Voi kovvat on ku luutunnuput
Sarjassa "pieniä ja keskisuuria inhimillisiä asioita" hypistelen torstaina 23.12. kuukauden ikäisen vauvan lalkapohjia. Voiko temmotia ollakaan?
Tunnustan avoimesti, että menen vauvoista sekaisin. Uusi ihminen on maailman luonnollisin ja maailman ihmeellisin asia.
Ne lämpimät pikku aprikoosit!
Herneenpalot, viljantuoksuiset nöpöliinit!
Vauva on ansa. Tuhina ja kujerteleva ähinä kietoutuvat kuin kärhöt herkistyneen äidin ympärille. Viikatteena viiltävä aamuöinen hätäitku leikkaa vanhemmat riekaleiksi. Hiusuntuvista ei raaski kättään irrottaa, hievahtamaton tumma katse pysäyttää kaiken. Vauvan on ihmeellisyydellään valloitettava hoivaajansa. Muuten hänellä ei olisi eloonjäämisen mahdollisuuksia.
Vauva ruuvautuu äidistään ulos, ja samalla tiukasti kiinni. Uuden ihmisen on tehtävä etenkin äitiinsä niin dramaattinen vaikutus, että tämä sysää työkuviot, harrastukset, riennot kaikki sivuun ja antautuu tulokkaan käyttöön. Miten muuten heiveröinen ihmisentaimi selviäisi?
Voisin käyttää joulua tai kekriä tai jotakin tekosyynä aiheen valintaan. Totuus on kuitenkin se, että halusin puhua vauvoista. Jotta voisin mennä jonkun luokse, ja kuunnella vauvaa, paijata vauvaa, pitää vauvaa sylissä.
3 kommenttia
Ma 20.12.2010 @ 19:13
minulla on hirveä vauvakuume..olemme yrittäneet poikakaverin kanssa lasta jo yli 2 vuotta.minulla alkaa jo toivo mennä sen suhteen että voisin ikinä tulla raskaaksi. joka kuukausi sitä alkaa kuvittelemaan että mikä tahansa outo olo voisi olla raskausoire..mutta ei aina ne kuukautiset sitten kuitenki alkaa.samaan aikaan sellaiset tytöt jotka ei edes haluais lapsia tai eivät sovellu vanhemmiksi tulevat tuosta vain yhdestä kerrasta raskaaksi vahingossa.ärsyttää se että ne sitte lapsen syntymän jälkeen esittää että lapsi olikin muka toivottu.on vaikea uskoa että jumala on olemassa kun tuollaiset ihmiset saavat lapsia ja sitten sellaiset jotka niin toivoo,pyytää ja rukoilee tulevansa raskaaksi eivät lasta saa.miksi se ei ole kaikille yhtä helppoa? mua pelottaa eniten se että menetän poikakaverini tämän takia.olen monta kertaa kysynyt siltä että haluaako se silti olla mun kans jos en voi saada lapsia kun me molemmat tahdottaisiin lapsia.poikakaverini isäkin on jo kyselly että milloinka niitä lapsia tulee???enkä mä hermoilen asiasta liikaa ja stressi vaikuttaa jotenki mun hormooneihin tai jotain....
La 25.12.2010 @ 16:14
Tykkäsin ohjelmasta. Tuli mieleen muistoja. Vielä enemmän olisin pitänyt, jos ei olisi puhuttu yllätysvauvoista. Se on todella ärsyttävä parisuhteeseen kuuluva käsite. Mitä enemmän miettii yllätysvauvaa, niin sen varmempi on, ettei sellaisia ole. Siis jos ajattelee loogisesti ja objektiivisesti. Yllätysvauvoistahan puhuu ihmiset, jotka ajattelevat asiaa hyvin subjektiivisesti. Ihmiset joilla on vauvakuume joko alitajuisesti tai pinnalla. Ihmiset jotka suhtautuvat ehkäisyyn kevyesti ja huolimattomasti ja äidilliseen vastuuseen "sattumalta" raskaasti.
Omalle pojalleni kerron yllätysvauvoista kaiken. Toivon hänen siten välttävän erinäisiä asioita. En todellakaan haluaisi hänen tulevan isäksi vastoin tahtoaan. En todellakaaan haluaisi hänen saavan lasta sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa hän ei halua lasta. En todellakaan haluaisi hänen joutuvan kuulemaan, miten huono ja paha isä hän on joltakin naiselta, jonka kanssa hän ei alun perinkään halunnut lasta. Siis "yllätysvauva". Hei hei, herää. Ei niitä ole.
To 13.01.2011 @ 10:49
Kiitos Eve taas ihanasta ohjelmasta - tämä sattui juuri oikeaan osoitteeseen! Täällä äitiyslomalla tänään juuri yhden kuukauden ikäisen typsyn kanssa on kiva niitä kuunnella. Tulee muuten kuunneltua paljon enemmän nyt radiota kuin silloin, kun olin sitä tekemessä siellä.
Halauksia ja ilmoittelen, jos tulen käymään Pasilassa vauvelin kanssa!
