Porttikielto räteille ja lumpuille alkaa nyt

Kiitos synninpäästöstä!
Olen vuosien varrella kiltisti kyörännyt vaatteita kierrätykseen, joko tutuille tai uffiin (pestyinä ja silitettyinä). Ohjelman innostamana kippaan muuton alta kaikki suoraan jätelavalle, jottei kenenkään af-von-zu-taiteilijan ja eettisen toimittajan tarvitse nyrpistellä rytkyilleni ylemmyydentuntoisesti. Maatukoot siellä; en halua olla hyvinvoivan ja ompelutaitoisen kansanosan irvailtavana. Mukaan otan vanhat, jo vuosikymmeniä kestäneet teepparit, takit ja pyyhkeet.
(Moneen vuoteen en ole ostanut mitään uutta. Pentu huomautteli tosi kuluneista kengistä, ovat kuulemma kelvottomat -- mutta ehjät ja mukavat.)

Olet oikein hyvällä asialla - jälleen kerran. Mutta ne nyt jo olemassa olemassa olevat trikoolumput ovat erittäin hyvää rättimatonkudetta: joka toinen tai kolmas kude trikoota ja vastaavasti joka toinen tai kolmas kude muuta kuin trikoota. Tulee hyvää mattoa, mitä enemmän on puuvillaa ja/tai viskoosia eikä tekokuituja, sen parempi. Hakataan julmetun tiukasti loimien väliin niin ei taatusti repsota! Ja mattoon kelpaavat myös ne lumput, joista ei viitsi tai voi enää muuta tuunata.

Tärkeä aihe! Mutta mistä ne laadukkaat vaatteet saa?? Kun nykyään ei voi luottaa edes siihen että kalliilla saa laatua. Marimekonkin trikoot ovat melko huonolaatuisia, jotkut halpaketjujenkin vaatteet kestävät paremmin!!

Taas nähdään kirpputorien turmiollisuus, kannetaan uutta kamaa kotiin, ja vanhat myyntiin. Toista olisi jos pitäisi käyttää kaikki vanhat loppuun.

Sanoisin kyllä että on toimittajan oma vika ostaa halpoja vaatteita, joista itselläni ei tosin ole pahaa sanottavaa. Vaatteet kestävät kun niitä käyttää tarkoituksenmukaisesti ja pesee riittävän usein. Taitaa olla perspiraatiossa vikaa jos hikoilee kainalot kahdella käytöllä pilalle.

Tuunausompelua on tehty maailman sivu, myös muualla kuin Helsingin Punavuoressa yhteisöllisesti. Voisi hieman keventää näitä mainospaloja Yleisradion ohjelmassa.

Tuunailu on vain shoppailua hyvän omantunnon markkinoilla. Tuunailuun kuluu kosolti energiaa. Parempi olisi käyttää vaatteet loppuun, myös ne, hui kauhistus, hiukan hikiläikälliset. Ja heittää ne sitten ja vasta sitten pois.

Mainospaloista samaa mieltä!

Eve_Mantu kirjoitti:

Tarkennus: ohjelmassa ei ollut yhtään mainospalaa. Mainonta on maksettua, tavoitteellista tiedottamista. Yleisradion ohjelmissa ei ole mainoksia.

On myös piilomainontaa. Kaikki me tuhahtelemme tiedostavasti naistelehtien teksteille: "Surevan lesken meikki L'jotain." Yhden kaupallisen tuunaajan puffaaminen on samaa sarjaa. Ei huonompaa, ei parempaa.

Piilomainonnasta lienee mahdoton päästä nykyoloissa, mutta rehellisyys on suotavaa. Kuulijatkaan eivät ole tyhmiä.

Kylläpä oli taas hauska kuunnella tätä ohjelmaa. Kotiäitinä pidän radiota päällä melkein jatkuvasti - Eve Mantu on yksi mun viikkoni kohokohdista!

Ja taas - HYVÄ aihe!!!

Meillä vanhat trikoovaatteet päätyvät paljolti lattiaräteiksi - niillä on hyvä pyyhkiä esim kaatuneet maidot sun muut sotkut, ja ei kun taas pyykkiin. Ikkunanpesussa ne ovat kuivausrätteinä loistavia. Minua harmittaa lastenvaatteisiin tulevat rasvatahrat (margariinista tai d-vitamiinitipoista ym), niiden puhdistaminen vaatii ainakin sen 60 asteen lämpötilan ja todellakin jotkut vaatteet eivät kestä edes sitä yhtä kertaa kuumaa pesua.

