Palvelutalossa ei tarvitse uimapukua eikä kumisaappaita. Vai tarvitseeko sittenkin?

Hei!
Kuuntelin mielenkiinnolla ohjelmaa ikäihmisten unelmista - ja niiden mahdollisesta vaarallisuudesta.

Kokemus muutaman vuoden takaa.

Mieheni sedän leski, meille monella tavlla tärkeä ihminen, täytti 90 vuotta 15.12.2006 Helsingissä Pellervo-kodissa. "Viuno" oli kohtuullisesssa kunnossa, kävi itse rollaattorilla ruokasalissa syömässä ja savonkielinen puhe luisti erinomaisesti. Päätimme lähteä täältä lähes 500 km:n päästä juhlistamaan Viunon vuosia. Soitin oastolle ja kysyin, olisiko mahdollista lounaan jälkeen tarjota koko osastolle kakkukahvit. Toisimme kakun mukanamme, samoin nisut ja kertakäyttöastiat, pöönät ja kermat jne. Tiesin, että osastolla on keittiö, jossa voisimme kahvin tiputtaa.

Ei onnistunut. "Vanhusten rytmi menee sekaisin" oli osastonhoitajan tiukka kommentti! Olisimme voineet tarjota kahvit normaaliin kahviaikaan klo 15.30, mutta kun meillä on tämä pitkä matka ja aamulla piti olla töissä. Emme sekoittaneet vanhusten rytmiä. Keitimme kahvia Sipoossa pojan huushollissa termariin, vietiin nisua ja kakkua ja lohta ja lakkoja ja oltiin paikalla lounaan päättyessä klo 12.30. Viuno oli just lopettanut ruokailunsa ja ohjasi rollaattoriansa kohti omaa huonettaan kun meidän 9 -henkinen delegaatiomme ilmestyi paikalle. "Herra jumakra" oli kommentti. Meillä oli tosi hauska kahvihetki! Mukana oli kolmen sukupolven edustajia eli aika pieniäki pari kapaletta!

Jäin miettimään sitä "unelmien vaarallisuutta" Sotkevatko unelmien todeksi saattamiset ikäihmisten vai henkilökunnan rutiineja. Tuon Pellervokodin käynnin jälkeen olen ollut aika kriittinen....

Meillä täällä Haapajärvellä on yksityinen Lampelan palvelukoti, jossa hoito on pyritty saamaan hyvin kodinomaiseksi. Muutamana kesäiltana n. klo 21.00 olimme kyläläisten yhteisellä rannalla käppäilemässä, kun palvelukodin isäntä tuli rantaan yhden asiakkaansa kanssa. Huonolliikuinen paappa autettiin veneeseen, lähdettiin järvelle, kun "Mannan rupes niin tekkeen mieli uistelleen!" Samasta paikasta toinen paappa kuskattiin jämptisti pesäpallokentälle, kun Haapajärvi pelas Super-Pesiksessä ja oli kotiottelu!

Tuo Roihuvuori kuulosti oikeasti hyvältä paikalta!

Ohjelmasta kiittäen!

eil

Kiitos valtavan hyvästä, ajatuksia herättävästä ohjelmasta. Soisin, että mahdolisimman moni saisi kuulla sen.

Hei Eve! Taas kerran teit loistavan ohjelman. Ohjelmasi saa aina pohtimaan niin monia asioita. Omat vanhempani ovat jo nukkuneet pois ja usein tulee mieleen, miten paljon olisikaan voinut ilahduttaa heitä hyvinkin pienillä asioilla. Puhumattakaan siitä, että olisi kuunnellut ja kirjannut heidän muistojaan ja unelmiaan ylös. Ja ottanut puheeksi ja kuunnellut enemmän myös vaikeita asioita, joita molemmat olivat kokeneet. Tulee ihan mieleen, onko se syyllisyys, ettei enää voi korjata asioita omien vanhempiensa kohdalla, mikä voi myös estää laajemmin osallistumasta vapaaehtoistyöhön, johon siihenkin olisi nyt vihdoin enemmän aikaa.
Aion toki joku päivä alkaa kirjoittamaan niitä vanhempieni kertomia tai muuten tietämiäni asioita ylös nuorempia sukupolvia varten.
Even ohjelmaan vielä: miten yksinkertaista luulisikaan olevan joka paikassa toteuttaa noita asioita; lasten ja koirien ja kissojen vierailuja, sanomalehden tai kirjan lukemista, laulamassa käymistä. Tärkeää myös lienee, että olisi monenlaisia laulajia ja lukijoita ja kuulisimme vanhusten toiveet. Kaikki kun eivät todella nauti samoista lauluista ja lukemisista.

