Harmaavarpusten kokoontumisajot

Sori, Eve, mutta kuuntelin jossain välissä muutaman minuutin vieraasi paasausta, ja totesin sen riittävän. Eiköhän jätetä nämä konsultit tuonne maksullisten kanavien huoleksi. Ja olla ylpeästi omia itsejämme, milloin meikattuna tai meikittömänä, mutta lopetetaan tämä mollaaminen. Katsoin tässä yksi päivä metrossa kanssakulkijoita, ja minua hymyilytti nuoren naisen toistaiseksi täysin rypytön iho, mutta kiehtoi huomattavasti enemmän lempeän ryppyisen vanhemman naisen tarina. Hänen elämänsä tarinan olisin halunnut kuulla. Sitä paitsi olen huomannut, että aika usein vanhemmat ihmiset uskaltautuvat juttusille, johtuneeko siitä, että enää ei tarvitse pingottaa ja koko ajan yrittää tehdä vaikutusta.

Moikka Eve!

Kiitos mukavista ja luontevista dokkareistasi. Olen juttujesi kautta oppinut paljon elämästä nimenomaan naisen kannalta.
Harmaavarpus-teema puhutteli myös.
Minulla on vain tässä asiassa ongelma: Palvon naisia!
Minusta on kiva sanoa naisille kohteliasuuksia, vaikka Alepan kassalla, esim. kehua jonkun hiuksia. Mutta yleensä naiset hermostuvat ja nolostuvat tällaisista kehuista. Teatterilaisena olen tottunut toisaalta myös leikkiin, että nainen voi olla kaunis ja seksikäs lavalla. Tämä vaatii kuitenkin puoleltani ensin luottamuksen rakentamista. Mutta on hauskaa, kun naiset alkavat tuoda treeneihin korsetteja ja verkkosukkia, tietenkin rooliin sopien. Usein tällaisissa tilanteissa tunnelma on vapautunut ja hauska. Luonnollisesti mukana on tietenkin minun puoleltani kunnioitus ja koskemattomuus.
Mutta on hauska saada ihmiset/teatterin harrastajat ikäänkuin huijattua eroottiseen leikkiin pukuineen ja koreografioineen. Tähän kovasti kannustaisin. Burleski on yksi mahdollisuus tähän, mutta homma voi olla yhtä hyvin perinteistä teatteria, johon vain otetaan mukaan raisuja elementtejä.
Ongelma on sitten, miten toteuttaa samaa asiaa yksityiselämässä. Minusta on/olisi ihana koristella rakastani ja ostaa hänelle kaikenlaisia romanttisia pitsiröyhelöitä ja pikkareita, mutta hän kokee tämän hyvin vaivauttavana. Hän onkin traagisesti kotikasvatuksensa kautta juuri "säkki" ja "varpus"- moraalin tuote.
Ihmisen olemiseen kuuluu sekä seksuaalisuus, että leikki. Toteuttakaamme näitä!
Hyvää, vapautunutta kevättä, Marde

Hei Eve,
Ohjelmasti ovat hauskoja ja sydämellä tehtyjä. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että seuraat kuin koiranpentu joka jalkaparia. Oletko lukenut kirjan "Irti oravanpyörästä"? Siinä on minun mielestäni hyviä ideoita liittyen siihen, miten punainen lanka voi löytyä elämään. Ehkä siitä saisi hyvän ohjelman, siis muun kuin kulutuselämäntavan valinneet aiheena! Tuollaiset kimalteet sun muut ovat mielestäni jonninjoutavia ja sen takana on suuri itsekkyys, kyltymättömyys ja mielihalujen välitön noudattaminen, mikä ei johda onneen.

Olen viime vuosina koonnut itseeni lintulajien kirjon mitä tulee pukeutumiseen. Perinaisellista kiinnostusta vaatteisiin ja laittautumiseen rajoittaa mukavuudenhalu, järkevyys ja perinnöllinen taipumus liikavarpaisiin, muuten ehkä kulkisinkin kaiket päivät kukkakretongeissa ja tolppakoroissa. Suuren osan viikosta kuljen harmaavarpusen ja variksen välimuotona, viitseliäisyyden puuskassa ja juhlien alla intoudun kaivamaan vintage-aarteet ja lämpörullat kaapista ja päästän sen kakadun, vihervarpusen tai pyryharakan valloilleen, mikä vaatekaapista sattuukin lennähtämään.

