Sanokaa vaan tosikoksi, mutta viinavitsit eivät enää naurata
Miksi niin monen tarvitsee juoda?
Tätä tuskaista kysymystä olen tänä keväänä vatvonut yötä päivää. En ole löytänyt vastauksia, vain lisää kysymyksiä.
Miltä tuntuu tajuta, että olen voimaton, olen viinasta riippuvainen alkoholisti?
Miltä tuntuu päättää, että nyt minä lopetan juomisen?
Miltä tuntuu odottaa kotona, kun mies on hoidossa? Miltä tuntuu vihata ja pelätä ja toivoa yhtä aikaa?
Minnesota-hoitoon Lapualle tullaan hakemaan apua. Siellä raitistuneet alkoholistit ovat juovia vastassa. Viisi päivää saat puhua paskaa, sitten on puhuttava totta. Perushoitojakso kestää 28 päivää, se aika asutaan pääkallopaikalla.
Olisiko entistä miestäni auttanut, jos hänet olisi pakotettu kertomaan totuus elämästään? Olisiko 28 päivää riittänyt, olisiko joku päässyt hänen itsesuojelumuurinsa läpi?
Olli Alho on Minnesota-hoito oy:n toimitusjohtaja, joka on itsekin raitistunut alkoholisti. Hän tuli Lapualle ensin hoitoon, sitten jäi taloon töihin. Hän tietää millaista elämä on, kun kaikki ajatukset on viinassa:
- Se alkaa ohjata vapaa-ajanviettoa ja sitten se alkaa ohjata koko elämää. Olen myynyt kaikki kolme lastani viinalle. Aina kun piti valita, valitsin viinan. Jos vein lapset makkaranpaistoon metsään, ostin sillä vain itselleni luvan juoda. Olenhan näin paljon uhrannut perheelle!
Tämä päivä on ihmeellinen päivä, se on sinun.
Jos päivän ykkösjuttu on sinulle viina, hae helvetissä apua!
11 kommenttia
Ti 21.05.2013 @ 10:53
Itketti, kun kuuntelin Alhon kertomusta suhteesta lapsiinsa.
Kiitokset Eve hyvistä ohjelmista!
Ti 21.05.2013 @ 11:08
Kuuntelen alkoholisteista käymääsi keskustelua. Haluan kertoa, että äitini kertoman mukaan isäni alkoi juoda v. 1932. Ihmettelin silloin tällöin, miksi juuri syntymävuotenani. Aikuisena huomasin, että silloinhan poistettiin kieltolaki. Luulimme, että hän oli alkoholisti, mutta kun menin naimisiin 26 vuotiaana, äitini oli sanonut isälle: "Nyt viimeinenkin lapsi mennyt naimisiin. Jos tulet vielä humalassa, minäkin lähden." Isäni lopetti heti, joten päättelimme, että hänestä oli vain mukava olla humalassa. Hän oli silloin 61 vuotias. Isä kertoi, että kun kaverit tarjosivat, hän sanoi: "Ei passaa ottaa, eukko lähtee". Joskus saattaisi vaimon tiukka linja auttaa lopettamiseen.
Samoin hän lopetti tupakanpolton, kun joutui sairaalaan, missä oli hankala polttaa.
Ti 21.05.2013 @ 15:16
Kiitos hienosta ohjelmasta, ohjelmasarjasi parhaasta jaksosta! Yhdistit henkilökohtaiset kokemuksesi ja asiantuntijoiden kommentit ihan ainutlaatuisen onnistuneesti. Myös ohjelmassa haastatellut alkoholistit kertoivat omasta elämästään harvinaisen täyspäisesti mutta silti riipaisevasti. Kiitos myös heille!
Itkemättä tätä ohjelmaa ei voinut kuunnella, mutta itku oli puhdistavaa itkua.
Ti 21.05.2013 @ 20:38
Kiitos uskalluksesta tarttua vaikeeaan aiheeseen, oli kyllä koskettava jakso. Kyyneliltä ei kyllä tämäkään kuuntelija välttynyt. Niin tuttua asiaa ja täyttä totta, itse olen kokenut lapualla läheisviikonlopun, joka jäi kyllä kaikessa tunnekylläisyydessään lähtemättömästi mieleen. Ja mikä parasta, sieltä avun saanut alkoholisti on tänäkin päivänä raitis.