Minä korjaan vaatteita, ompelen vetoketjuja ym. Ja pyrin ostamaan vain oikeasti tarpeeseen. Silti tuntuu löytyvän meidänkin kaapeista turhuuksia.Kolmen lapsen äitinä olen saanut kasakaupalla lahjaksi sukulaisilta ja ystäviltä epäkäytännöllisiä ja makuuni sopimattomia lastenvaatteita, joita en koskaan olisi halunnut. Vaadin vanhan ajan rotinoita takaisin! Tuoreelle äidille tuotiin hyvää syötävää - se olisi nykyäänkin paljon paremmin paikallaan kuin ei-toivotut vaatteet.

Olipa asiaa Eve.
Kurjaa on katsoa miten me kulutamme. Ehkä jonain päivänä puuvilla on niin kallista, ettei sitä ole enää varaa haaskata, sitten kun kuivuus pahenee kylliksi ja Aral-järven kohtalo monistuu.
Aloitin ompelun 11-vuotiaana, olen tuunannut kaiken omannäköiseksi siitä lähtien. Vatteet muuttuvat niin omiksi, ettei niitä tahdo heittää pois millään. Minulla on kenkälaatikko, tilkkupäiväkirja, johon leikkaan palasen tärkeistä tekstiileistä ennen kuin heitän ne pois. Siellä on monenlaisia muistoja vuosien ajalta.
Yhdellä suomalaisten sukukansalla, muistaakseni marilaisilla, on mielenkiintoinen tapa, tai ainakin on ollut; vaatteet siirtyivät suvussa ja jokainen sukupolvi lisäsi niihin omat koristeensa. Voisimmeko lainata ideaa osin; lisäisimme omiin vaatteisiimme vuosikerroksia koristamalla niitä sopivilla löydöillä. Marit käyttivät nauhoja, nappeja, nyörejä ym melko ennakkoluulottomasti. Voisi olla hauskaa mustissa kulkemisen sijaan.

ei ymmärrä ongelmaa kirjoitti:

Taas nähdään kirpputorien turmiollisuus, kannetaan uutta kamaa kotiin, ja vanhat myyntiin. Toista olisi jos pitäisi käyttää kaikki vanhat loppuun.

Sanoisin kyllä että on toimittajan oma vika ostaa halpoja vaatteita, joista itselläni ei tosin ole pahaa sanottavaa. Vaatteet kestävät kun niitä käyttää tarkoituksenmukaisesti ja pesee riittävän usein. Taitaa olla perspiraatiossa vikaa jos hikoilee kainalot kahdella käytöllä pilalle.

Tuunausompelua on tehty maailman sivu, myös muualla kuin Helsingin Punavuoressa yhteisöllisesti. Voisi hieman keventää näitä mainospaloja Yleisradion ohjelmassa.

Tosihan on, että esim polyesteriä sisältävävien vaatteiden kainalot alkavat haista kissanpissalle, vaikka niitä pesisi miten. Päivi

Ammattiompelijana kiinnitin taas kerran ohjelmasi kuluessa huomioni sanaan laatu. Vanha sanonta "hyvää ei saa halvalla " pitää edelleen paikkansa ja sen kyllä huomaan, kun asiakkaat tuovat vaatteitaan korjattaviksi. Valitettavasti myös usein, kun kurkistaa ns. merkkituotteen "sisälle" näkee, että vaate on tehty nopeasti ja myös todennäköisesti halvalla (eli sen varsinaisen työn tekijä ei saa kunnon palkkaa), vaikka täällä meillä putiikissa "merkki"hinta on sitten huikeakin. Kuitenkin se, että vaatteita korjautetaan pois heittämisen sijaan, on hyvä asia ja parin vuoden sisään lisääntynytkin mukavasti (tietää leipää meikäläisille, kiinalaisten lisäksi :) ). Ohjelmasi minustakin todella piilomainosti tätä yhtä "tuunaajaa". Minultakin on kysytty ompeluiltojen järjestämistä ja idea on todella kannatettava, mutta valitettavasti jos hankkisi koneita ja tilan olisi idea todellakin "kaupallistettava", jotta saisi kulut katettua ja ehken vähän palkkaakin vaivastaan. Seurakunnat ovat hyvä vaihtoehto järjestäjiksi, mutta puuhahenkilö tietenkin tarvitaan. Muuten ammattilehdestä luin, että eräs rouva on Berliiniin tällaisen ompelupajan perustanut. Maksut olivat koneiden käytöstä ajasta riippuen jotain 5-15e, jollen väärin muista.
Muuten kiitos ohjelmistasi, joita työn ohessa mahdollisuuksin mukaan näin varttuneempana henkilönä mielenkiinnolla kuuntelen!