Toiset naiset arvostavat ennen kaikkea huoliteltua kampausta ja meikkiä, minä yöunia. Koska työni ei edellytä kovin konservatiivista olemusta, saan vapaasti olla arkisin meikittä ja kulkea mukavissa vaatteissa. Kuitenkin koska pyryharakkapäivä saattaa iskeä varoittamatta, saatan yllättää itseni joskus laittamala tukan ja valitsemalla ne vähän nätimmät arkivaatteet ihan vaan tiistaiaamun kunniaksi. Olen huomannut sen myös kirvoittavan useammin kohteliaisuuksia, kun ei ole joka päivä viimeisen päälle puunattu!

Ja mitä tulee siihen paljon parjattuun suomalaisten naisten pukeutumiseen, kulunut talvi on viimeistään opettanut allekirjoittaneen arvostamaan säänmukaista pukeutumista, tulkoon se sitten aistikkuuden kustannuksella. Kun niiden pariisittarien ei tarvitse kulkea viittä kuukautta vuodesta peläten luunmurtumia, aivotärähdyksiä ja kylmettymistä.

Moni isokokoinen joutuu kulkemaan mudan värisissä vaatteissa koska kaupoista ei yksinkertaisesti löydy.

Itse en pelkää käyttää värejä, mutta kun nuo myyjät esittelevät aina jotain harmaata ja kun sanon ettei kelpaa niin kertovat ettei ole muita värejä, kun kysyn miksi niin syyttävät niitä jotka ostavat vaatteet liikkeeseen.

Toinen ongelma on se että nuo vaatteet ovat yleensä täysin muodottomia tai sitten kaavoituksessa on vain suurennettu pienemmän koon kaavaa jolloin vaate ei taatusti istu lainkaan. Jokainen koko pitäisi kaavottaa täysin erikseen jos haluttaisi edes jonkin asteisesti istuvia vaatteita.

Omaksi pelastuksesksi on koitunut oma tekeminen.

En pelkää näkyä.

Eve tämä oli hyvä ohjelma ja varsinkin tuo lopussa tullut tasapainottava osuus.

Yleensäkkin kuuntelen miellelläni Even ohjelmia. Kiitos.

Minua ei suoraan sanottuna huvita pukeutua suomalaisen miehen iloksi. Kesällä lähden ulkomaille, ja siellä kyllä käytän hametta, korkokenkiä ja vartalonmyötäisiä vaatteita.
En usko olevani ainoa suomalaisnainen, jota yksinkertaisesti ei huvita tälläytyä turhaan. Suomalaisiin miehiin ei saa mitään kontaktia riippumatta siitä, mitä päälleen pistää. Ainakaan selvin päin.

ST kirjoitti:

Moni isokokoinen joutuu kulkemaan mudan värisissä vaatteissa koska kaupoista ei yksinkertaisesti löydy.

Itse en pelkää käyttää värejä, mutta kun nuo myyjät esittelevät aina jotain harmaata ja kun sanon ettei kelpaa niin kertovat ettei ole muita värejä, kun kysyn miksi niin syyttävät niitä jotka ostavat vaatteet liikkeeseen.

Toinen ongelma on se että nuo vaatteet ovat yleensä täysin muodottomia tai sitten kaavoituksessa on vain suurennettu pienemmän koon kaavaa jolloin vaate ei taatusti istu lainkaan. Jokainen koko pitäisi kaavottaa täysin erikseen jos haluttaisi edes jonkin asteisesti istuvia vaatteita.

Keskikokoinenkin joutuu kulkemaan muodottomissa vaatteissa. Telkkarissa kerrottiin vastikään, miten suomalaisessa vaatesuunnittelussa on aina suosittu tyyliä, jossa vaatteet peittävät muutaman liikakilon. Kun kaupasta ei muunlaisia vaatteita löydy kuin nuorille ja xs-kokoisille, saattaa saavinpeitteessä kulkiessa liikakilojakin helposti kertyä. Mielelläni pitäisin värikkäitä, tyylikkäitä ja hyvinleikattuja vaatteita sekä kiloni kurissa.

