Muistokirjoitus lehmien ystävälle
Puolisen vuotta sitten pohdimme Suitian tilan karjataloustyönjohtaja Daniel Björkmanin kanssa syntyjä syviä navetan ovella. Hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Oli niin hienoa kuunnella ja katsella ihmistä, joka rakastaa työtään ja on omassa elementissään. Hän myhäili ja jutusteli lehmistä hellällä äänellä. "Navetassa on semmoista energiaa, mitä ei muualta voi saada." Ensimmäiseksi kysymykseksi Daniel arpoi itselleen "Minkä puolesta voisit kuolla?"
Siinä navetanovella jutelessamme kuolema oli kaukana, kaukana, - , elämä, mehukas arki ja työ lähellä.
Tänään sain sähköpostin Suitiasta. "Surullista asiaa Suitiasta. Kummivasikkatoiminnan isä, aina iloinen Daniel Björkman nukkui luotamme pois 11.4.2006."
Olen aivan kylmissäni. Käsiä palelee. Kuuntelen yhteistä keskusteluamme ja protestoin uutista vastaan. En suostu hyväksymään sitä.
Kysyin Danielilta mitä hän tekisi, jos hän kuulisi huudon:" Navetassa on tuli irti!" Hän vastasi: "Kyl varmaan kuolemaa uhmaten tulisin tänne ja yrittäisin pelastaa noita eläimiä täältä, koska ne on kuitenkin hyvin rakkaita, niihin tulee semmoinen tunneside. Sen takia ainakin uhmaisin sitä omaa henkeänsä ja tekis kaiken mikä on tehtävissä. Semmoiset tilanteet on semmoisia, että joutuis kattomaan silmästä silmään sitä, että kumpi sitä on kovempi se kuolema vai itte sitte."
Kolmestatoista kysymyksestä ehdimme nostaa viisi. Niistä kaksi käsitteli kuolemaa. Viimeiseksi Daniel arpoi "Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen?"
Daniel pohti: "Mä uskon, että me siirrytään johonkin toiseen eliöön. Ruumis jää maan poveen, mutta henki lähtee sieltä. Mä luulen, että meikäläinen tulee vielä takaisin. Mä oon varmaan lehmä (iloista naurua). "
Ohjelma päättyi pohdintoihin uudelleensyntymisestä ja kuplivaan nauruun. Leikimme ajatuksella, että hän oli edellisessä elämässä kaltoin kohdeltu lehmä, joka palasi karjataloustyönjohtajana maailmaan näyttämään miten lehmiä pitää hoitaa.
Elämä on ihmeellistä. Olisinko tehnyt toisenlaisen ohjelman, jos olisin tiennyt tulevasta?
Hyvää matkaa, Daniel! Olit siunaukseksi ympäristöllesi.
1 kommentti
Ma 03.12.2007 @ 04:19
Ensinnäkin kirjoittajalle kiitos
Teitte todella kauniin jutun D:stä.
Sen jälkeen on pakko blastata...
Kohta pari vuota kulunut, mutta silti... Hän oli mun serkku, mun broidi, mun perhettä! Joka ikinen päivä kelaten...sua.
Et ikinä kulje yksin!
Jätin haudallesi paljon, mutta en koskaan tarpeeksi. Kuljet aina kanssani, sekkuni, veljeni, perheeni!
Sekkusi
Jani Suominen