Olen unessa useasti koulupainajaisten riepoteltavana

Ihan samoista syystä olemme tehneet samankaltaisen kouluvalinnan. Minulla ja miehelläni on keskenämme täysin erilaiset - mutta ihan yhtä huonot - peruskoulumuistot.

Joskus mietin, että ehkä koulu on perusvireeltään muuttunut sitten 70- ja 80-lukujen, eikä omat käsitykseni ole enää tätä päivää. Mutta keskustelut ns. tavallisessa peruskoulussa olevien lasten vanhempien kanssa vahvistavat kyllä näkemystä, että koulun perusongelmat: kiire, kilpailu, vertailu, heikkouksista kiusaaminen ja lähimmäisen kunnioituksen puute eivät ole mihinkään muuttuneet.

9-vuotiaat lapset puhuvat, pingottavat ja stressaavat jo kuin aikuiset. Omille lapsilleni toivoisin pitkän ja hitaan lapsuuden. Ei kiirettä minnekään ja riittävästi aikaa tylsistyä sekä sisällä että ulkona.

Olen kuunnellut ohjelmaasi muutaman kerran. Hyvä muuten, mutta tunnut pääsevän itse asiaan vasta kovin pitkien (ja moneenkin kertaan toistettujen esipuheiden jälkeen). Tämä saattaa aiheuttaa sen, että tällaiset satunnaiset kuuntelijat vaihtavat kanavaa. Asiaan, pliis ! :)

Huomaat kai, että SYK on tehnyt tehtävänsä ja tuottanut toivomaansa tuotetta yhteiskuntaan. Opettajainkoulutus seuraa edellisen polven ihanteita, ja heidän edeltäjänsä taas sitä edellisen polven ihanteita. Joten tämänhetken koulutus tarjoaa 1960 - 70 -luvun ihanteita.
Käydessäni lyseota 60-luvulla, meillä noudatettiin 1920-luvun ihanteita, koska opettajapolvi oli 20-luvulla syntyneitä ja sodan aikana opintonsa suorittaneita. Tästä sukupolvittumisesta seuraa, että koulu ja opetus on aina ajastaan jäljessä, auttamatta. Sitä ei vaan opettajashenkilö itse (30 - 50-vuotias) huomaa, mutta nuoret oppilaat kyllä huomaavat. Ohjelmassasi esiintyi muutamia erittäin älykkäitä neljäsluokkalaisia, joilta pitäisi kysellä enemmänkin tai ainakin kuunnella tarkasti, mitä he sanovat.

Minä olen käynyt aivan eri Sykkiä kuin Eve Mantu. Entisenä sykkiläisenä olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen, oliko se erilainen koulu kuin muut. Olen vastannut, että vaikea verrata, kun ei ole käynyt muita kouluja, mutta yhdessä suhteessa olen arvellut sen poikkeavan muista: koska samaa koulua käytiin niin monta vuotta, kaikki tutustuivat toisiinsa, niin oppilaat kuin opettajat. Se antoi tilaa yksilöllisyydelle, jopa boheemiudelle, jota ilmeni niin oppilaissa kuin opettajissa. Itse suorastaan ystävystyin joidenkin opettajien kanssa ja olen ihmettellyt sitä, kuinka pitkään koulusta päästyä sellaisetkin opettajat, jotka eivät minua koskaan edes opettaneet, tervehtivät kadulla törmätessä. Kilpailuvietti ja ällätehtailu kai vaivasi joitain opettajia, mutta heistä kyllä tehtiin myös pilaa. Ja sitten oli aivan toisenlaisia opettajia, joita muistan lämmöllä. Minä kasvoin siellä kokonaisena ihmisenä ja koin tulleeni kohdelluksi yksilöllisenä persoonana.

Viisi ällää ja yksi manga eikä akateemiselle uralle epäonnistumisen pelon takia. Jotain todellakin taisi mennä vikaan. Itse menin yliopistoon sarjalla 3L, 1M, 2B, ja yliopistossa sain keskinkertaisia tai hyviä arvosanoja. Samalla huomasin, että yliopistossa oli aivan eri maailma kuin lukioissa, ainakin 80-luvulla. Yliopistossa eivät nimittäin lukion arvosanat painaneet mitään, ja nippa nappa ylioppilaaksi päässeet saattoivatkin olla yliopistossa parasta A-luokkaa.
SYK:stä kirjoitetaan ylistäviä arvosanaja, mutta, mutta. Ei ole homma eikä mikään olla "Suomen paras lukio", jos oppilaiden lähtötaso on huippuluokkaa. Eikö paremmuutta osoita se, että saa seiskapuolen keskiarvolla lukioon tulleet sieltä ulos kahdeksaisen oppilaina? Opettajan hyvyyttä kai mittaa se, että saa kaikki oppimaan eikä se, että saa vain huiput loistamaan.