Kiitos jälleen mukavasta ohjelmasta.Sinähän olet ihan nätti ilman meikkejä,koruja ja kiharoita.Olet aito,mutkaton ja teeskentelemätön ja mikä parasta:olet rehellisesti oma itsesi.Olet sitä myös ohjelmissasi,niitä on tosi mukava kuunnella. Olen isekin tällainen harmaavarpunen.Se on niin helppo olla kotoisasti oma itsensä.Joskus juhliin laitan kaulakorun,mutta muuten riittävät vihkisormukset.Vaatteet ovat käytännöllisiä,vuosia vanhoja,mutta mukavan tuntoisia. Arkkitehtiohjelma oli myös hyvä.Kolme poikaamme asuu viikot poissa kotoa työn ja opiskelujen vuoksi.heidän asunnossaan on käytävää monta metriä,olen kutonut sinne mattoja,niin tiedän tarkalleen. Pesuhuone on niin pieni,ettei likavaatteille ole tilaa,jos ei ripusta kattoon päältäavattavan pyykikoneen päälle jotain koria.Nyt heillä on likaiset vaatteet makuuhuoneissaan mytyssä komerossa,jossa myös puhtaat ovat.Pyykit täytyy kuivata olohuoneessa.Onhan talossa jossain alhaalla pesutupa,mutta se ei ratkaise kaikkia ongelmia. Olen aikonut ottaa suunnittelijaan yhteyttä,jos rohkeutta riittää ja kun oppisin käyttämään tätä tietokonetta. Mielenkiinnolla odotan lisää ohjelmia.

Kesän lintu kirjoitti:

Minua ei suoraan sanottuna huvita pukeutua suomalaisen miehen iloksi. Kesällä lähden ulkomaille, ja siellä kyllä käytän hametta, korkokenkiä ja vartalonmyötäisiä vaatteita.
En usko olevani ainoa suomalaisnainen, jota yksinkertaisesti ei huvita tälläytyä turhaan. Suomalaisiin miehiin ei saa mitään kontaktia riippumatta siitä, mitä päälleen pistää. Ainakaan selvin päin.

Minä tälläydyn omaksi ilokseni. Tunnen itseni kauniimmaksi ja varmemmaksi ja sitä kautta tuntuu kuin jaksaisin paremmin. Minulle turhamaisuus antaa iloa ja hyväntuulisuutta tavalliseen arkeen. Jos joku mieskin sen sattuisi huomaamaan, koen sen vain lisäbonukseksi.

Minun mielestäni on aivan ihanan vapauttavaa, ettei meidän suomalaisten naisten ole pakko miellyttää ketään. Mehän pärjäämme ihan itsenämme sellaisina kuin olemme. Itse pukeudun mieluummin käytännöllisesti - esimerkiksi korkokenkiä käytän vain juhlissa, teatterissa yms. tilaisuuksissa, joiden ideaan kuuluu nimenomaan näyttäytyminen. Tavallisessa arkielämässä me suomalaisnaiset emme ole näyttelyesineitä, vaan toimivia subjekteja, ja tämä näkyy pukeutumisessakin.

Mutta koska olen myös esteetikko, lievennän hieman kannanottoani. Ei kaiken järkevän pukeutumisen tarvitse olla rumaa. Ajatelkaapa sellaistakin käsitettä kuin funktionalismi - miten hienoa arkkitehtuuria on luotu käytännön sanelemista lähtökohdista. Tätä ideaa voi toteuttaa kauniisti myös pukeutumisessa. Ja toisaalta, miten kauniisti ja värikkäästi koristeltuja ovat monien arktisten kansojen vaatteet, jotka vuosisatojen kokemus on todistanut myös käytännöllisiksi.

Jos siis nautit kauneudesta, on täysin mahdollista yhdistää käytännöllisyys ja kauneus. Ja toisaalta, jos et näistä piittaa tai et juuri tänään jaksa vaivautua, niin saat rauhassa vetää sen säkkivaatteen yllesi ja kantaa sen ylpeänä, koska olet sen itse valinnut.