Hei Eve! Olisiko mahdollista, että tekisit ohjelman kotihoidossa olevien ihmisten unelmista? Mahtaako kotihoidon työntekijöillä olla mitään mahdollisuutta kysellä unelmista ja toiveista, saati toteuttaa niitä? Siihen tarvittaisiin todella omaisia ja vapaaehtoisia rinnalle.

Ennenkuin ihminen(varsinkin pienituloinen, rikkailla voi olla tietysti yksityiset palvelukodit) pääsee nykyään mihinkään palvelukeskukseen asumaan, ihmisen on oltava niin huonokuntoinen, että siitä varmaan tulee se, että uimapuvut, kumisaappaat ym. jätetään pois siinä vaiheessa kun ihminen muuttaa laitokseen. Jos näitä asioita, joita esim.Roihuvuoren monipuolisessa palvelukeskuksessa toteutetaan olisi mahdollisuus toteuttaa jo aiemmin kotihoidossa, ehkä ihmisten elämä myös kotona olisi laadukkaanpaa.

Kiitos ohjelmasta! Olipa mukava kuunnella noita kuulumisia Roihuvuoresta. Tuli mieleen monia asioita isäni parin vuoden hoivakotiasumisen ajalta. Yksi tärkeä asia oli ruoka. Olisi hyvä, että voitaisiin ottaa tässäkin omat toiveet huomioon. Isälleni oli käsillä tekeminen, tekniikka ja työ sydäntä lähellä. Kun hänelle esiteltiin askartelupistettä, hän totesi että tuo ei häneltä taida luonnistua, mutta jos olis vanha autonromu, sitä hän vois raplailla. Kerran pesin huoneen ikkunat ja hän oli täysillä mukana, kun sai neuvoa, kuinka sain sisä- ja ulkoikkunan toisistaan irti. Hän halusi nettiyhteyden huoneeseensa (!) ja se saatiin vihdoin toimimaan puhelimen avulla, mutta ei hän jaksanut enää käyttää tietokonetta. Tässä varmaan olisi kenttää, että saataisiin skaipit ja muut vanhuksia palvelemaan. Luonto on todella tärkeä, isälle oli iso asia, että sai luonnonkukkia ja koivunoksia huoneeseensa, hän kun harrasti luonnonlääkintää. Samoin esimerkiksi konsertit hoivakodin ulkopuolella, Lumossa ja Korson kirkossa. Nyt kun meillä alkaa olla maahanmuuttajia entistä enemmän, olisi tärkeää myös kiinnittää huomiota kieleen. Ymmärretäänkö puolin ja toisin, monesti kiireessä toisiaan? Murreilmaisut jäivät monesti käsittämättä. Maltetaanko kuunnella?

Rakas Eve!

Olet ansiokkaasti käsitellyt ohjelmissasi vanhenemista. Myös tämä unelma-ohjelma oli hyvä. Ajattelin kuunnellessani sitä, että niillä oalvelutaloissa asuvilla vanhuksilla on ihmisiä ympärillään ja edes se lounas odotettavissa. Vanhenesassa Suomessa on paljon piiloon jääviä ongelmia.
Meillä asuu paljon yksinäisiä ihmisiä yksin omissa kerrostalolokeroissaan. Heillä on ollut ehkä perhe tai sitten ei ole ollut. He elävät pienellä eläkkeellä jossakin lähiössä. Perheen pienentyessä on pitänyt muuttaa pienempään asuntoon(vuokralle). On sattuman kauppaa, minne niissä arpajaisissa joutuu/pääsee. Ikäihmisenä on vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Minullakin on marketti ja bussipysäkki. Ei vain minun terveyteni horju, niin tapahtuu tuhansille, kymmenille tuhansille muille ihmisille. Toisinaan kotoa on helppo lähteä, mutta toisinaan sieltä ei pysty lähtemään. Sinne ei kukaan tule katsomaan, kuinka yksinäinen olen, olenko jaksanut viedä roskapussin parveketta kauemmaksi. Olen luullut olevani sinut tämän asian kanssa, mutta nyt tätä kirjoittaessani kyyneleet valuvat silmistäni. Tähän elämänvaiheeseen sisältyy paljon surua ja kaipuuta. Ollessani hyväkuntoinen asia ei minua vaivaa, mutta tänä syksynä olen ollut kahteen otteeseen sairaalassa enkä kaiketi ole päättänyt, jaksanko kuntoutua enää.
Eve. Tiedän olevani yksi lukuisista muista yksinäisitä, vähätuloisista ja paljon sairastavista. Mitä sinä meille tekisit?

Quote:

Eve. Tiedän olevani yksi lukuisista muista yksinäisitä, vähätuloisista ja paljon sairastavista. Mitä sinä meille tekisit?

