Pako, taistelu ja - - -?
Non-Fighting Generation toimii väkivallattoman tulevaisuuden puolesta. Timo Purjo sanoo: Kun joku uhkaa, me joko pakenemme tai taistelemme. Ne ovat luontaiset, vaistonvaraiset tapamme toimia. Ihmisellä on kuitenkin kolmaskin vaihtoehto. Se inhimillisempi, yhteistä hyvää mahdollistava vaihtoehto, joka nousee ihmiselle lajityypillisistä henkisistä kyvyistä.
Otetaan tapaus koulumaailmasta. Pentti haukkuu Riston pipoa. Mitä Riston pitäisi tehdä?
3 kommenttia
To 09.09.2010 @ 14:00
Mainio juttu taas 9.9.10 radiossa, Eve Mantu!
Valitettavasti kirjoitin kommenttini vahingossa "vanhusten
saralle" 3.2.10 Riitta Nyqvistin jälkeen, sorry!
To 09.09.2010 @ 16:08
On hyväenteinen lähtökohta, kun tunnistaa ja myöntää itsessään vihan tunteen olemassaolon. Seuraava askel on ymmärtää, että omaa asennoitumistaan voi todella kehittää.
Epämiellyttävien tuntemusten ilmaantuessa meidän ei ole mikään pakko reagoida niihin mekaanisesti. Tämän oivaltaminen avaa tajunnassamme piilevän portin mielenrauhaan.
Usein närkästyneet ja tuohtuneet ihmiset alkavat rationalisoida omaa vihaansa ja jopa väkivaltaisuuttaan sen sijaan, että koettaisivat tietoisesti kehittää mieltään.
Oman mielensä rauhoittaminen on oppimisprosessi, jota edesauttavat hiljentyminen ja meditaatio. Tämän harjoitteleminen on inhimillisyyttä parhaimmillaan.
Pe 05.11.2010 @ 22:43
iItahuvina vietän aikaa seurassasi ja tuunaan.
Mulla on ollut yksi toistaiseksi pettämätön kommentti kun jossain vaiheessa kummallekin lapselle on tullut vaihe jolloin tämä hokee sietämättömyyksiin asti : "Tyhmä äiti. tyhmä äiti." Pyrin vastaamaan aina: "Harmi kun sinusta tuntuu siltä, minusta sinä olet kiva."
Olen myös kehottanut jälkipolvea yllättämään kiusaajansa olemalla ystävällinen, sehän riisuu aseet. Ja olen opettanut, että, LOPULTA hyvä voittaa aina pahan 6-0.
Meidän talossa tätä kutsutaan maailman säännöksi.
