Pöytäkirja 8.2.

Pöytäkirja 8.2.

Paikka:    Kurittoman kokouksen vallattu tukikohta B

Läsnä: puheenjohtaja-nuijan lisäksi urheilututkija Jouko Kokkonen Suomen Urheilumuseosta sekä 90-luvun lopulla toimineen Antiolympiakomitean aktiivi ja Setan pääsihteeri Aija Salo.

1.    Kokouksen avaaminen
Puheenjohtaja ja nuija Eve Mantu avasi kokouksen klo 10:00.

2.    Kokouksen järjestäytyminen
Pöytäkirjan tarkastajaksi valittiin Suomen kansa.

3.    Laittomuuden ja päätösvallattomuuden toteaminen
Sääntöjä ei ole, mutta jos olisi, niissä lukisi, että kurittomat kokoukset
ovat aina laittomia ja päätösvallattomia.

4.    Vallalla olevien asenteiden esittely ja horjuttaminen
Miten kisoihin pitää suhtautua, kun tietää tapahtumista kulissien takana? Voiko kisoista nauttia? Entäs ihmisoikeudet?

Kokouksen aluksi Aija Salo kertoi Antiolympiakomitean historiaa. Liike sai alkunsa, kun Helsinki havitteli olympialaisia. Antiolympiakomitea lakkautti itsensä hankkeen kaaduttua ja lahjoitti varallisuutensa mielenterveystyöhön. Aija Salo ilmaisi ilonsa siitä, että tätä nykyä kriittisiä ääniä kuullaan laajasti eikä erillistä komiteaa tarvita keskustelun herättelyyn.

Kokous viivähti hetken uhkakuvissa. Radioidaanko kokous lauantaina, jos perjantain avajaisissa pamahtaa? Puheenjohtaja kuvaili kisoja tikittäväksi aikapommiksi. Kokous kallistui luottamaan, että Sotsin kisat saadaan käyntiin levollisissa merkeissä. Mahdollisen attentaatin varalle on suunnitelma B.

Kokousmoraalia kohotettiin John Williamsin fanfaarilla. Puheenjohtaja paljasti liikuttuvansa olympialaisten musiikista ja muista rituaaleista. Jouko Kokkonen selitti vaikutusta: rituaalit ovat tarkoin harkittuja ja avajaiset suuri show, yksi maailman seuratuimpia tv-ohjelmia. Kansallishymnien ohella kuullaan olympialaisia varten sävellettyä "meidän kaikkien yhteistä musiikkia", jonka on tarkoitus alleviivata harmoniaa. Aija Salo julisti: Miten tekopyhää! Hän muistutti, että niin Pekingin kuin Sotsin kisojen edellä on suoritettu ei-toivottujen ihmisten poisvientiä. Puhdistusoperaatioissa toisinajattelijat, asunnottomat ja muut "riskihenkilöt" siivotaan pois julkisista paikoista. Myös Helsingissä siivottiin vuonna 1952. Olympiakaupungin puistoista poistettiin muiden muassa homomiehet ja pultsarit.

Sami Sillanpään kirja Kiinalainen rakkaustarina nousi esille. Se kertoo kiinalaisen toisinajattelija Hu Jian ja hänen vaimonsa tarinan, joka liittyy Pekingin olympialaisiin. Hu Jia suljettiin ensin kotiarestiin ja myöhemmin vankilaan, jottei hän pääsisi häiritsemään Kiinan suurta menestystä. Tämä oman valtionsa pahoinpitelemä kansalaisaktivisti oli kuitenkin innostunut kisoista ja ylpeä siitä, että hänen kotimaansa Kiina sai isännyyden. Hän huomasi kisojen avajaisia vankilassa katsoessaan liikuttuvansa.

Jouko Kokkonen sanoi, että olympia-aate eli olympismi on suojaverho, jonka turvin kisoja järjestetään. Aate on laajarajainen ja yleisinhimillinen, kauniita asioita sisältävä julistus, mutta kisoja ympäröivä todellisuus voi olla aivan toinen. Ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu monissa maissa. Putinin otteissa on paljon samaa kuin mitä nähtiin Moskovassa 1980.

Toisaalta, huikea julkisuus nostaa asioita kansainväliseen keskusteluun, muistutti Kokkonen.

Mutta entäpä kisojen jälkeen, haastoi Aija Salo. Mitä tapahtuu, kun kisat loppuvat ja kansainvälinen huomio laimenee? Jatkuvatko sortotoimet esimerkiksi Venäjällä? Miten käy lehdistön ja sananvapauden, entäpä homoseksuaalien? Historiasta löytyy surullinen rinnakkaistapaus. Hitlerin natsihallinto lievensi juutalaisten vastaisia ilmauksia ja politiikkaa Berliinin kisojen ajaksi. Kun Saksa oli saanut kuvaansa kiillotettua, ja kisat olivat ohi, sama politiikka jatkui ja juutalaisvainot alkoivat täydellä teholla.

Onko boikotti ratkaisu?

Aija Salo pohti omaa suhtautumistaan. Pitääkö työntää sormet korviin ja kieltäytyä vastaanottamasta mitään olympialaisasiaa? Olisiko se ratkaisu?

Jouko Kokkonen muistutti, että boikotit eivät ole kovin tehokkaita keinoja vaikuttaa. Onnistunein lienee ollut Afrikan maiden boikotti 1976.

Paras hetki vaikuttaa olympialaisiin on siinä vaiheessa, kun isäntämaan haku on käynnissä. Demokraattisten valtioiden, sponsoreiden ja urheiluvaikuttajien tulisi aktiivisemmin lisätä painetta ja vaatia esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista ja ympäristönsuojelua.

Pitäisikö kisat kokonaan lopettaa? Kenen vallassa se on? Vain KOK voi lopettaa olympialaiset, mutta kokous ei pystynyt kuvittelemaan miten tähän päädyttäisiin. Ehkä jos turvatoimet kävisivät mahdottomiksi? Ehkä jos huippu-urheilijat jättäytyisivät laajalla rintamalla pois kisoista? Ehkä jos kisabudjetit paisuisivat niin suuriksi, että halukkaita isäntämaita ei enää löytyisi?

5.    Muut asiat
-

6.       Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja päätti kokouksen klo 10:45