Suomen vaalima. Ennen kuin suomalaiset saivat tämän kansakoululaitoksen antaman aivopesun suomalaisuudesta, ei ole voinut olla mitään ajatuksia perivihollisista ja esi-isien sankariteoista. Kolmas ymmärrystämme lisäävä asia on c) tästä kansallisuusaatteesta luopuminen. Se on tapahtumassa Suomessa aivan luonnollisesti nuoremmalla, kansainvälistyvällä sukupolvella, joskaan emme tiedä, tapahtuuko sitä Venäjään nähden. Eli, pitääkö aina ajatella kohdatessaan ”muita”, että minä olen suomalainen ja nuo ovat sitä ja tätä. Mitä sinä tarkoitat sillä, että olet suomalainen? Unohda se, pelko- ja torjuntareaktion jälkeen rupea uteliaaksi ja mene juttusille. Muistan, kuinka alkuaikoina Yhdysvalloissa aina hämmästelin, kun ihmiset julkisilla paikoilla tulivat juttusille, small talk-tyyliin, että mitähän tuokin tuolla tiedolla teki, mitä minusta irti sai. Sellaisella seurustelulla on se merkitys, että ihmiset tuntevat olonsa luontevaksi ja mukavaksi vaikka missä, kenen kanssa hyvänsä, mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tapahan on syntynyt maassa, jossa ympärillä olevat ihmiset ovat lähtöisin kaikkialta maailmasta. Luomalla kontakti toiseen kerrotaan, että minä olen ok ja varmistetaan, että niin sinäkin olet. Minun lappilainen äitini käyttäytyi just näin. Suosittelen tätä käytöstä kovasti suomalaisen välttelyn ja kontaktin pakoilun sijaan.

Mitä tahdon sanoa on, että lääke ennakkoluuloihin ei ole ”niiden” tunteminen vaan itsensä parempi ja laaja-alaisempi tunteminen ja siitä seuraava luonteva suhtautuminen kaikkiin vain ihmisinä. Sitten on vielä sellainen asia kuin demokratia. Demokratia tarkoittaa kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta. Horisontaalisessa demokratia-käsityksessä ei ole olemassa parempia ihmisiä, on vain erilaisia. Erilaisuuteen pitää tutustua, muuten ei tule koskaan mukavaa oloa. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää, mutta on hyvä oppia hyväksymään että nuo nyt ovat tuommoisia. Johtuuko se siitä, että ne olivat mongolien vallan alla vai jo Bysanttien tyrannimaisesta auktoriteetista, who cares!

Minä usein ajattelin, kun asuin siellä Helsingin seudulla ja näin ihmisten kävelevän kerjäläisten ohi, miten moni noistakin hienosti pukeutuneista ihmisistä, jotka varmasti uskovat olevansa parempia, ovat oikeasti yhtä köyhiä kuin nuo kerjäläiset. Tarkoitan kirjaimellisesti, koska suuri osa suomalaisista ja Suomi elää velaksi. Jos ne lainat joutuisi nyt just realisoimaan, talot ja autot menisivät eikä penniäkään omaa jäisi. Sekin olisi syytä muistaa. Aina kun tuntee ylemmyyttä, olisi hyvä muistaa tämä amerikkalaisten kalvinistinen sanonta: ”There but for the grace of God go I”, eli: vain Jumalan armosta tuossa en ole minä. Tätä sopii muistaa myös mielestään tympeitä suomalaisia kohdatessaan.

Ongelma ei ole venäläiset vaan sinä itse. Rosa Liksomin kirjan motto on: Sen mitä minä pelkäsin, minä kohtasin. Oikeasti, ei Venäjä ole se peto, vaan minä itse. Ikävää vain, että hirveän monet tulkitsevat tämänkin kirjan vain Venäjän negatiivisena vahvistuksena. Sen pedon voi aivan yhtä hyvin joutua kohtaamaan vaikka New Yorkin A-junassa matkalla The Bronxiin klo 10 illalla, kun huomaa olevansa ainoa valkoinen vaunussa. Sellainen henkilö, joka ei olet tottunut mustiin, kuten eräs venäläinen ystäväni, voi joutua kauhun valtaan.

Katja H.

Andii kirjoitti:

saa suuttuaa ! miqsipä ei

Sirkka arveli, että nuoriso olisi unohtanut torjuvat asenteet venäläisiin. Opettajiksi valmistuvilta kysyttiin jokin aika sitten pienimuotoisessa tutkielmassa ulkomaalaisasenteita. Säikähdin oikeastaan kun tuloksena oli, että puolet suhtautuivat tosi torjuvasti ulkomaalaisiin – ja erityisesti venäläisiin, mutta muihinkin täällä edustettuihin muualta saapuneisiin ryhmiin. Laitoksella oli työssä silloin eräs hyvin lahjakas tutkija - opettaja, joka oli lieventänyt asenteita, koska keskimäärin toisen kampuksen aineisto oli vielä ennakkoluuloisempaa. Siis kosketus antaa kokemuksia, sympaattisia ja mielenkiintoisia, joskus sitten toisenlaisia, ei minulle kuitenkaan.
Luin juuri sattumalta " tuo tullessasi vie mennessäsi hyllystä" Tampereen Metsosta tapaamani Solohovin Hiljainen Don - teoksen vanhan käännöksen. Kyllähän Venäjällä kasakoiden veri varmaan vieläkin saa aikaan sitä "leveämmällä pensselillä maalaten " elämistä. Hyvä vertaus mielestäni , kiitos siitä.
Nykyisin kaikki lasketaan rahassa. kas vain, että Ruotsissa ja Saksassa se toteutuu myös suhteessa Venäjään – ei meillä, lienee tyhmyyttämme. Suomessa "laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää", mutta Venäjällä tehdään aina vain uudelleen sopimuksia, mikä on meille vaikea ymmärtää ja niin sitten jäämme ulkomaankaupassa lehdellä soittelemaan.

