...kun sattuu istumaan hääjuhlissa siinä pöydässä, joka pääsee ensimmäisenä noutopöytään...
Haluan osata taas - niin kuin lapsena osasin - riemuita pikkuasioista.
Eläimenmuotoisesta pensaasta.
Paprikasta, jonka sisällä kasvaa minipaprika.
Patterilla lämmenneistä kintaista.
Tässä linkki, josta tulen hyvälle mielelle:
Neil Pasrichan puhe TEDx-tapahtumassa.
Yritys- (ja ihmis-) valmentaja Mertzi Bergman opettaa kirjassaan Inspiroidu arjesta: Inspiroituminen on arkista. Se on yhtä arkista kuin hengitys, solujen uusiutuminen, elimistön järjestelmät, luonnon kiertokulku, lasten syntyminen ja kasvaminen.... (luettelo jatkuu, jatkuu, jatkuu)
Muuta arkeasi, muuta itsesi.
Mitä se tarkoittaa sinulle?
Mitä se voisi tarkoittaa sinulle?
7 kommenttia
Ti 10.01.2012 @ 00:20
Pöytä pääsee pöytään? Hmm..
Tummahipiäisen puheenpitäjän esityksestä aika hauska suomennos, mikä kylläkin edesauttaa arkisen hilpeyden pintaannousua.
Okei, hieman vakavammin; aamulla (tosiasiallisesti aamupäivällä) aamupuuron jälkeen iso kuppi kahvia hitaasti siemaillen, niin hitaasti, että viimeinen suullinen puruineen tulee imaistuksi iltapäivän puolella.
Kunnes voi könytä raksalle toteuttamaan itseään. Mikäli ei ole jumittunut läppärin ääreen tai joudu lumitöihin.
Oikeastaan lumityötkin ovat niin mukavia, että paremminkin niihin pääsee. Jos ei ole erityistä kiirettä minnekään.
Arkea ei tarvitse muuttaa ja itseä ei voi. Tässä olen, enkä muuta voi.
Ettei menisi aivan voivotteluksi, eikun heikunkeikun
Pannaanpa tuo kiitosasia hautumaan, jospa siitä irtoaisi isommin.
Ti 10.01.2012 @ 11:44
Kiitos vedestä, joka tulee hanasta.
Kiitos kaurahiutaleista.
Kiitos talonmiehlle, joka loi lumia.
Kiitos pikkulinnuille, jotka sirkuttavat.
Kiitos tuntemattomalle miehelle, jonka kanssa ihmettelimme että ratikka oli ihan aikataulussa.
Kiitos ratikankuljettajalle.
Kiitos sille naiselle, joka kulki neljän pienen lapsen kanssa ratikassa.
Kiitos sille pienelle lapselle, joka tuskin osasi kävellä, mutta kulki naisen kädestä kiinni pitäen.
Kiitos kuusta, joka näkyi usvaisen taivaan seassa.
Kiitos nuorille naisille, joilla on saapikkaat ja tukka taaksepäin kammattuna poninhännällä.
Kiitos, että saan ruveta toimimaan Guggenhein museon rakentamista vastaan.
Kiitos unista.
Kiitos sähköstä.
Kiitos jääkaapin korjaajalle.
Kiitos aamuhartaudesta tänään ja rakkaudesta, josta se muistutti.
Kiitos, kun kukaan ei työntänyt minua junan alla tai lyönyt pampulla päähän julkisessa kulkuvälineessä ainakaan tähän mennessä.
Kiitos radioaalloille, YLE:lle ja Eve Mantulle.
Ke 11.01.2012 @ 12:04
Kiitän kuin fariseus siitä, että kuten toimittaja Eve Mantu myös minä olen nk. kaidan tien kulkija. Näin leivättömän pöydän ääreen joutuminen on häviävän pieni. Kiitän siis ohjelman alussa olleesta ylistyslaulusta leivälle. Näinä karppaamisesta kohkaamisen aikoina.
La 14.01.2012 @ 13:17
Ihana aihe ja ihanan ohjelman teit aiheesta, kiitos Eve! Kuuntelin ohjelmaasi ulkona kävellessäni ja ilahduin suunnattomasti lumen narskumisesta kenkieni alla, raikkaasta pakkassäästä, kevyestä lumisateesta, ja lintujen jalanjäljistä lumessa. Hyvä mieli saavutettu :)
Su 15.01.2012 @ 10:44
Kiitos
kivoista naapureista
bussikuskeista
porrassiivoojista
Yleisradiosta
kirjastoista
uimahalleista
avantosaunoista
julkisesta liikenteestä
jaloista, joilla kävellä
silmistä, joilla katsella
nenästä, jolla haistella
ja eritoten veikeästä villakoirastani
To 19.01.2012 @ 19:57
Kiitos pysähdyttävästä ohjelmasta.
Tätä juuri tarvitsin. Muistutuksen tässä hetkessä elämisen tärkeydestä, elämän pienistä iloista ja yllätyksistä nauttimisesta.