Voi hyvät ihmiset! Ostelkaa vaan niitä vaatteita ja viekää kirppikselle, niin me köyhät kansalaisetkin pysymme hynttyissä!!!

Tässä vielä Berliinin ompelukahvilan nettiosoite : www.linkle.de. Sieltä löytyy tietty myös lisää likkejä ompeluaiheisille sivuille.

Minä ostan kyllä ns. halpaketjujen trikoovaatteita sekä kirppareilta ja kaupoista, ja nätille näyttää! Mutta miten??? Tietysti silitän paidat aina pesun jälkeen, ja hikiset pesen kuudessa kympissä. Kyllä puuvilla-elastaani sen kestää. Myös etikka-vesi-käsittely vie hiehajun. Silitys kunniaan! ;o)

Tietysti lopuksi vaatteista kudon mahtavia räsymattoja, jotka kestävät käyttöä vuosikaudet.

Olen ollut töissä SPR:n kirpparilla, ja voi sitä trikootoppien tulvaa... Niitä ei voi laittaa edes kansainväliseen apuun, kun ovat liian avonaisia. Ja muutenkin sinne laitetaan parhaat vaatteet, sillä autettavilla ei välttämättä ole kuin se yksi ainoa vaatekerta: eipä esim. maanjäristyalueilla ihan ekaksi pyykkäämään ja korjaamaan aleta.

Olet pitänyt ohjelmissasi esillä myös lasten asioita, minkä ilolla olen todennut. Viime aikoina on mediassa ollut uutisia lasten köyhyydestä. Sekin on hyvä asia. Omat lapseni olen joutunut kasvattamaan köyhyydessä ja elän sellaisella alueellä, missä lapsiperheiden köyhyyttä on ollut nähtävillä aivan selkeästi.
Erityisesti yksinhuoltajaperheiden lapset ovat laillistetun heitteillejätön kohteina. Työttömät vanhemmat ovat todellisessa köyhyysloukussa, kun lapsilisätkin katsotaan tuloiksi. Pätkätyöläisäidit ovat täysin pulassa: He joutuvat olemaan talvet työttöminä(usein) ja kun kesä koittaa, on töitä. Lapset ovat 2,5kk kesälomalla ja äiti on sen ajan töissä. Yhteisiä lomia ei ole eikä kotona aikuista ihmistä. Ellei mummoa tai kummia ole, ovat pienetkin koululaiset oman onnensa nojassa. Onneksi kännykät on keksitty ja se kännykällä kasvattaminen on helpompaa kuin lankapuhelimen aikoihin. Työnantajan puhelimesta ei saanut soittaa omia asioita. Eihän sitä nykyäänkään kovin paljon omia asioita työajalla voi hoitaa, mutta muutaman sanan voi toisinaan yksin kotona olevalle lapselleen sanoa.
Silloin, kun rumba omalla kohdallani oli pahimmillaan, en jaksanut sitä edes ajatella. Omat lapseni ovat aikuisia, mutta sama meno jatkuu ja vain pahenee työmarkkinoilla, sen olen naapurustossani nähnyt. Viikon kesäleiri ei paljon lohduta, mutta onhan se tietysti tyhjää parempi.
Olen kuullut radiosta, että epätyypilliset työajat yleistyvät. Yksinhuoltajaäidillä ei juuri ole valinnanmahdollisuuksia. Se epätyypillinen työaika on hyväksyttävä tai sitten lapsensa nälässä pitäminen. Lapsi tarvitasee tukea ja turvaa. Epätyypillisellä työajalla pätkätöitä tekevä yksinhuoltaja ei kykene sitä turvaa käytännössä antamaan. Hän ei kykene olemaan kahdessa paikassa, vaikka kuinka paljon rakastaisi lastaan. Sitten julkisuudessa kauhistellaan hurjia lukuja lasten huostaanotoissa. Se on silkkaa hurskastelua. Sitä saa, mitä tilaa. Ennaltaehkäisy olisi halvempaa kuin tulipalon sammuttaminen, mutta kansantaloudessa ei tunneta termiä 'ennaltaehkäisyn ansiosta säästyneet varat'.
Eve, sinulla on ollut rohkeutta tarttua asioihin, mistä iso kiitos. Ota nyt tämäkin kuuma peruna käsittelyysi. Meidän kaikkien pitäisi tehdä jotakin. Minä aloitin jo!