Kiitos, Liisa, kiitos myös muut näistä kommenteista. Tärkeä keskustelu on käynnissä. Tartun varmasti ensi vuonna aiheeseen myös kotona-asuvien näkökulmasta. Jos esimerkiksi sinä, Liisa, suostuisit kertomaan minulle oman tarinasi ja omia ajatuksiasi, haastattelisin sinua mielelläni. Sähköpostiosoitteeni on etunimi.sukunimi@yle.fi

Ihana, että kerrot vanhusten asioista ja unelmista. Olin viimetalvena töissä Helsingin vanhusten pääivätoiminta Louhessa. En ole koskaan ollut tekemisissä vanhusten kanssa, muuta kuin oman mummoni kanssa. Olen itse 57-vuotias ja työhistoriani on kouluttamista ja opettamista. Olin valtavan vaikuttunut Luohen henkilökunnan toiminnasta vanhusten kanssa, ja rakastuin krjaimellisesti muistisairaisiin vanhuksiin. En koskaan unohda tunnelmaa ja herkkiä hetkiä joita siellä 8 kk aikana koin. Tekisin mielelläni työtä vieläkin, mutta työn jatkaminen ei ollut mahdollista ikävä kyllä. Olen työttömänä (taloudellisista syistä irtisanottu). En ole minkään alan ammattilainen hoitoalalla, mutta uskon, että minun persoonani teki vaikutuksen rakkaisiin asiakkaisiin. Olin ylättynyt siitä kuinka paljon iloa ja naurua vanhusten kanssa toimiminen antaa. Kiitos hyvistä ohjelmista.

Hei Eve!

Sinulla on upea taito tuoda tärkeä asia esille. Aivan herkistyy!
Kiitos, että otat myös kotona asuvien vanhusten asiat ohjelmaan mukaan. Itse työskentelen kotihoidossa ja asiakkaan kohtaaminen on kaikkein tärkeintä. Aikataulut vaan on, mitä on!?! Omalla asenteella ja kiireettömällä keskustelulla yrin pienestäkin käynnistä tekemään merkityksellisen juuri hänelle. Vapaaehtoisia on yritetty saadan mukaan, mutta miksi se on niin vaikeaa?! jospas ohjelmasi auttaa siihenkin pulmaan, vähentää ennakkoasenteitay

" Minä haluaisn uimaan järveen" oli erään Kuusamolaisen ikäihmisen toive viime kesänä.Hänen toiveensa toteutui ja hän pääsi uimaan järveen. Häneltä löytyi vielä uimahousut :) Voi sitä tunnetta minkä sain hänelle tuotettua, kun hän pääsi uimaan järveen ja kävelemään avojaloin hiekkaan. Olen onnellinen, että voin tuotaa iloa ikäihmisille ja toteuttaa heidän toiveensa.
Elämä ei lopu siihen, että joutuu muuttamaan kotoa pois

Aivan mainiota toimintaa joka antaa meille jokaiselle ajattelemisen aihetta! Tämän vuoden puolella vanhempani sairaalan kautta palvelutaloon saattaneena arvostan paljon. Itselläni tekee pahaa välillä kun asun niin kaukana ja en pääse useasti katsomaan. Soitellaan melkein joka päivä vaikka puhuminen on välillä vaikeaa. Välillä sitä miettii miten tylsää siellä voi olla kun pitää seiniä tai televisiota tuijottaa. Onneksi on jossain hyviä paikkoja!

HEI :)
Mahtavaa :) Meillä myös asiakas toivoi pääsevänsä uimaan ja meidän tiiminvetäjä lähti hänen kanssaan uimarannalle uimaan ja reissu oli asiakkaan mielestä hyvä. Eikä hukkunut, eikä kylmettynyt ;D

Kyllä Turussa saa ainakin Mäntymäen vanhainkodissa pitää tuparitkin.siihen oikein kannustetaa,niin kaupungin kuin onkin..Laitoksia tuntuu olevan laidasta laitaan samassa kaupungissakin.Valiterravasti vanhainkotiin on niin tavattoman vaikea päästä kun virallinen linjaus on että vanhusten on pars asua kotona!

Kiitos Eve tästä ihanasta jaksosta! Upeaa että tällaisestakin aiheesta tehdään ohjelma. Ohjelma sai pohtimaan, voisinko ryhtyä vaikkapa vapaaehtoistyöntekijäksi auttaakseni vanhuksia. Roihuvuori kuulosti paikalta jossa itse haluaisin vanhuuden päiväni viettää jos/kun palvelukeskukseen on muutettava.

Hei Eve ja terveiset Roihuvuoresta!
Iso kiitos ohjelmastasi! Haluamme toivottaa sinut ja muun Iskuryhmän tervetulleeksi ensi kesänä kentän laidalle unelmien tuki- ja kannustusjoukoksi, kun otaamme uusiksi pesisseura Roihun kanssa kesällä toteutetun monen polven pesistapahtuman. MoPo-Rokin facebook-sivun kuvista näkee, että kyllä mummot ja mammatkin saavat mailan heilumaan!!!