Voi Eve, miksi sinunkin piti mennä tähän ulkonäköasiaan. Joka lehti tuputtaa sitä, miten pitää olla edustava ja näyttää hyvältä. Minä olen kovasti yrittänyt luopua kaikista ulkonäköpaineista ja taas niitä tulee lisää, tässä sinun ohjelmassasi. Miksi ei saa pukeutua järkevästi ja mukavasti? Miksi pitäisi kukoistaa? Kenelle täällä pitää riikinkukkoilla? Olenko ihan mölli, kun en tilaa pukeutumisneuvojaa tekemään minustakin edustavaa naista?
Tämä ei tarkoita, ettenkö pukeutuisi siististi ja tilanteen mukaan. Mutta onko ihan oikeasti joka-aamuinen meikkaaminen välttämätöntä? Eikö täällä olla yhteiskuntakelpoisia ilman tätä sotamaalausta? Jo pelkästään tällainen "vaatimus" on allergiselle lähes mahdoton. Korkokengät ovat nivelrikkoisille jaloilleni tuskaa. Ja kuten itsekin sanoit, ihanat ja vaihtelevat säämme asettavat pukeutumiselle omat vaatimukset.
Eiköhän sovita, että ei tarvitse olla muuta kuin harmaavarpunen, jos ei pidä tätä näyttäytymistä niin tärkeänä.

Mikäs siinä, jos ohjelman vieras tykkää koristautua, mutta miksi ihmeessä piti aloittaa se moralisointikaakatus ja päivittely, kun suomalainen ei ole kuin ranskalainen pukeutumisessaan. Outoa terrorisointia. Miksi ihmeessä meidän pitäisi olla kuin ranskalaiset, onko suomalisuudessa jotain niin huonoa. Ja saahan kuka vaan matkia ranskalaisia jos haluaa, mutta please jättäkää se muiden nirppanokkainen haukkuminen vähemmälle.

Itse en pidä koruista, saatika hörhelöistä tai korkokengistä, joita en kyllä reuman takia voisi muutenkaan käyttää. Haluaisin olla useammin meikkaamatta, muttei ole uskallus riittänyt. Tuntuu, että nykyisin meikkaamaton nainen kiinnittää enemmän huomiota, ja minä haluan olla rauhassa ja riittävän näkymätön, enkä ymmärrä, mitä vikaa siinä on.

Antakaa kaikkien kukkia kukkia, myös vaatimattomien ja värittömien!

Ilona kirjoitti:

Antakaa kaikkien kukkia kukkia, myös vaatimattomien ja värittömien!

Täällä kukkii tänään silmäluomet, joihin parin päivän ajan jaksoin sivellä luomiväriä. Ajattelin ryhdistäytyä ja ehostautua. No, nyt on silmät ympäriinsä kiiltäviksi rasvattu. Muuten lähtisi nahka kävelemään.

Tämä käynnissä oleva keskustelu on sellaista sulkien pörhistelyä, että tätähän lukee ihan hehkuen. Kiitos kaikille kirjoittajille - jatkakaa. Oivaltavaa kritiikkiä tulee myös vaatesuunnittelijoille. SAAVINPEITE on mainio sana, kuvaa hyvin tietynlaista vaatekappaletta. Kyllä meille vaatteilla jo kerrotaan, mitä jenkkakahvoista tai mahamuffinssista tulee ajatella: PIILOTA, HÄMÄÄ, KADOTA.

Katsoin eilen elokuvan EAT, PRAY, LOVE. Nupissani kiehui siinä kohtaa, kun päähenkilöä esittävä PAJUVITSANOHUT Julia Roberts lähti kauppaan farkkuostoksille ostamaan Ison Tytön Housuja, koska oli Roomassa pastaa syödessään lihonut niin kamalasti. Pöyristyttävää, että paino-ongelman kanssa painiskelemaan on laitettu Roberts. Ja että siihenkin tarinaan piti ujuttaa hoikan ihmisen vartaloinhoista kauhistelua. BOOOOORING.

Jatkan keväämmällä (kun muffinssit joutuu kuorimaan paksuista villakuoristaan esille) painoaiheesta ohjelmassani. Se on nimittäin aihe, jota sananmukaisesti kannan mukanani, aina.