SYK ei ole varmasti ainoa koulu Helsingissä ja muualla Suomessa, joka herättää kysymyksiä lapsen oikeudesta lapsuuteen. Jouduin uutena rehtorina järkyttymään 2000-luvun suomalaisesta kouluajattelusta. Kyseessä ei ollut SYK, vaan toinen helsinkiläinen koulu, jossa koulun "hyvät" opettajat opettajakunnan arvostamien vanhempien kanssa katsoivat oikeudekseen jakaa oppilaat 1. ja 2. luokan kansalaisiin, se ilmeni koulun kaikessa toiminnassa. Koulun kaikki toiminta laadittiin (voi olla että laaditaan edelleen) näiden etuoikeutettujen opettajien ehdoilla: 2. luokan oppilaita opettivat sijaiset tai vain muuten toisen luokan kansalaisiksi leimatut. Edelleen karmii korvaa, kun tuosta koulusta valitut opettajat esittävät julkisuudessa näennäislempeydellä maustettuja puheita siitä, kuinka he tekevät kaikkensa lasten parhaaksi. Valitettavaa oli: koulutoimenjohto tiesi asian, mutta ummisti silmänsä.

Karmeinta oli todeta vanhempien käytös: Vanhemmat jännittivät pienten tokaluokkalaistensa pärjäämistä pääsykokeessa, joilla avautuisi tie niiden 1. luokan oppilaiden opetusryhmään. Kun lapsi epäonnistui ja jäi valittujen ulkopuolelle, eivät ainoastaan äidit itkeneet katkeria pettymyksen kyyneleitä vaan myös osa isistä teki niin. Lapsi sai kokea, kuinka hän oli romuttanut vanhempiensa mahdollisuudet olla ylpeitä lapsestaan. Kaikki kokeeseen treenaus oli mennyt hukkaan, kun lapsi osoittautui tavalliseksi lapseksi. Itse ajatteli: olisivatpa vanhemmat tajunneet, mistä kaikesta lapsi säästyi ja mikä mahdollisuus hänellä olisi edessä: ei vieraan kielen tai muun oppiaineen sanoja pänttäävänä koneena vaan ihmisenä, joka ehtii nähdä ympärillään "niin monta ihmeellistä asiaa..."

Kuuntelin tämän päivän radio-ohjelman. Se oli täyttä asiaa, todellisuutta myös tämän päivän koulussa - valitettavasti. Meillä koulutetaan "hyviä opettajia" eikä olla kiinnostuneita opettajasta, joka olisi aikuinen, turvallinen ihminen pienen/nuoren lapsen rinnalla. Itse kyseenalaistan nykyaikaisen opettajankoulutuksen: opettajankoulutuksesssa opettajaksi kouluttavat aivan liian suuressa määrin ovat niitä, jotka eivät koskaan ole aidosti eläneet kouluarkea oman kouluaikansa jälkeen ja siitä ajasta on voinut kulua vuosi jos toinenkin. Opettajankouluttajien pitäisi joskus raottaa teorialinssejään ja kysyä, miten he itse teorioidensa rikastuttamana löytäisivät käytännön viisauden. Nykyisen opettajankouluksen laadun ylistys on rinnastettavissa hyvin SYK-hymistelyyn ja vastaan.

Ohjelma SYK-keskustelun ympärillä ei ollut ainakaan todellisuutta karumpi. Todellisuuden suhteen ohjelma oli edelleen lempeää herättelyä uskaltaa nähdä se, kuinka osa oppilaista joutuu kärsimään tehokkuuteen ja lasten eriarvoisuutta hyväksyntään turtuneeseen aikuisten maailmaan.

Itse tilanteeseen joutuneena: Tapahtumapaikka: Pääkaupunkialueella 2000-luvun laatukouluksi itseään markkinoiva peruskoulu

Oppilas WC:n hajua en unohda koskaan. Kemistille ammoniakin nuuhkiminen ei ole kamalampaa.

Hajun syy: Talonmies talon perinteen mukaisesti (vaadittuna ja velvoitettuna) sulki koulupäivän alkaessa wc-pyttyjen huuhtelusta vastaavat hanat ja avasi ne koulun päätyttyä. Sen jälkeen siivooja tuli pesemään wc:n letkun kanssa. (WC-tiloissa ei tienkään saippuaa tai käsipyyhkeitä - wc:n "siisteyden" vaalimiseksi.)