Mutta alkoholisteja vielä riittää, minunkin lähelläni. Se on niin totta, että jokainen hakeutuu hoitoon oikealla ajallaan, oma halu siihen toipumiseen pitää olla.
Ke 22.05.2013 @ 22:09
Kiitos Eve erittäin hyvästä ohjelmasta. Paras alkoholismia käsittelevistä ohjelmista, joita olen kuullut radiosta tai nähnyt televisiosta. Ohjelmassasi onnistuit pääsemään tämän sairauden ytimeen. Olen itse 53-vuotias 3 ja puoli vuotta sitten Avominne-hoidossa raitistunut alkoholisti. 10 vuotta meni juomisen takia hukkaan. Nyt elän täysipainoista, uskallan sanoa jopa onnellista elämää, ilman alkoholia. Vaimoni sanoo minulle vieläkin silloin tällöin, että hän on niin onnellinen kun en enää juo.
Pe 24.05.2013 @ 13:02
Eve Mantu,hyvin olit aistinut tärkeät asiat Lapualla.Muistelin-94 kesän tapahtumia siellä ja kaikki hyvä , mitä sen jälkeen on tapahtunut meidän perheelle,on Lapuan Minnesotan perustajan ,tinkimättömän Simon ja ihanan Krissen ansiota.Erittäin tärkeä osa hoitoa oli valtava yhteishenki kuntoutujien ja perheiden kesken koko jatkohoitovuoden ajan .Kiitos ja terveiset kaikille.
La 25.05.2013 @ 11:30
Suuret kiitokset Eve Mantu todella koskettavasta ohjelmasta. Perheessäni alkoholismi on tuttu tauti. Myös työssäni autan riippuvuussairaita päivittäin. Valtavan suuri muutos tarvitaan yhteiskunnassamme jotta juomakulttuuri muuttuu. Heittäisin pallon päättäjille ja elinkeinoelämälle. Lestadiolaisten suviseurat taitaa olla ainoa kesätapahtuma, tai yleensäkin tapahtuma, Suomessa missä ei ole oluttelttaa.
Su 26.05.2013 @ 15:13
Kiitos hienosta ohjelmasta. Hyvin tuli esille tärkeät asiast hoidosta ja alkoholismista. Ainut hoito alkoholisteille, joka toimii, on tämä minnesota-hoito. Meidän pitäisi saada päättäjätkin ymmärtämään tämä. Muut ei auta, niin kuin he itse kertovat. Vielä pitäisi saada kaikenlainen ihannointi pois humalan ympäriltä. Jotkuhan siellä Lapuallakin sanovat, että eihän siinä mitään pahaa ole, jos on humalassa, kun ei ole riippuvainen. Itse olin läheisenä Lapualla ja se oli kyllä aivan erityinen korkeakoulu. Aivan mahtava kokemus.
Ti 28.05.2013 @ 08:53
Kiitos hyvästä ohjelmasta!
Itse olen käynyt Helsingissä Kalliolan avo-myllyn vuonna 2000, sihen littyvän jatkoryhmän ja sittemmin Nurmijärvellä viikon jatkokurssin parin vuodrn päästä.
Sain hyvät matkaeväär raittiuteen., jota hoidan edelleen viikoittain vertaisryhmässä (aa:ssa))
Tärkeintä alkoholistille on oman halun syntyminen itsensä hoitamiseen ja vain itsensä tähden.
Samoin on läheisten hoidettava itseään, silä tauti on koko perheen tauti.
Minnesota pohjaisia hoitopaikkoja on useampiakin.Minnesota mslli on hyvä hoitopohja.
Ti 28.05.2013 @ 17:23
Jatkan edellä kirjoittamaani sen verran, että se että vaimoni vieläkin kolmen ja puolen vuoden raittiuteni jälkeen silloin tällöin sanoo kuinka mukavaa on se, että en enää juo osoittaa sen kuinka ahdistavaa aikaa raitistumistani edeltävä aika hänelle oli. Itse menin silloin takki auki eteenpäin ja alkoholistin aivoituksin olin sitä mieltä, että mitä se muille kuuluu, jos minä juon. Todellisuudessa aiheutin monelle läheiselleni huolta ja murhetta.