HH kirjoitti tylyä arviota mm. "meillä on töissä yksi venäläinen ja jostain syystä juuri hänelle pitää aina huomauttaa työpisteen siisteydestä: roskat roskikseen, niitä ei jätetä pöydälle tai hyllylle/jos jotain kaatuu lattialle, se pyyhitään/ei avata montaa pahvilaatikkoa tuotteita, vaan käytetään edellinen loppuun ennen kuin avataan uusi laatikko...ja mikäköhän on syynä, että 80- ja 90-luvuilla sekä Neuvostoliitossa että Venäjällä matkustaneena, en ole missään muualla nähnyt niin homeisia (oikeasti homeisia!) seiniä ja lattioita ja törkeän likaisia lavuaareja? Jos rumasti sanotaan niin venäläinen jättää kaiken "kuin paskan perseestä". Olen tavannut muitakin Suomessa asuvia venäläisiä ja kaikkien (mukaan lukien työtoverini), henkilökohtainenkaan hygienia ei ole ollut paras mahdollinen. Toisaalta kaikki tapaamani venäläiset ovat olleet miehiä!!"

Sinulle kommentoisin, että meille tuli hiljattain töihin teini-ikäisenä Venäjältä vanhempiensa mukana Suomeen muuttanut nuori mies, joka puhuu 7 kieltä mukaan lukien suomi, hän on siisti, kohtelias ja tunnollinen. Oikein joka äidin unelmavävy. Että jospa jätettäisiin tuollainen törkeä yleistäminen. Minäkään en halua tulla yhdistetyiksi mm. Tallinnassa örveltäneisiin poroihin.

Hello! I'm sorry I write in English, but my knowledgement of Finnish language is not so good at the moment. I'm a French man and I heve been living in South-Eastern part of Finland since more than one year. I'm following Finnish languange courses in Kansalaisopisto and there are many russian guys there. Last year I followed my first course and I made friend immediately with an Italian guy, a Brasilian boy and an Iranian girl. We exchanged emails and phone numbers without problems. It was good to help each other (for example when I couldn't take part in a lesson). This year I'm following another course where there are almost only Russian guys and it has been impossible to be able to exchange phone numbers or email addresses. Why are they such kind of suspicious persons? They always speak only with other Russians, they often watch wich kind of clothes I have, the brand of my telephone,... they laugh and I don't know why. They speak Russian between themselves, even if we are in Finland. They even told me that I should study and learn Russian language! I'm sorry, but we are in Finland, not in Russia! I'm already disappointed when I see Russian languange everywhere here around in the stores. I'm disappointed when I go to a store and I try to speak Finnish as much as I can and they think I'm Russian (here, in this town a foreign man is supposed to be a Russian). Here Swedish language has disappeared and second language is Russian (in some store even the first one!). It was incredible some days ago when I went to a store and there were some problems with my credit card at the cash. The girl there was speaking Russian and a little bit Finnish and she tried to said that many Russian people paid with their Russian credit cards without problems, so the problem is because my credit card is a Finnish one! I was really disappointed! I paid cash and I went to another store, there my credit card was working fine. So should I have a Russian credit card to be able to pay in the first store? Sometimes I think I don't live in Finland, but in somekind of Russian colony! I understand Russian tourists give a lot of money to Finnish stores, but... too much is too much. This is some kind of Finland selling away! Some months ago I heard a sad story from an old man who was born in Russian part of Karelia and he left his home during the war, then there was a peace period and he came back home with his wife. His wife died and some year after he had to leave again that place and move to Central Finland, then definitively that region where he had his home was taken by Russians and he never had the possibility to bury his wife to Finland. He went many time to visit his wife's tomb, but about 20 years ago the whole area was renovated by Russian and he didn't find the tomblace any more. Now Russian can come to Finland as they like, they can live here, they get unemployment money, they can buy houses, cotteges, soils, but it's not the same for Finnish people who want to go to Russia. Indeed some days ago on a Finnish newspaper I read that Russian law is so that foreign citizens having houses or soils as own property in Russia, these properties could be taken by the Russian State in case of need (?). Russia has put some limit on foreigh trucks weight travelling there, but it's not the same here in Finland, even if I see a lot of Russian trucks on the Finnish roads: they spoil roads and sometimes they drive in a crazy way. I think Finland is too soft with Russia and I don't know why. I didn't know Russian people when I lived in France, so I had experiences only here. It's really boring they can't be in queue at supermarket, they try to pass in front of you or you see an old woman in queue with a few things in the basket and you think that a short and fast queue, then a lot of relatives and friends come and pass in front of me with a couple of shopping cart full of goods. No any sorry words, just they go and I change cash line, really disappointed! I understand they bring money and shops are happy, but politeness, rights and humility are unknown to them! I think, sometimes, they try to conquer Finland in a silent way, step by step, day by day, service by service. Now here there are schools for Russian people, Doctors are from Russia and they speak better Russian than Finnish or English, so Russian are served even better that native Finnish people! Kauppa on kauppa, ilman muuta, mutta Suomi on itsenäinen tasavalta!
Anteeksi pitkästä tekstistä.
Terveisin. Sebastian