Syy sulkemiseen: Jos joku oppilas kävisi wc:ssä ja myös vetäisi huuhtelun oppitunnin aikana, seuraavassa kerroksessa tuntiaan pitävän tehokkaan kielten opettajan tunti häiriytyisi veden äänestä.

Kukaan ei ollut puuttunut (tai uskaltanut puuttua) muutaman opettajan (olivat muodostaneet rehtorin takana vahvasti vaikuttavan ja koulua todellisuudessa johtavan ryhmän muutaman vanhemman kanssa) ylivaltaan, kunnes asiasta tietämättömät uudet henkilöt (minä mukana), emme suostuneet asian kuittaamiseen hiljaisuudella puolustaaksemme koulun "parhaasta" tehokkuudesta vastaavien ja etuoikeutettuihin oppilaisiin panostavien opettajien oikeutuksesta määritellä koulun toimintakulttuuria. (Seuraus: muutosta vaativat oli viisainta hiostaa ulos. Valitettavsti paikalle jäi kutsumatta terveysviranomaiset.)

Suomalainen koulu loistaa ulospäin, mutta joskus lasten on uhrattava siihen jopa oikeus perustarpeiden tyydyttämiseen (onneksi pikkupojille oli olemassa läheinen ojanvarsi)

Edelleen kysyn: entä jos tuo kaikki oli vain pahaa unta!

Olen itse vasta sykkiläinen, kuuntelen Eve Mantua auton radion nauhotetuista ohjelmista sillä asun ulkomailla eikä täällä kuulu suomen radio. Käyn sykkiä, ja minulla on eri käsitys siitä. Olen käynyt siellä 3-6 luokat, 7.-luokan asun ulkomailla isän työn takia. Ala-asteella opettajat ovat olleet kaikki mukavia, ja ''huonommat'' oppilaat ovat saaneet tarvittaessa tukiopetusta. Olen ylpeä koulustani sillä se on Suomen paras, ja koulu jossa olin 1 ja 2 luokat ei ollut mukava. Sykissä luokallani on hyvä yhteishenki ja tykkään koulusta muutenkin!

Ja vielä lopuksi: Tykkään radio-ohjelmistasi ja aiheistasi :D

SYK:ssa 70-80-luvuilla kirjoitti:

Minä olen käynyt aivan eri Sykkiä kuin Eve Mantu. Entisenä sykkiläisenä olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen, oliko se erilainen koulu kuin muut. Olen vastannut, että vaikea verrata, kun ei ole käynyt muita kouluja, mutta yhdessä suhteessa olen arvellut sen poikkeavan muista: koska samaa koulua käytiin niin monta vuotta, kaikki tutustuivat toisiinsa, niin oppilaat kuin opettajat. Se antoi tilaa yksilöllisyydelle, jopa boheemiudelle, jota ilmeni niin oppilaissa kuin opettajissa. Itse suorastaan ystävystyin joidenkin opettajien kanssa ja olen ihmettellyt sitä, kuinka pitkään koulusta päästyä sellaisetkin opettajat, jotka eivät minua koskaan edes opettaneet, tervehtivät kadulla törmätessä. Kilpailuvietti ja ällätehtailu kai vaivasi joitain opettajia, mutta heistä kyllä tehtiin myös pilaa. Ja sitten oli aivan toisenlaisia opettajia, joita muistan lämmöllä. Minä kasvoin siellä kokonaisena ihmisenä ja koin tulleeni kohdelluksi yksilöllisenä persoonana.

Olet oikeassa voin myös omasta kokemuksestani sanoa, että SYK on kouluna kova ja epäinhimillinen. Itse näen sen aiheutuvan pitkälti myös vanhemmista, jotka heijastavat kovat arvonsa lapsilleen. Herkälle ja oikeudentuntoiselle lapselle se ei ole sopiva paikka.Humaanius ja heikompien auttaminen, jota koulu pintatasolla viljelee, on kaukana siitä, mitä arki koulun lasten kesken on. Siellä vallitsee keinoja kaihtamaton kilpailu ja kateus. Lähimmäisen kunnioittaminen ei tähän maailmaan kuulu, kuten yhdessä kommentissa todettiinkin. Opettajat ummistavat silmänsä ja oppilashuolto ei käytännössä pysty tekemään mitään kiusaamisilmiöille, koska kyseessä on äveriäitten perheiden ja valtaosaltaan entisten sykkiläisten lapset. Näin kouluympäristöstä tulee sairastuttava kasvua ja kehitystä tukevan sijaan. Hyvä jos selvisit kokemuksesta ehjänä ja pystyit tekemään oikeat johtopäätökset. On myös hienoa, että löysit koulutovereista samanhenkisiä, joiden kanssa voit kokemuksiasi jakaa.